Kari S. Tikan väkivaltaisesta kuolemasta sanomalehdet ovat kirjoittaneet runsaasti. On käsittämätöntä, että sivistyneen tiedemiehen ja kulttuurihenkilön elämä voi päättyä sellaisella tavalla.
Kari S. Tikan karriääri tiedemiehenä oli loistava. Hän suoritti ensin lähes rinnakkain juristin ja ekonomin tutkinnot ja tuli oikeustieteelliseen tiedekuntaan finanssioikeuden assistentiksi vuonna 1968. Jo sitä ennen hän oli tehnyt allekirjoittaneelle joitakin tieteellisiä aputöitä. Väitöskirjatyö eteni nopeasti ja syksyllä 1972 ilmestyi teos ”Veron minimoinnista”, joka oli monessa suhteessa uraa uurtava ja vielä tänään aivan relevantti. Finanssioikeuden professorinvirka avautui Olli Ikkalan siirryttyä muihin tehtäviin ja Tikka sai nimityksen professoriksi vuonna 1975, juuri 31 vuotta täyttäneenä. Kuollessaan hän oli Helsingin yliopiston virkaiältään vanhimpia professoreita.
Tikka oli pidetty ja mielenkiintoa herättävä yliopiston opettaja. Hänen vero-oikeuden projektinsa tulivat lähes aina täyteen merkityiksi ja projektin suorittaneet menestyivät hyvin työelämässä. Tärkeimmän panoksen opettajana hän antoi kuitenkin väittelijöiden inspiroijana ja vaativana ohjaajana. Tähän työhön Tikka käytti paljon aikaa. Vero-oikeuden tohtorintuotanto oli pitkään selvästi suurempi kuin muissa Helsingin tiedekunnan aineissa. Tikka ohjasi väittelijöitä ja toimi vastaväittäjänä myös muissa yliopistoissa. Häneltä oppia ja ohjausta saaneet vero-oikeuden tohtorit muodostavat osan Tikan arvokkaasta tieteellisestä perinnöstä. Samalla on surulla todettava, että hänen ennenaikaisen kuolemansa kautta hävisi suuri määrä tietoa ja osaamista, jota hän olisi voinut välittää muille vielä kauan opettajana ja julkisena keskustelijana.
Vähemmän julkisesti tiedossa oli Tikan toiminta useissa vero-oikeuden alan kansainvälisissä yhteyksissä. Tikan ruotsin ja englannin kielen taito oli heikohko 1970-luvulla. Mutta hän kehitti näiden kielten taitojaan määrätietoisesti ja pystyi mm. toimimaan Ruotsissa vastaväittäjänä ruotsin kielellä sekä edustamaan Suomea englannin kielellä useissa kansainvälisissä järjestöissä. Toisin kuin useimmat suomalaiset Tikka hakeutui kongresseissa aktiivisesti tunnettujen ulkomaalaisten kanssa keskusteluihin; näin hän kehitti erinomaiset kontaktit ja tuli itse ulkomailla tunnetuksi ja arvostetuksi. Hänen aloitteestaan oli määrä järjestää Helsingissä ensi alkukesänä eurooppalaisten veroprofessorien kongressi, jonka presidenttinä hän olisi itsestään selvästi ollut.
Verolainsäädäntömme kehitys on ollut merkittävä niiden kolmen vuosikymmenen aikana, joina Kari S. Tikka oli siihen vaikuttamassa. On mahdotonta kuvata sen ilmaisen työn määrää ja arvoa, jonka Tikka luovutti yhteiskunnalle tarjotessaan asiantuntemustaan eri komitea- ja työryhmätyöskentelyissä. Viimeisenä esimerkkinä tästä oli 15.3.2006 mietintönsä luovuttanut ns. Arvelan työryhmä, jonka vaikea tehtäväpiiri käsitti yhtiö- ja vero-oikeutta sekä liiketaloustiedettä.
Tikka esiintyi usein ja mielellään julkisuudessa verotuksemme selittäjänä ja verojärjestelmämme uudistajana. Siihen hänellä oli erinomaiset edellytykset. Vero-oikeuden suurissa luentotilaisuuksissa Tikalla oli usein eräänlaisen pääpuhujan rooli, jonka tehtävänä oli esittää verotuksen yleisiä ja kansainvälisiä kehitystrendejä. Näissä tilaisuuksissa hänen laajakatseisuutensa ja kansainvälisen kehityksen tuntemuksensa olivat hyvin tärkeitä, eikä Suomesta löytynyt toista Tikan veroista puhujaa tällaisista teemoista.
Tikka ei ollut selvästikään sitoutunut mihinkään yhteiskunnalliseen aatesuuntaan. Hän keskusteli yhtä asiallisesti sekä poliittisen oikeiston että vasemmiston kanssa ja hänen käsityksilleen annettiin kaikilla tahoilla arvoa. Hän saattoi näin vaikuttaa positiivisesti koko verotuksemme ilmapiiriin, joka on kehittynyt selvästi positiiviseen suuntaan.
Itse olen tuntenut ja ollut läheisessä yhteydessä Kari S. Tikkaan neljänkymmenen vuoden ajan. Hän oli läheisin kollegani virassa ja myös eläkkeelle siirryttyäni olimme säännöllisesti yhteydessä sekä ammatillisesti että yksityiselämän tasolla. Joskus mutta harvoin olimme eri mieltä ammattiasioissa, mutta se vain elävöitti yhdessäoloa, kun molemmat kunnioittivat toisen mielipiteitä. Vaikeista konkreettisista kysymyksistä käytimme toisinaan toista keskustelukumppanina.
Tikalla oli hyvin merkittäviä kulttuuriharrastuksia, joista minä en valitettavasti ole paras henkilö kirjoittamaan. Intensiivisesti ja hyvin asiantuntevasti hän harrasti balettia ja oopperaa, ollen varmasti kansallisoopperamme merkittävimpiä vakioasiakkaita. Hänen ulkomaanmatkoi-hinsa osui lähes aina baletti- ja oopperaesitys. Myös taiteen kerääjänä Tikka oli merkittävä ja hyvin omaleimainen, keskittyen uusimpaan kotimaiseen taiteeseen. Hänen tuttavapiirissään oli runsaasti eri alojen taiteilijoita. Historiasta – erityisesti henkilöhistoriasta – ja kirjallisuudestakin Tikalla oli laajat tiedot. Hän luki säännöllisesti suuren määrän sanoma- ja aikakauslehtiä ja saattoi sen ansiosta tietää yllättäviäkin asioita. Näiden yleisten harrastustensa ansiosta hän poikkesi edukseen useimmista nykyajan oman alansa etevistä spesialisteista, joiden osaaminen voi olla hyvinkin kapea-alaista.
Kari S. Tikan laajat tiedot myös oman ammattialansa ulkopuolelta ja hänen kykynsä esittää nämä tiedot ja niistä tekemänsä johtopäätökset mielenkiintoisella tavalla tekivät hänestä merkittävän seurapiiri-ihmisen. Hän pystyi älykkäällä esiintymisellään saamaan suuressakin seurassa kaikkien huomion osakseen. Vaikka Tikka saattoi esittää kärkästäkin puhetta, hän ei loukannut ketään enkä ole kuullut, että hänellä olisi ollut vihamiehiä. Pelkästään myönteisessä mielessä tekee mieli sanoa, että hän oli henkilö, joka ”näki, kuuli, tiesi ja kertoi kaiken”.
Organisaatioelämään Tikka ei paljon osallistunut. Tiedekunnan luottamustehtäviä hän karttoi, mutta Yliopiston apteekin hallituksen puheenjohtajana hän oli vuodesta 2001. Suomen Lakimiesliiton puheenjohtajana Tikka toimi 1995–96. Tätä tehtävää hän hoiti suurella tarmolla, osallistuen mm. Saksaan tehtäviin kongressimatkoihin.
Kari S. Tikan yllättävä poismeno oli paitsi järkytys myös erittäin suuri menetys suomalaiselle yhteiskunnalle, lakimieskunnalle, Helsingin yliopistolle ja laajoille kulttuuripiireille. Hänestä oli muodostunut oman ammattialansa ehdoton ykkönen eikä hänen jättämäänsä aukkoa tule olemaan helppo täyttää. Hänen laajassa ystäväpiirissään suru on suuri.
Esitän lopuksi ajatuksen, että Kari S. Tikan muiston kunnioittamiseksi koottaisiin ja julkaistaisiin juhlakirja. Tikan täyttäessä elokuussa 2004 60 vuotta juhlakirjaa ei julkaistu, tiettävästi koska hän kieltäytyi kunniasta. Nyt olisi perusteltua korjata tämä puute.
Edward Andersson
