|
Puola on toista maata
PUOLA ON SUOMALAISILLE sekä kaukainen että läheinen maa, jonka ymmärtäminen vaatii menneisyyden ja historian tuntemista. Merkittävä tekijä Puolan historiassa on lähes parisataa vuotta kestänyt, vuonna 1918 päättynyt jakojen aika, joka on vaikuttanut puolalaiseen käyttäytymiseen ja heijastunut epäilemättä myös oikeusoloihin. Jakojen perussyynä oli Puolan uusi perustuslaki, jota kaikessa vapaamielisyydessään voitiin verrata Yhdysvaltain perustuslakiin. Se poikkesi siten radikaalisti naapurimaiden Venäjän, Itävallan ja Preussin itsevaltaisista järjestelmistä, jotka kokivat Puolan uudistukset uhkana. Syystä kyllä, vapauden aatteiden leviämisen uhan lisäksi naapurivallat olivat menettämässä otteensa Puolasta. Olihan Puolan parlamentissa, sejmissä, uudistuksen tavoitteena myös päästä eroon ”liberum veto” –järjestelmästä, joka oli mahdollistanut ulkovaltojen puuttumisen Puolan politiikkaan ostamalla sejmin edustajia omien tarkoitusperiensä ajajiksi. Mitkään autonomiaan viittaavat ratkaisut eivät kelvanneet itsenäisyytensä menettäneille puolalaisille. Itsenäisen Puolan kuningaskunnan jaot johtivat siihen, että puolalainen on sisäistänyt omassa toiminnassaan itsenäisen ajattelutavan henkilökohtaisine ”liberum veto’ineen” milloin mitäkin hallintoa vastaan ja kehittynyt maanalaisen toiminnan ja monimuotoisten järjestelyjen (kombinacja) mestariksi. Jakojen ajan päätyttyä Puolan itsenäistymiseen 1918 alkoi myös Puolan lainsäädännöllinen jälleenrakennus. On sanottu, että Puolaa ryhdyttiin jälleenrakentamaan kuudesta eri rahayksiköstä, viidestä hallintoalueesta, neljästä armeijan komentokielestä, kolmesta perustuslakikodifikaatiosta, kahdesta raideleveydestä sekä I maailmansodan taisteluiden tuhoamasta maasta, jollaista tehtävää on pidettävä varsin vaativana. Maailmansotien välillä tämä työ saatiin tehdyksi myös lainsäädännön osalta, joka pitäytyy saksalais-roomalaisessa perinteessä. Yritystoiminnan kannalta olennainen laki, Puolan kauppalaki on peräisin vuodelta 1934. Kyseinen laki oli voimassa myös II maailmansodan jälkeen, jolloin sitä sovellettiin sosialistisen Puolan valtion yhtiöihin sekä pienyritystoimintaan, joka oli sallittua Puolassa perheyrityspohjalla. Myös kiinteistönomistusta koskeva lainsäädäntö pysyi voimassa, olihan Puolassa 90 % maataloudesta itsenäisten talonpoikien hallinnassa. Siten sosialismin romahdettua ei jouduttu luomaan täysin uutta lainsäädäntöä, vaan maailmansotien välillä luotu lainsäädäntö otettiin esille kuin naftaliinista kohtaamaan uusi aikakausi Puolan historiassa. Tavoitteena EU-jäsenyys Puolalaiset ovat tunnettuja kyvystään keskustella. Aikanaan sanottiin kahden puolalaisen keskustelusta syntyvän kolme puoluetta, yksi yhteinen ja molemmille oma. EU-jäsenyys oli puolalaisille kuitenkin niin olennainen kysymys – osoitus lopullisesta hyväksymisestä Euroopan perheeseen – että tarpeettomasti venyvä keskustelu saatettiin päättää lyhyellä toteamuksella: ”EU:n direktiivissä sanotaan seuraava” Puolan lainsäädäntöä lähdettiinkin heti maan irtauduttua kommunistisesta järjestelmästä saattamaan EU-vaatimusten mukaiseksi. Solidaarisuus-liikkeen muodostama hallitus ryhtyi vuoden 1989 puolivapaiden vaalien jälkeen lainsäädännölliseen uudistustehtäväänsä tavoitteenaan unionin jäsenyys. Yritystoiminnan edistämiseksi säädettiin useita lakeja heti 1990-luvun alussa alkaen valtion yritysten yksityistämisestä. Samalta ajalta ovat pankkilait, pörssilainsäädäntö, konkurssilain uudistus, kilpailulainsäädäntö, kuluttajansuojalait ja tekijänoikeuslainsäädäntö. Lainsäädännölliseltä kannaltakin katsottuna lähestyttäessä Puolaa ilmasta käsin kaikki näyttää olevan hyvässä järjestyksessä, mutta ruohonjuuritasolla ilmenee ongelmia, jotka ovat seurausta lain soveltamisen puutteista pikemmin kuin sovellettavan lain puutteellisuuksista. Raskassoutuiset prosessit Puolaan etabloitunutta ulkomaista yritystä kohdellaan juridisesti samoin kuin puolalaista. Yhtiön perustamisessa tulevat kyseeseen ns. rajavastuuyhtiö, jota Suomen lainsäädäntö ei tunne, sekä osakeyhtiö. Yritysmuotoina nämä vastaavat saksalaisia esikuviaan. Yrityksen perustamiseen ja toiminnan aloittamiseen liittyvät toimet ovat raskassoutuisempia kuin Suomessa, ja niiden osalta on varauduttava kuluihin ja ajanhukkaan. Puola ei ole liittynyt asiakirjojen legalisointia koskevaan Haagin sopimukseen, ja näin ollen legalisointi on välttämätöntä. Legalisoidut asiakirjat ynnä yhtiösopimukset on vahvistettava notaarin läsnä ollessa. Notaarin palkkiot määräytyvät sopimuksen arvon mukaisesti. Lisäksi tulevat valantehneen kielenkääntäjän palkkiot – hän kun on tarpeen, mikäli osapuolet eivät ymmärrä puolaa. Muotomääräykset hankaloittavat elämää eri tavoin kuin Suomessa. Viranomaisissa on useissa tapauksissa käytävä henkilökohtaisesti, ja viranomaisen hyväntahtoisuus saattaa vaikuttaa asioiden etenemiseen. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä hyvän- tai pahantahtoisuus, vaan usein yksinkertaisesti virkamiesten asiantuntemattomuus miljoonaluokan investointeja käsiteltäessä. Yritystoiminnan alkuvaiheissa tämä seikka saattaa tulla vastaan rakennus- ja kaavoituslainsäädännön kiemuroissa varsinkin, jos kunnan maankäyttösuunnitelma ja kaavoitus kohdealueella on keskeneräinen. Asioiden käsittely voi lykkääntyä siitä syystä, että virkamies selustansa turvatakseen vaatii lukuisia lausuntoja eri instansseilta tarpeettomasti, ja varsinaisen rakentamisen yhteydessä ilmenevät muutostarpeet edellyttävät samoilta instansseilta uudet luvat… Kun viranomaispäätökset on saatu, ovat seuraavat ongelmat vuorossa. Päätös saatetaan tiedoksi asianosaisille, siis naapureille. Joku heistä hyvinkin tekaisee asiaan erikoistuneiden konsulttitoimistojen avulla valituksen, vaikkapa hänen maidensa kautta vedettävän kaasuputken aiheuttamasta hajuhaitasta, mahdollisesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, mikäli rakennuttaja ei suostu ”sovintoon”. Käsittelyajat venyvät pitkiksi ja valituskierre saattaa johtaa yrityspaikkakunnan vaihtoon. Köyhä kunta tai monopoliasemassa oleva energiatoimittaja saattaa myös havitella osuuttaan ja edellyttää sijoittajalta kunnallistekniikan tai siirtoverkon rakentamista alueelleen. Tätä kustannusta ei yritys voi edes vähentää verotuksessaan, koska se ei ole suoranainen investointikustannus, vaan – lahjoitus kunnalle tai muulle osapuolelle. Kuitenkin kaikkeen viranomaistoimintaan on parasta suhtautua myötämielellä, koska vastahankainen asenne saattaa johtaa koko projektin romahtamiseen. Kaiken takana piilee korruption vaara, joka osaltaan johtuu järjestelmän monimutkaisuudesta. Hallinnollisista esteistä ja alkuhankaluuksista huolimatta investointeja on toteutettu Puolassa menestyksekkäästi. Monet kunnat tekevät parhaansa saadakseen sijoittajia kunnan alueelle ja valmistelevat asiat siten, että ongelmilta vältytään. Armottomat veroviranomaiset Puola kuuluu alhaisen yritysverotuksen maihin, mikä tietenkin houkuttelee sijoittajia. Käytännön yritystoiminnassa verotus on ongelma, joka aiheuttaa yrittäjälle kuluja ja ajanhukkaa siinä määrin, että se on suoranainen este, varsinkin pienyritystoiminnalle. EU -jäsenyyden alusta 1.5.2004 on vihdoinkin luovuttu alv -laskujen allekirjoituspakosta. Siihen saakka asiakkaan tarvitessa arvonlisäverollisen tositteen kirjanpitoonsa, oli jokaisen kioskinpitäjän annettava sellainen allekirjoituksella varustettuna. Veroilmoitus – ei pelkästään arvonlisäveroilmoitus – annetaan kerran kuukaudessa. Arvonlisäverotuksen uudistaminen on tuonut muassaan soveltamisongelmia, joihin ei vastauksia ole. Tai jos on, ne saattavat vaihdella verotoimistojen välillä, eivätkä edes verotukseen erikoistuneet juristit pysty antamaan yksiselitteistä vastausta. Verotarkastuksissa ilmenneet virheet johtavat rangaistusluonteisiin korotettuihin maksuihin, joista yritysjohto on vastuussa riippumatta siitä, onko kyseessä tahallinen toimi tai erehdyksessä tapahtunut väärä tulkinta. Yritysjohdon onkin syytä suojautua ulkomaisen emoyrityksen kanssa tehtävien taloudellista vastuuta koskevien sopimusten puitteissa henkilökohtaisen vastuun varalta. Oletettavissa on, että Puolan valtio saattaa tässä suhteessa muuttaa verolakeja, varsinkin kun korkein hallinto-oikeus on äskettäin kumonnut vero-oikeuden päätöksen koskien suuren tietokonefirman väärin ja puutteellisesti tilitettyjä alv –veroja. Valtiolta kun vaaditaan muutaman miljoonan euron korvauksia yhtiölle aiheutetuista vahingoista kolme vuotta sitten tehdyn päätöksen johdosta. Sopimukset tarkistettava huolella Puolan oikeuslaitoksen toimivuudessa on toivomisen varaa. Tämänhetkisten tilastojen mukaan vireillä olevia juttuja on vuositasolla tuhannen luokkaa jokaista istuvaa tuomaria kohden, ja suunta on ollut kasvava. Juttujen käsittelyaika saattaa olla eri valitusasteet mukaan lukien 6-9 vuotta. Asian vireille tulo edellyttää joka tapauksessa maksettavaa oikeudenkäyntimaksua, joka on 8 prosenttia intressin arvosta. Maksu määrätään toki jutun hävinneen korvattavaksi. Tuomarien palkkataso on niin alhainen yksityisellä sektorilla työskentelevään juristiin verrattuna, että monimuotoisia yritysjuttuja hallitsevia tuomareita ei yksinkertaisesti hakeudu virkoihin. Yrityksiä on perustettu kymmeniätuhansia sitten vuoden 1989. Yritystoimintaan liittyvät jutut eivät sitä ennen olleet oikeuslaitokselle arkipäivää, ja kokemusta esim. konkurssijuttujen hoitamiseen tuomioistuimissa ei ollut. Oikeuteen joutuvan ulkomaalaisen turvattomuutta lisää se, että valantehnyt kielenkääntäjä ei ole välttämättä ajan tasalla. Parhaat tulkit eivät mielellään ota vastaan tuomioistuimen toimeksiantoja varsin vaatimattoman palkkion johdosta. On selvää, että sopimusten tarkistuttaminen puolalaisen asiantuntevan juristin toimesta on paikallaan, jos halutaan välttyä ongelmilta. Myös yhteistyökumppanin taustojen selvittäminen on välttämätöntä. Tietoja on saatavilla Puolan kauppakamarista, rekisterioikeudesta ja myös yksityisten detektiivitoimistojen kautta, joiden hyvät suhteet verotoimistoon saattavat olla avuksi. Eräässä jutussamme suomalaisyritykseltä olivat jääneet taustaselvitykset hoitamatta ja sopimus oli laadittu arkistoista löytyneelle vanhentuneelle sopimuslomakkeelle. Kun asiat alkoivat mennä vikasuuntaan, ilmeni, että sopimuksen allekirjoittaneella ei ollut valtuuksia, ja vastuullisen sopijaosapuolen löytäminen oli lähes mahdotonta. Sopimuksesta puuttui myös välimieslauseke. Sopimuksiin onkin olennaista liittää kohta riitojen ratkaisemisesta kansainvälisen välimiesmenettelyn mukaisesti. Oikeuspaikkana Puolassa tulee kyseeseen esimerkiksi Puolan Kauppakamarin välimiesoikeus, joka on kohtuullisen toimiva, nopea ja lisäksi edullinen ratkaisu. Suomi Puolassa Suomalaista yritystoimintaa Puolassa edesauttaa puolalaisten myönteinen suhtautuminen Suomeen ja suomalaisiin. Tunnettuus ei ole kovin hyvä, mutta se mikä tiedetään Suomesta ja suomalaisista tuotteista, on positiivista. Historiassamme on yhteistä – marsalkat Mannerheim ja Pilsudski olivat maidemme itsenäisyyden merkkihahmoja – ja sosialismin kaudella eläneet puolalaiset muistavat silloisen Suomen unelmamaana, joka kylläkin kuului itäblokkiin, mutta jolle oli sallittu läntinen talousjärjestelmä. Siten ei ole ihme, että 1990-luvun loppupuolella Suomen Lakimiesliiton vierailulla Varsovassa isäntäorganisaatio esitti ensimmäisen maljan yhteiselle historialliselle menneisyydellemme. Jukka Soisalon-Soininen, VT Jukka Soisalon-Soininen on toiminut yrityskonsulttina Puolassa 1990–2002. Yhteistyö puolalaisen Skrzypowski&Tynel-asianajotoimiston kanssa on alkanut v. 1988. Hän edustaa Suomessa Nordic House-nimistä krakovalaista yritys- ja kulttuuritaloa ja on Suomen Yrittäjien kv. yhteyshenkilö Puolassa. Puoliso Anna on puolalainen TV -ja sanomalehtitoimittaja.
|
