Mitenhän eurooppalaiset mahtaisivat reagoida siirtolaismiehiin, jotka oman kulttuurinsa mukaisesti peittäisivät julkisella paikalla kasvonsa balaklavalla, hiihtopipolla? Vain silmät näkyisivät.
Kuinka pitkään menisi, ennen kuin kasvojen peittäminen julkisella paikalla kiellettäisiin?
Veikkaan puolta vuotta. Ei asiasta väittelemiseen ainakaan käytettäisi vuosia, kuten riitelyyn naisten burkista ja niqabeista.
Nyt on sitten siirrytty sanoista tekoihin. Ranska ja Belgia kielsivät kesällä kasvojen peittämisen julkisella paikalla. Lait ovat näennäisesti neutraaleja, mutta selkeästi kohteena ovat kasvonsa verhoavat musliminaiset.
Kieltoa on perusteltu naisten ihmisarvolla. Voiko kokonaan itsensä peittävä nainen olla vapaa?
Kieltoa on vastustettu vetoamalla naisten oikeuteen pukeutua haluamallaan tavalla. Esimerkiksi toimittaja, tohtorikoulutettava Sanni Saarinen totesi Helsingin Sanomissa, ettei länsimainen naiskuva ole ainoa oikea. Hän viittasi Amazonin intiaanikulttuureihin, joissa naisen ja miehen roolit ovat toisiaan täydentävät. Mies tuo ravinnon kotiin, nainen hoitaa kodin.
Perustelu on mielestäni ihan hölöhölöä. Kulttuureita on monenlaisia.
Joissakin kulttuureissa miehelle kuuluu niin sanottu kotikuritusoikeus. Miehen pitääkin säännöllisin välein hakata vaimo ja kakarat ojennukseen.
Joissakin kulttuureissa naisilla ei ole poliittisia oikeuksia, eikä heidän pidä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun millään tavalla.
Tarkoittaako Saarinen, että myös tällaiset naisten oikeuksien loukkaamiset pitää hyväksyä, koska ne kuuluvat näiden kulttuurien naiskuvaan?
Jos taas näitä kulttuurin piirteitä ei hyväksytä, missä menee raja? Mitkä ihmisoikeudet kuuluvat kaikille maailman naisille ja mistä voidaan tinkiä kulttuuriin kuuluvan naiskuvan takia? Kuka rajan määrittelee?
Suhtaudun varovaisesti väitteeseen, että burkaan ja niqabiin pukeutuvat naiset tosiaan haluavat pukeutua niin. Kuinka vapaa ihmisen tahto todella on, kun hänet on pienestä pitäen kasvatettu uskomaan johonkin? Vaikka suoranaista pakkoa ei olisi, yhteisö antaa kyllä ymmärtää, miten kunniallinen nainen käyttäytyy ja pukeutuu.
Yle näytti kesällä kiinnostavan dokumentin Afganistanin Idols-kisasta. Koko kansan villiinnyttäneen kisan loppukilpailussa nuoret naiset yleisössä riisuivat huivinsa kokonaan pois. Toimittaja kävi kysymässä, miksi näin. ”Koska nyt iloitaan ja nautitaan”, yksi naisista nauroi.
En pysty edes kuvittelemaan, millaista olisi keskustella kasvonsa verhonneen naisen kanssa. Jo aurinkolasi-ihmisen kanssa jutteleminen on hermostuttavaa. Normaalisti sitä yrittää lukea keskustelukumppaninsa ilmeistä ja eleistä, miten hän reagoi minun sanomisiini, mutta aurinkolasityypin silmistä ei pysty lukemaan mitään. Burkanaisen sanaton viestintä on varmaan vielä vaikeatajuisempaa.
Viestintägurujen mukaan jopa 90 prosenttia ihmisten välisestä viestinnästä on sanatonta, siis ilmeitä, katseita, eleitä.
Eikö burkanaiselta ole siis viety puhekyky?
Tai ainakin 90 prosenttia siitä.
