Suomalaisen elokuvatietämyksen kävelevä ensyklopedia, elokuvahistorian professori Peter von Bagh sanoo, että hänen silmissään lakimiehissä on aina ollut jotakin kummaa, tummaa ja pyhää juhlavuutta.
– Lakimiehet edustavat auktoriteettia. He kaikki ovat vähän pelottavia.
Mutta mitä suomalaiset elokuvat kertovat meikäläisistä lakimiehistä?
Pykälöikäämme.
1 luku. Lakimies valkokankaalla – yleistä
1 §. Yleiskuva lakimiehestä. Lakimiehistä valkokankaalla annettava kuva on juuri sopivalla tavalla oikea ja väärä. Siinä on kourallinen oikeaa aitoa tietoa ja hippunen kansan ennakkoluuloja.
Elokuva ei voi elää tyystin irrallaan kansan juristikäsityksistä. Elokuvasta näkee kansan jaetun ymmärryksen lakimiehistä.
2 §. Kaksijakoisuus. Elokuvan suhde lakimiehiin on kaksijakoinen. Toisaalta tuomareita pelätään, ja toisaalta heille nauretaan. Naurulla tasoitetaan kerrontaa.
2 luku. Lakimieskuvausten perinteestä
1 §. Traditio. Meillä ei ole lakimieselokuvien perinnettä. On vain Hannu Lemisen ohjaama Tuomari Martta vuodelta 1943.
Sen sijaan meillä on paljon loistavia lakimieskohtauksia ja yksittäisiä lakimiesrooleja. Ajatellaanpa vaikka Tauno Palon esittämää Tuomari Kaarle Soratien hahmoa Hella Wuolijoen näytelmään perustuvassa ja Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa Juurakon Hulda (1937).
2 §. Lakimiesesitysten taso. Suomalaisessa elokuvassa on niin paljon hyviä lakitupakohtauksia, että meillä ei ole mitään syytä hävetä muun maailman edessä.
3 luku. Lakimiesroolien merkityksestä
1 §. Yleinen anti. Suomalainen oikeuslaitos on monesta palasta muodostuva mosaiikki. Elokuva on oiva väline sen ymmärtämisessä.
Elokuva jättää historiaan yhteisen muistijäljen siitä, mitä juristeista kulloinkin on ajateltu. Elokuva rekisteröi aikaansa tarkasti – siitäkin huolimatta, että siinä on liioittelua ja väärinymmärryksiä.
Suomalaiset tarvitsevat suomalaisia oikeussalitaisteluita. Ne antavat meille tietoa siitä, kuinka tämä yhteiskunta toimii.
2 §. Mikä juristissa kiinnostaa? Lakimiehen ja kansalaisen törmääminen on ikuinen perusuteliaisuuden aihe.
Lakimiehet häärivät meidän yläpuolellamme olevassa koneistossa, joka saattaa milloin tahansa hipaista ja sipaista meitä itseämmekin.
Lakimieskunta on vähän kuin atomipommi. On hyvä tietää mihin sitä käytetään, ja on viisasta toivoa, että sitä käytetään hädän tullen järjellisesti.
4 luku. Kiinnostavista karaktääreistä
1 §. Miehet. Kansallisteatterin valovoimaiset ja karismaattiset näyttelijät olivat omassa ylivoimaisessa sarjassaan myös elokuvissa. Yrjö Tuominen, Tauno Palo, Joel Rinne.
Joel Rinteestä en nyt tähän hätään muista, näyttelikö hän myös lakimiesrooleja, mutta jos ei näytellyt, hänet pitäisi ehdottomasti palauttaa maan päälle ja panna näyttelemään sellainen.
2 §. Naiset. Naisista on loistanut tietysti Tuomari Martta, eli kyseisen elokuvan ohjaajan Hannu Lemisen vaimo Helena Kara. Aki Kaurismäen elokuvassa Ariel taas häikäisee tuomarin roolissa Marja Packalen.
Helena Karan rooli toi tuomarin työhön pehmeyttä ja inhimillisyyttä. Marja Packalenin roolihahmo puolestaan on erityisen tunteeton ja tiukka. Kaurismäki on ymmärtänyt senkin seikan, että nainen voi tuomarina – samaan tapaan kuin liike-elämässä – tulla miestäkin julmemmaksi.
5 luku. Orastavaa avantgardea?
1 §. Sivilisaatiokritiikkiä – Mika Kaurismäki. Mika Kaurismäen elokuvassa Klaani (1984, käsikirjoitus Tauno Kaukonen) esiintyy vakaasti metsittynyt Sammakoitten rikollisperhe, joka elää lain kirjaimen ja lain käytännön ulkopuolella. Se sanelee itse omat sääntönsä.
Kari Väänäsen esittämä elokuvan henkilö pitää huikean puheen, jossa hän sanoo, että ”Te ette voi meidän vapauttamme viedä!”. Hän asetti kyseenalaiseksi koko systeemin.
2 §. Sivilisaatiokritiikkiä – Aki Kaurismäki. Aki Kaurismäen elokuvissa lakimies vierailee tuon tuosta. Laitakaupungin valot (2006), Mies vailla menneisyyttä (2002), Ariel (1988).
Näissä elokuvissa lakimieskuva on kitkerä. Juristi syöksee ahdinkoon yksilöä, joka muutenkin on sosiaalisessa kierteessä.
Amerikkalaisessa elokuvassa esimerkiksi Jack Nicholson pani valtajärjestelmät läskiksi 1960-luvulla ties kuinka monessa elokuvassa. Sama ote on kulkeutunut myös suomalaiseen elokuvaan.
6 luku. Suomi ja muu maailma
1 §. Aito meikäläisyys. Suomalainen oikeussali on elokuvien kohtauksissa pysynyt vuosikymmenet samanlaisena. On vain vaihdettu näyttelijät ja pukeutuminen.
Meikäläiset oikeussalikohtaukset ovat huomattavasti yksipiippuisempia kuin amerikkalaisessa elokuvassa.
2 §. Amerikkalaisten pitkä perinne. Oikeussalidraamat ovat amerikkalaisen elokuvan vivahteikkaimpia lajeja.
Amerikkalaisissa oikeussaleissa selvitetään usein perustarinan ohessa hyvinkin syvältä demokratian pelisääntöjä. Oivana esimerkkinä siitä on Otto Premingerin elokuva Erään murhan anatomia (1959). Siinä annetaan silminnähden väärä tuomio: siinä vapautetaan ilmiselvästi murhaan syyllistynyt kaveri.
Vaikka epätotuus voittaa, silti Erään murhan anatomia on voittoisa amerikkalaisen oikeusjärjestyksen ylistys. Kun pienikin pala todistusaineistosta puuttuu, yksilöä ei voi tuomita.
7 luku. Lakimiehen tulevaisuus elokuvassa
1 §. Ikuinen jännite. Lakikoneisto vastaan kansalainen on aina ollut kiinnostava ja inspiroiva elokuvien teema.
2 §. Draama on ikuista. Lakimiestaistelut ovat aina väkevää draamaa. Se on tenhoava genre. Täytyy olla melkoinen tuhertaja, jos pystyy nuo jännitteet tuhoamaan.
8 luku. Lakimieselokuvien pakolliset
1 §. Perusoppimäärä. Viidellä kotimaisella elokuvalla pääsee hyvään alkuun.
a) Mika Waltarin käsikirjoittama ja Wilho Ilmarin ohjaama Vieras mies tuli taloon vuodelta 1937.
b) Hannu Lemisen ohjaama Tuomari Martta (1943). Se pohjautuu Ilmari Turjan näytelmään.
c) Valentin Vaalan viimeiseksi jäänyt elokuva Totuus on armoton (1963). Teos perustuu Mauri Sariolan romaaniin.
d) Aki Kaurismäen käsikirjoittama ja ohjaama Mies vailla menneisyyttä (2002).
e) Matti Kassilan Hilman päivät (1954). Pohjana on Agapetuksen näytelmä.
2 §. Syventävät opinnot. Silmäys ulkomaille tekee aina hyvää.
a) Otto Premingerin ohjaama Erään murhan anatomia (1959).
b) Stanley Kramerin teos Nurnbergin tuomio (1961).
c) Sidney Lumetin klassikko Valamiesten ratkaisu (1957).
d) William Holdenin ohjaus Eilen syntynyt (1950).
