Professori Urpo Kangas: Naiminen kannattaa aina

Siviilioikeuden professori Urpo Pekka Antero Kangas, 58, on uuttera mies.

Hänen ansioluettelonsa on tyrmäävä: 35 kirjaa, satakunta tieteellistä artikkelia, tolkuttomasti korkeimman oikeuden ratkaisuanalyysejä, mittava määrä luottamus- ja asiantuntijatehtäviä.

Jokainen juristi tuntee Kankaan – yhdessä Aulis Aarnion kanssa – kirjoittamat kirjajärkäleet Jäämistöoikeus I ja II. Teokset kuluvat hiirenkorvalle jopa korkeimmassa oikeudessa.

Kangas on tunnettu huumoristaan. Kun häneltä kysyy, että avioliitto vai avoliitto, vastaus tulee tykin suusta: ”Ehdottomasti avioliitto. Naikaa ihmiset aina, kun se on mahdollista.”

Pykälöikäämme.

1 luku. Juristiksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden unelma. Papin urasta minä pikkupoikana haaveilin. Isäni oli pappi.

Päätin kuitenkin vaihtaa alaa 7-vuotiaana, kun sain isältäni epäoikeudenmukaisena pitämäni selkäsaunan.

No, ehkä olen jonkin sortin pappi tässäkin hommassa.

2 §. Oikeustieteelliseen. Lukiovuosina olin kiinnostunut historiasta ja poliittisesta historiasta.

Yhteiskunnallisten ilmiöiden pohdiskelu johti minut sitten lukemaan lakia. Halusin päästä selville yhteiskunnan rakenteista ja päätöksentekokoneistoista.

Oikeastaan julkis- ja hallinto-oikeus olivat alun perin minun heiniäni. Se, että lopulta sitten ajauduin siviili- ja jäämistöoikeuden puolelle, on ollut silkkaa sattuman kauppaa.

3 §.Yliopistouralle. Yksi työurani suurimmista käännekohdista oli Demokraattisen suunnittelun viikko Joensuussa joskus opintojeni loppuvaiheessa. Sen järjestivät Yhteiskuntasuunnittelun seura ja Demokraattiset lakimiehet.

Olin kyseisen kesätapahtuman sihteeri, ja yhtäkkiä nuorena nulkkina opin tuntemaan kaikki sen ajan johtavat oikeus-tieteelliset vaikuttajat.

Kun sitten syksyllä palasin yliopistolle, muuan professori nimeltä Aulis Aarnio kutsui minut tutkimusapulaisekseen.

Aarnio piti selvänä, että kirjoitan väitöskirjan. Kehittelin teoriaa ongelmakeskeisestä lainopista, ja väittelin sitten lesken oikeudellisesta asemasta.

2 luku. Lainsäädännöstä

1 §. Hauska laki. Laki kuolleeksi julistamisesta. Tai ainakin siihen liittyy hauska muisto.

Professori Simo Zitting nimittäin ehdotti, että kirjoitan väitöskirjan aiheesta ”Kuolleeksi julistetun paluu”.

Sodan käyneelle Simolle aihe ei kylläkään ollut vitsi. Kadonneita julistettiin kuolleiksi, mutta silti monen kohdalla eli epäilys, että he olivat jääneet sotavangeiksi ja saattaisivat palata jonakin päivänä takaisin kotikonnuilleen.

Tilat jaettiin. Rouvat menivät uusin naimisiin. Mitäs sitten tehtäisiin, jos vainaja yllättäen tepastelisikin kotiinsa?

2 §. Kamala laki. Jos historiaa saa penkoa, niin kyllä se on vuoden 1734 lakiin perustunut ja aina 1930-luvulle saakka kestänyt miehen edusmiehisyys.

Kyse oli lakiin perustuvasta sukupuolten välisestä epätasa-arvosta.

3 luku. Opiskelijamateriaalista

1 §. Lahjakas oik.yo. Kaarle Makkonen sanoi, että lahjakas ylioppilas on

kekälesilmäinen ihminen.

Hänellä on kyky tunnistaa yhteiskunnallisia ongelmia. Oikeudelliset ratkaisut ovat aina kytköksissä reaalimaailman tilanteisiin.

2 §. Tomppeli oik.yo. Ulkolukija, kuudennella kierroksella tiedekuntaan sisään päässyt punnertaja. Sellaisille ei tahdo löytyä töitä kuin lakkautetuista lääninhallituksista.

4 luku. Professorin työstä

1 §. Innostavinta. Uusien tutkimus-

ongelmien hahmottaminen; uusien vastausten etsiminen.

Parasta aikaa pohdiskelen sitä, kuinka pitkäaikaissäästöt otetaan huomioon esimerkiksi osituksessa. Laissa siihen ei ole varauduttu.

2 §. Ikävintä. Tenttivastausten lukeminen on raskasta.

Suosittelen, että Suomessa siirrytään samaan ratkaisuun kuin Norjassa. Siellä professorit eivät lue tenttivastauksia laisinkaan, vaan se tehtävä on annettu hovioikeuksien neuvoksille.

5 luku. Yhteisyöstä Aulis Aarnion kanssa

1§. Työskentelymetodi. Kun pääsin yliopistourani alussa Aarnion teoriapiiriin, meistä tuli pian ystäviä.

Varhaisin, testamentin hyväksymiseen liittyvä yhteisartikkelimme on peräisin 1970-luvulta.

Olemme aina loukkaantumatta sallineet kirjoittamisen toisen tekstin päälle. Muokkaamme toistemme tekstiä vuoron perään.

Olemme joskus suurestikin eri mieltä jostakin yksityiskohdasta, mutta lopputulos on aina yhteinen.

2 §. Näkemyserot. Olemme silloin tällöin olleet eri kiistapuolten asiantuntijoina samassa jutussa.

Ei niistäkään hankkeista ole koskaan mitään haavoja jäänyt.

6 luku. Kansallissosialistisesta oikeusajattelusta

1 §. Nousu. Kiinnostuin kansallissosialistisen oikeusajattelun leviämisestä jo opiskelujeni alkuvaiheessa.

Miten on mahdollista, että niin pitkälle edennyt eurooppalainen sivistys saattoi niin äkkiä perversioitua? Saksalainen filosofia ja oikeustiede olivat 1930-luvulla Manner-Euroopan tasokkainta hengen liikuntaa.

Yhtäkkiä pintarakenne romahti, ja sen alta paljastui alhainen arjalainen ihminen.

2 §. Suomalaisten osuus. Suomalainen oikeustiede oli 1930-luvulla vahvasti saksalaissuuntautunut.

Yllätykseni oli melkoinen, kun huomasin, että suomalaiset suhtautuivat kuitenkin hyvin pidättyvästi kansallissosialismin oppeihin ja oikeusajatteluun. Meille ei syntynyt vakavasti otettavaa natsijuristijoukkoa.

Ehkä oikeuspositivistinen ajattelu pelasti suomalaiset. Oikeuteen ei haluttu väkisin ympätä liian arvosidonnaisia aineksia.

3§. Loppu, tuho. Saksan romahtaminen näkyi välittömästi suomalaisessa oikeustieteessä.

Katseet käännettiin Skandinaviaan.

7 luku. Ihmisen nimestä

1 §. Sukunimi. Olen toiminut nimilautakunnan puheenjohtajana 15 vuotta. Ja aina se on yhtä hauskaa.

Muuan herra Virtanen halusi aikoinaan, että hänen sukunimekseen vahvistetaan Neuvostoliitto. Olihan meillä jo esimerkiksi Saksa, Ruotsi ja Suomi.

Valitettavasti olimme tuolloin niin tiukkapipoisia, että emme hyväksyneet Neuvostoliittoa. Enpä uskalla arvata, mikä olisi kantamme nyt.

2 §. Etunimi. Etunimikäytännöt ovat villiintyneet. Nykyään melkein kaikki muut paitsi hyvän tavan vastaiset nimet hyväksytään.

8 luku. Omasta urasta

1 §. Makein voitto. Hengen voitto aineesta.

2 §. Karvain tappio. (Naurahdus.) Onko elämää yliopiston ulkopuolella?

Tässä iässä täytynee hyväksyä se, että ei kelpaa yleisille työmarkkinoille.

9 luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Timjami. Sitä sitten tällätään vaikkapa lampaaseen tai peuraan.

2 §. Herkkuruoka. Paistettu sampi. Imatralla kasvatettua sampea saa satunnaisesti ainakin Mustasta Pekasta Helsingin Käpylässä.

3 §. Paras juoma. Punaviini.

4 §. Kaunein kukka. Keisarinlilja. Meillä kasvaa niitä kesäasunnolla saaressa. Se on väriltään keltaisen ja oranssin välimaastossa.

5 §. Väri ylitse muiden. Bolognanpunainen. Se on oikeustieteen tohtorin hatun väri.

6 §. Elämän tarkoitus. Olen filosofi Eino Kailan kansa samoilla linjoilla. Ihminen elää sen takia, että edeltävät sukupolvet ovat eläneet ja seuraavat voivat elää.

7 §. Lempilausahdus. Se on moro.