Puntarissa määrä­aikaisuudet

Lakimiesliiton tekemästä vuosittaisesta palkka­tutkimuksesta ilmenevien pitkän aikavälin tulosten perusteella määrä­aikaisuudet ovat lakimieskunnan keskuudessa erityisesti julkisen sektorin ongelma. Viimeisimmän palkkatutkimuksen mukaan 11 prosenttia julkisen sektorin lakimiehistä oli määräaikaisessa palvelussuhteessa. Vastaavasti yksityisen sektorin lakimiehistä neljä prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa (tilastoista tarkemmin Lakimiesuutiset 4/2013).

Määräaikaisuudet painottuvat työuran alkuun ja ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Määräaikaisten palvelus­suhteiden yleisyys sekä määräaikaisuuksista johtuvat ongelmat näkyvät myös Lakimiesliiton työ- ja virka­suhdeneuvonnassa lukuisina yhteydenottoina.

Määräaikaiset palvelussuhteet eroavat toisistaan lainsäädännöllisesti julkisella ja yksityisellä sektorilla, vaikka lainsäädännöstä ilmenevät perusteet määräaikaisen palvelussuhteen solmimiselle pohjautuvatkin samaan lähteeseen eli työsopimuslakiin ja työsopimus­lain esitöihin.

Uusimmassa työsopimuslaissa ei ole enää lueteltu edes esimerkinomaisesti tilanteita, joissa määräaikaisen palvelus­suhteen solmimiselle on perusteltu syy, mutta sen esitöistä (HE 157/2000) löytyy edelleen aiemmassa laissa ollut esimerkkiluettelo perustelluista syistä. Luettelo ei ole tyhjentävä, mutta sen esimerkit ovat pohjana määräaikaisen palvelussuhteen perustelluille syille myös valtion virkamieslain ja kunnallisen viranhaltijalain osalta.

Työsopimuslain esitöiden mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä taikka, jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy. Jos perusteltua syytä ei ole, on työn­antajan aloitteesta tehtyä määräaikaista työsopimusta pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Määräaikainen työsopimus sitoo sopijapuolia koko sopimuskauden ajan ja työsopimus lakkaa automaattisesti sopimuskauden päätyttyä. Määräaikainen työsopimus ei siten ole irtisanottavissa, ellei sopimusta ole erikseen solmittu irtisanomisenvaraiseksi. Irti-sanomisenvaraisuus on sopimusosapuolten välinen neuvottelukysymys ja usein irtisanomismahdollisuudesta sovitaankin työntekijän aloitteesta. Viittä vuotta pidemmäksi ajaksi tehty määräaikainen työsopimus on kuitenkin viiden vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä irtisanottavissa kuten toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Vaikka määräaikaista työsopimusta ei pääsääntöisesti voida irtisanoa, voidaan se kuitenkin purkaa työsopimuslain edellyttämien purkuedellytysten täyttyessä tai koeajan aikana. Määrä­aikainen työsuhde voidaan luonnollisesti myös päättää yhteisellä sopimuksella.

Perusteet määräaikaiseen virkasuhteeseen

Valtion virkamieslain 9 §:ssä on lueteltu perusteet, joiden mukaan virkamies voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi virka­suhteeseen. Näitä syitä ovat työn luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu. Virkaan puolestaan voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy sitä vaatii. Lisäksi asetuksella säädetään erikseen ne virat, joihin on aina nimitettävä määräajaksi.

Kunnan puolella määräaikaisista virka­suhteista säädetään laissa kunnallisesta viranhaltijasta (3 §). Sen mukaan viranhaltija voidaan ottaa virkasuhteeseen määräajaksi vain viranhaltijan omasta pyynnöstä tai jos määräajaksi ottamisesta on erikseen säädetty taikka tehtävän luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkasuhteeseen kuuluvien tehtävien hoidon järjestäminen tai muu näihin rinnastettava kunnan toimintaan liittyvä määräaikaista virkasuhdetta edellyttävä seikka sitä vaatii.

Oikeuskäytännön mukaan pelkästään se seikka, että jokin työ on projektimaista ja rahoitetaan ulkopuolisilla varoilla, ei sellaisenaan tarkoita, että määräaikaiselle virkasuhteelle olisi laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Perustetta tuleekin aina arvioida nimittämishetken olosuhteiden mukaan, ja myös työn luonne tulee ottaa huomioon.

Määräaikaisuuden kestosta päätettäessä nimittämispäätös tulisi valtiolla (valtion virkamieslaki 9 § 3 momentti) pääsääntöisesti antaa koko määräaikaisuuden perusteen kestoajaksi. Samoin kunnan puolella kunnallisen viranhaltijalain hallituksen esitystä
(HE 196/2002) on tulkittava niin, että määrä­aikaisuudet tulisi antaa koko tiedossa olevan perusteen ajaksi.

Määräaikainen virkasuhde on irtisanottavissa

Määräaikaisten palvelussuhteiden osalta varsinkin valtionhallinnossa on niin sanottu ketjuttaminen yleistä. Ketjuttamisessa siirrytään ”portaittain” viraston sisällä sijaistamaan ylempää virkasuhdetta tai virkaa ja usein alimpaan virkasuhteeseen tai virkaan otetaan uusi sijainen talon ulkopuolelta. Tämä on uralla etenemisen kannalta ihan hyvä järjestely, mutta vaikeuttaa perusteettomien määräaikaisuuksien tunnistamista.

Siinä kuitenkin auttaa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen liit­teen 2­­ (luottamusmiestoimintaa koskeva sopimus) 12 §:n 3 momenttiin sisältyvä kirjaus, jolla velvoitetaan antamaan luottamusmiehelle vähintään kaksi kertaa vuodessa oman toimi­piirinsä tai työpaikkansa uusista määrä­aikaisista palvelussuhteista tiedot henkilöstä, tehtävästä, organisaation yksiköstä, palvelussuhteen alkamisajasta, työnantajan tiedossa olevasta palvelussuhteen kestosta sekä määräaikaisuuden perusteesta. Lisäksi työnantajan tulee käsitellä luottamusmiehen kanssa vähintään kaksi kertaa vuodessa voimassa olevien määrä­aikaisten palvelussuhteiden perusteita ja vakinaistamismahdollisuuksia tapauskohtaisesti.

Toisin kuin määräaikaiset työsopimukset ovat valtion ja kunnan määräaikaiset virkasuhteet irtisanottavissa kuten toistaiseksi voimassa olevat ­virkasuhteet. Valtion virkamieslain (25 § 6 momentti) mukaan määräajaksi nimitetyn virkamiehen virkasuhde päättyy ilman irtisanomista, kun määräaika on kulunut loppuun, jollei virkasuhde irtisanomisen johdosta ole päättynyt sitä ennen. Samoin laki kunnallisesta viranhaltijasta mahdollistaa määräaikaisen virkasuhteen päättämisen myös kesken määräaikaisuuden irtisanomismenettelyä käyttäen.

Lain 34 §:ssä asia on vain sanottu vielä kryptisemmin kuin valtion ­virkamieslaissa. Pykälässä mainitaan, että virkasuhde päättyy ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa ­esimerkiksi kun määräaika, joksi viranhaltija on otettu, on kulunut umpeen tai kun määrätehtävää varten otetun viran­haltijan tehtävä on suoritettu loppuun. Jos viranhaltija on otettu sijaiseksi, päättyy virkasuhde määräajasta riippumatta toistaiseksi otetun viranhaltijan palatessa virantoimitukseen, edellyttäen, että hänellä on virantoimitukseen palaamiseen ehdoton oikeus.

Sen lisäksi, että määräaikaiselta työ- tai virkasuhteelta saattaa puuttua peruste kokonaan, liittyvät määrä­aikaisia palvelussuhteita koskevat ongelmat usein raskauteen ja vanhemmuuteen liittyviin kysymyksiin. Määräaikainen palvelussuhde saatetaan esimerkiksi rajoittaa kestämään vain äitiys-, isyys- tai vanhempain­vapaan alkuun tai jättää uusimatta työntekijän raskauden takia.

Vastaavanlainen menettely on kuitenkin tasa-arvolain mukaan kiellettyä, ellei työnantaja osoita, että menettely on johtunut jostain muusta hyväksyttävästä syystä. Sitä seikkaa, että työntekijä pystyisi hoitamaan tehtäviään perhevapaalle jäämisen takia vain lyhyen ajan, ei kuitenkaan voida pitää tällaisena hyväksyttävänä syynä.

Perusteeton määräaikaisuus oikeuttaa korvauksiin

Sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on mahdollista saada korvausta perusteettoman määräaikaisuuden johdosta. Määräaikaisen työsopimuksen osalta korvausta vaaditaan käytännössä silloin, kun työnantaja antaa määräaikaisena pitämänsä työsuhteen päättyä, vaikka perustetta määrä­aikaisuudelle ei ole ollut. Tällöin työnantajan katsotaan päättäneen työsuhteen perusteettomasti, jolloin työnantaja voidaan määrätä suorittamaan työntekijälle vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Kanne nostetaan yleisessä tuomio­istuimessa.

Valtion osalta korvauksesta säädetään valtion virkamieslain 56 §:ssä. Korvaus on vähintään kuuden ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Korvausvaatimus on esitettävä hallinto-oikeudelle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. Valtion virkamieslaki on ­korvausvaatimuksen esittämisen osalta muuttunut 1.4.2013 alkaen (aiemmin korvausvaatimus esitettiin virkamieslautakunnalle).

Kunnan osalta asiasta säädetään kunnallisen viranhaltijalain 3 §:n 2 momentissa. Korvaus on saman­suuruinen kuin valtiolla eli vähintään kuuden ja enintään
24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja samoin korvausvaatimuksen esittämisaika on kuusi kuukautta virkasuhteen päättymisestä.

Toisin kuin ilman perustetta solmittu määräaikainen työsopimus, ei valtion tai kunnan perusteetonta määräaikaista virkasuhdetta pidetä toistaiseksi voimassa olevana, jolloin ainoaksi hyvitysmahdollisuudeksi perusteettomasta määräaikaisuudesta jää edellä mainittu korvaus.

————–

Määräaikaisiin palvelussuhteisiin liittyvissä kysymyksissä voit olla yhteydessä Lakimiesliittoon julkisen sektorin osalta lakimies Kirsi Venäläiseen ja yksityisen sektorin osalta lakimies Moa Pettiseen.