Todistajan kuuleminen puhelimitse on lain mukaan mahdollista, mutta mitä tarkoitetaan puhelinkuulemisen edellytykseksi asetetulla soveliaisuudella? Korkein oikeus ratkaisi syyskuun loppupuolella tapauksen, jossa oli esitetty näyttönä sisällöltään ristiriitaista henkilötodistelua.
Todistajan kuuleminen puhelimitse ei ollut korkeimman oikeuden mukaan soveliasta siksi, että kuultavien kertomusten uskottavuudella oli asiassa ratkaiseva merkitys. Jatkokäsittelylupa tuli myöntää OK 25a luvun 11 § 1 momentin 4 kohdan mukaisella painavalla syyllä (KKO:2013:68).
Puhelinkuuleminen poikkeuksena välittömään pääkäsittelyyn
Prosessioikeudessamme tärkeitä menettelyperiaatteita ovat muun muassa suullisuus- ja välittömyysperiaatteet. Todistajia ja muita kuultavia henkilöitä tulee niiden johdosta kuulla oikeuden pääkäsittelyssä pääsääntöisesti suullisesti ja siten, että he ovat käsittelyssä henkilökohtaisesti paikalla.
OK 17 luku 34a § mahdollistaa kuitenkin poikkeukselliseksi menettelyksi tarkoitetun puhelinkuulemisen. Kuuleminen puhelimen välityksellä saattaa olla mahdollista esimerkiksi silloin, kun todistaja ei sairauden vuoksi voi saapua henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn. Puhelinkuuleminen on mahdollista tapauksissa, joissa tuomioistuin ”harkitsee tämän soveliaaksi” (ks. OK 17 luku 34a § 1 mom.). Edellytykseksi todistajan kuulemiselle puhelimitse on näin ollen asetettu soveliaisuus, ja tuomioistuimelle on annettu asiassa harkintavaltaa.
Ristiriitainen henkilötodistelu
Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa KKO:2013:68 käräjäoikeudessa esitetty henkilötodistelu oli ollut ristiriitaista. Syytteen mukaan X oli syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ohittamalla edellä kulkeneen auton ylittäen keltaisen sulkuviivan paikassa, jossa näkyvyys oli turvalliseen ohitukseen riittämätön.
X kiisti syytteen sillä perusteella, että hän oli käräjäoikeudessa kertomansa mukaan tehnyt ohituksen keltaisen yhtenäisen sulkuviivan loputtua. Tämän lisäksi asiassa oli kuultu todistajina vastaajan auton kyydissä ollutta Y:tä ja syyttäjän todistajaksi nimeämää poliisimiestä.
Käräjäoikeus oli kuullut pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti X:ää ja Y:tä. Molempien kertomukset tukivat syytteen hylkäämistä. Syyttäjän nimeämää poliisitodistajaa oli sen sijaan kuultu todistajan sairastumisen vuoksi puhelimitse. Poliisimiehen kertomus oli edellä mainituista kertomuksista poiketen tukenut syytteen hyväksymistä. Henkilötodistelun lisäksi pääkäsittelyssä oli katsottu DVD-tallenne, jonka X oli nimennyt todisteeksi. Todistaja Y oli osoittanut tallenteelta ohituksen tapahtumapaikan.
Teksti: Teija Stanikic
OTK, tohtorikoulutettava Teija Stanikic työskentelee Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkijana. Stanikic valmistelee parhaillaan väitöskirjaa prosessioikeuden alalta.
Artikkeli kokonaisuudessaan on julkaistu Lakiuutiset-palvelussa osoitteessa www.lakiuutiset.fi.
