Vajaan kahden kauden eli vajaan kuuden vuoden puheenjohtajan pestini Suomen Lakimiesliitossa on lopuillaan. Marraskuussa valtuuskunta valitsee liitolle uuden puheenjohtajan.
Lakimiesliiton tarkoitus on sääntöjen mukaan "Suomen lakimieskunnan ammatillisena keskusjärjestönä valvoa lakimiesten sekä vara- ja oikeusnotaarien yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja sekä edistää muitakin lakimieskunnan yhteisiä pyrkimyksiä". Säännöissä liitolle annetaan tuon tarkoituksen toteuttamiseksi tiettyjä tehtäviä. Keskeisin niistä on epäilemättä toimiminen työmarkkinajärjestönä.
Lakimiesliiton toiminta muodostuu yhtäältä liiton tehtävistä ja toisaalta noiden tehtävien tekijöistä. Kun Lakimiesliitto on työmarkkinajärjestö, järjestäytymisaste on keskeisin mittari toiminnan tuloksellisuutta arvioitaessa. Liiton tavoitteita on sitä helpompi saavuttaa mitä korkeampi järjestäytymisaste on. Nyt järjestäytymisaste on jatkuvasti noussut. Erityisesti vastavalmistuneiden jäseneksi liittymisen aste – yli 90 prosenttia – antaa uskoa jäsenmäärätavoitteeksi asetetun 80 prosentin saavuttamisesta.
Ilman jäsenistöä ei ole Lakimiesliittoa. Jäsentutkimuksen mukaan liiton toimintaan ollaan varsin tyytyväisiä, eikä tyytyväisyydessä ole sanottavia eroja eri vastaajaryhmissä. Tyytyväisyys luo hyvät edellytykset kasvattaa jäsenmäärää. Onnistumisista ja laadukkaista palveluista kuulevat myös potentiaaliset jäsenet.
Koska olemme työmarkkinajärjestö, ajamme mahdollisimman tehokkaasti työehtojen jatkuvaa parantamista. Liiton valtuuskunnan viime keväänä hyväksymässä strategiassa on kuusi keihäänkärkeä. Voidaan sanoa, että kuudesta keihäänkärjestä viisi palvelee ennen muuta jäseniä. Näistä viidestä keihäänkärjestä kolme sijoittuu työmarkkinajärjestön perinteiseen tehtäväkenttään. Ne ovat yksityissektorin ilman työehtosopimusturvaa olevien jäsenten aseman parantaminen ja selkeyttäminen, jäsenten urakehityksen vahvistaminen Urapalvelut-palvelukokonaisuudella sekä julkisen sektorin lakimiesten aseman parantaminen. Julkisen sektorin työpaikat muuttuvat houkuttelevammiksi, kun asema kohenee.
Asia on kiistatta vaikea, koska houkuttelevuuteen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin palkka. Julkisen ja yksityisen sektorin välillä ollut kuilu on aikaa myöten kaventunut. Ehkäpä nyt voisi olla aika harkita valiokuntalaitoksen uudistamista siten, että julkisen sektorin valiokunta ja yksityisen sektorin valiokunta yhdistetään.
Kaksi strategian keihäänkärkeä tavallaan palvelevat edellä mainittuja kolmea keihäänkärkeä. Toinen näistä on tietojen entistä tarkempi kerääminen jäsenistä ja heidän liittoon kohdistuvista toiveistaan. Jäsenten palvelut kohenevat, kun heidän tarpeensa tunnetaan. Toinen palvelukeihäänkärki muodostuu viestinnästä. Viestintään satsataan entistä enemmän ja se hoidetaan aikaisempaa keskitetymmin.
Vielä on jäljellä yksi strateginen keihäänkärki. Kun sitä kutsutaan yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi, huomataan, että silläkin tähdätään jäsenten aseman parantamiseen. Mitä vaikuttavampi liitto on, sitä paremmin se voi palvella jäsentään. Mutta yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palvelutehtävä on laajempi: Lakimiesliitto pyrkii vaikuttamaan koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Parhaimmillaan tämä ilmenee oikeuspolitiikassa. Säännöissämme oikeuspoliittinen vaikuttaminen voidaan sijoittaa lakimiesten yhteisten pyrkimysten edistämisen alle. Ongelman muodostaa kuitenkin se, että oikeuspolitiikka on politiikkaa. Siinä yhteiskunnallisilla näkemyksillä on oma merkityksensä. Kaikki lakimiehet eivät ole – eivätkä toivottavasti koskaan tule olemaankaan – yksimielisiä kaikista oikeudellisistakaan asioista. Lainsäädännön ja erilaisten käytäntöjen kehittämiseen osallistuessaan Lakimiesliitto ei aina voi ottaa selvää kantaa kaikkiin kysymyksiin.
Kun Lakimiesliiton talous on kunnossa ja strategialle valitut kuusi keihäänkärkeä ovat tarkkaan harkitut, voimme suhtautua luottavaisesti liiton tulevaisuuteen. Mutta edellytyksenä on tietysti se, että toiminnalle löytyy hyviä tekijöitä.
Liiton jokainen jäsen toimii siis liiton puolesta. Muut toimijat voidaan jakaa kahteen ryhmään, luottamushenkilöihin ja varsinaiseen henkilökuntaan. Vaaleilla kolmeksi vuodeksi valitun valtuuskunnan valitsema hallitus ja sen alaiset valiokunnat kantavat päävastuun luottamushenkilöstön tehtävien hoitamisesta. Jokaisella hallituksen jäsenellä on johdettavanaan valiokunta. Nyt valiokuntien toimintamalli uusitaan. Niistä tulee entistä enemmän hallituksen päätöksiä valmistelevia elimiä. Näin varmistetaan se, että hallitus on entistä enemmän päättämässä keskeisistä asioista ja on niin muodoin koordinoimassa toimintaa. Valiokuntien käytännön toiminnassa muutoksella ei ole suurtakaan merkitystä.
Hallitus samoin kuin valiokuntien jäsenet tekevät uskomattoman määrän työtä. Osa siitä näkyy ulospäin, mutta valtaosa on hiljaista työtä, jonka tuloksia on vaikea erottaa kokonaisuudesta. Ja niin tuleekin olla. Liitto ei voi keskittyä vain tiettyihin asioihin kuin aivan poikkeuksellisissa tilanteissa. Muutoin unohtuu kokonaisuus ja sen myötä jäsenten etu. Lakimiesliiton toiminta perustuu paljolti jäsentensä välittömästi tai välillisesti valitsemien luottamushenkilöiden työn varaan. Ilman tätä työtä Lakimiesliitto ei ole jäsenistönsä näköinen.
Varsinaisen työn tekee kuitenkin Lakimiesliiton henkilökunta toiminnanjohtajan johdolla. Henkilökunta valmistelee valiokuntien ja hallituksen kokoukset. Henkilökunta vastaa hiljaisesta tiedosta, jota ilman liitto ei voi toimia.
Liiton koko henkilökunta samoin kuin luottamushenkilöt toimivat suurkiitokset ansaitsevalla tavalla.
Risto Nuolimaa
risto.nuolimaa@uta.fi
Vid ordförandeskapets slut
Efter två perioder eller knappa sex år är mitt uppdrag som ordförande för Finlands Juristförbund på slutrakan. I november väljer delegationen en ny ordförande för förbundet.
Juristförbundets syfte är enligt stadgarna att "i egenskap av en landsorganisation för Finlands juristkår bevaka juristernas och vice- och rättsnotariernas samhälleliga och ekonomiska intressen samt främja juristkårens övriga gemensamma strävanden." Stadgarna innehåller vissa uppgifter som åläggs förbundet för att genomföra detta syfte. Den viktigaste uppgiften är utan tvivel rollen som arbetsmarknadsorganisation.
Juristförbundets verksamhet är å ena sidan inriktad på förbundets uppgifter och å andra sidan på dem som utför dessa uppgifter.
Eftersom Juristförbundet är en arbetsmarknadsorganisation är organisationsgraden den viktigaste mätaren när resultatet av verksamheten bedöms. Ju högre organisationsgraden är desto lättare är det för förbundet att nå sina mål. Just nu har organisationsgraden hela tiden stigit. Speciellt tack vare andelen nyutexaminerade som ansluter sig som medlemmar – över 90 procent – har vi gott hopp om att det uppställda målet för antalet medlemmar, 80 procent, kan nås.
Utan medlemmar finns det inget Juristförbund. Enligt medlemsundersökningen är medlemmarna mycket nöjda med förbundets verksamhet och det finns inte heller några nämnvärda skillnader mellan olika informantgrupper beträffande nöjdheten. Tillfredsställelsen skapar goda förutsättningar för att öka medlemsantalet. Nyheter om framgångar och kvalitetstjänster når också potentiella medlemmar.
Eftersom vi är en arbetsmarknadsorganisation arbetar vi så effektivt som möjligt för att ständigt förbättra arbetsvillkoren. Strategin som förbundets delegation godkände förra våren har sex spjutspetsar. Man kan säga att fem av dessa sex i första hand tjänar medlemmarna. Av dessa fem spjutspetsar finns tre i arbetsmarknadsorganisationens traditionella uppgiftsfält. Dessa tre är att förbättra och förtydliga de medlemmars ställning som arbetar i den privata sektorn utan skydd av ett kollektivavtal, att stärka medlemmarnas karriärutveckling med servicehelheten Karriärtjänster (Urapalvelut) och att förbättra juristernas ställning i den offentliga sektorn. Arbetsplatserna i den offentliga sektorn blir attraktivare när juristernas ställning blir bättre.
Detta är onekligen en svår fråga eftersom många andra faktorer än lönen påverkar attraktionskraften. Klyftan som funnits mellan den offentliga och den privata sektorn har med tiden blivit mindre. Kanske det nu är dags att överväga en reform av utskottsinstitutionen genom att sammanslå den offentliga och den privata sektorns utskott.
Två av strategins spjutspetsar tjänar de ovan nämnda tre spjutspetsarna. En av dessa är att samla in allt mer exakta uppgifter om medlemmarna och deras önskemål beträffande förbundet. Medlemstjänsterna förbättras när förbundet känner till medlemmarnas behov. Den andra servicespjutspetsen utgörs av kommunikationen. Vi satsar allt mer på kommunikationen och den sköts mer centraliserat än tidigare.
Ännu återstår en strategisk spjutspets. När den kallas samhällelig effektivitet märker vi att också den syftar till att förbättra medlemmarnas ställning. Ju effektivare förbundet är desto bättre kan det betjäna sina medlemmar. Men den samhälleliga effektivitetens serviceuppgift är dock större: Juristförbundet strävar efter att påverka hela det finländska samhället. I bästa fall yppar sig detta i rättspolitiken. I våra stadgar kan rättspolitisk påverkan placeras under främjandet av juristernas gemensamma strävanden. Problemet med detta är att rättspolitik är politik. Här har samhälleliga åsikter sin egen betydelse. Alla jurister är inte – och kommer förhoppningsvis aldrig att vara – ense om alla rättsliga frågor. När Juristförbundet deltar i utvecklingen av lagstiftningen och olika praxis kan det inte alltid klart ta ställning till alla frågor.
När Juristförbundets ekonomi är i skick och de sex spjutspetsarna i strategin är väl genomtänkta kan vi se förbundets framtid an med tillförsikt. Förutsättningen är naturligtvis den att det finns kompetenta aktörer som utför arbetet.
Varje medlem i förbundet arbetar alltså för förbundet. Övriga aktörer kan delas in i två grupper, förtroendevalda och själva personalen. Styrelsen som delegationen väljer genom val för en treårsperiod och utskotten som lyder under styrelsen bär huvudansvaret för skötseln av de förtroendevaldas uppgifter. Varje styrelsemedlem har ett utskott att leda. Nu förnyas utskottens verksamhetsmodell. De blir i allt större omfattning organ som bereder styrelsens beslut. På detta sätt säkerställer vi att styrelsen i allt högre grad beslutar om viktiga ärenden och därigenom samordnar verksamheten. Förändringen påverkar inte nämnvärt utskottens praktiska arbete.
Precis som medlemmarna i utskotten utför också styrelsen en otroligt stor mängd arbete. En del syns utåt, men största delen är tyst arbete vars resultat är svåra att urskilja från helheten. Och så ska det också vara. Förbundet kan inte fokusera endast på vissa frågor förutom i undantagssituationer. Annars glömmer vi helheten och därmed medlemmarnas bästa. Juristförbundets verksamhet grundar sig i stor utsträckning på det arbete som utförs av de förtroendevalda som medlemmarna valt direkt eller indirekt. Utan detta arbete ser Juristförbundet inte ut som sina medlemmar.
Själva arbetet utförs dock av Juristförbundets anställda med verksamhetsledaren i spetsen. Personalen bereder utskottens och styrelsens sammanträden. Personalen svarar för den tysta informationen som förbundet är beroende av för att fungera.
Förbundets hela personal och alla förtroendevalda handlar på ett sätt som förtjänar ett stort tack.
Risto Nuolimaa
risto.nuolimaa@uta.fi
