Akavan entinen puheenjohtaja Raimo Lehtinen kuoli pitkään sairastettuaan 4. marraskuuta 2010 Helsingissä. Hän oli syntynyt 29. joulukuuta 1931 Paimiossa.
Kauppiasperheessä varttunut Raimo Lehtinen tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1950 ja valmistui lainopin kandidaatiksi vuonna 1956. Hän oli taustaltaan keskisuomalainen, ja hän ottikin ensimmäiset askeleensa järjestötoiminnassa osallistumalla aktiivisesti Keskisuomalaisen osakunnan toimintaan. Lehtinen oli osakunnan kuraattori vuosina 1965–1967.
Raimo Lehtinen suuntautui varatuomarin arvon hankittuaan sosiaalivakuutuksen sektorille. Hän toimi lakimiehenä Valtion tapaturmatoimistossa, esittelijänä Vakuutusoikeudessa ja osastopäällikkönä työeläkekassassa. Virkauran päätepisteeksi jäi vakuutustuomarin tehtävä vuosina 1973–1982. Virkamies- ja tuomaritausta vaikutti siihen tapaan, jolla hän toimi tulevissa tehtävissä. Lehtinen tunnettiin vakaana ja harkitsevaisena miehenä.
Raimo Lehtinen oli ehtinyt pitkälle keski-ikään, kun hän aloitti luottamustehtävissä lakimiesjärjestöissä. Nousu johtotehtäviin tapahtui sitäkin nopeammin. Vanhan työtoverin Juhani Jäkärän kuoltua vuonna 1975 vakuutustuomareiden yhdistyksen puheenjohtaja Lehtinen tuli hänen tilalleen Lakimiesliiton hallitukseen ja sen varapuheenjohtajaksi vastuualueenaan edunvalvonta-asiat. Tässä tehtävässä hän toimi vuoden 1980 loppuun. Liiton hallituksen puheenjohtajaksi Lehtinen tuli vuonna 1981. Tätä tehtävää hän hoiti puolitoista vuotta, kunnes tuli valituksi Akavan päätoimiseksi puheenjohtajaksi.
Lakimiesliitossa Raimo Lehtinen tunnettiin asioihin paneutuvana, luonteeltaan vaatimattomana ja yhteisöä rakentavana henkilönä. Hallituksen tehtäväjaosta huolimatta hän ei ollut puhdas edunvalvoja vaan kiinnostunut kaikista liiton toimintalohkoista.
Lehtinen valittiin jo vuonna 1978 Akavan hallituksen varapuheenjohtajaksi. Tuolloin oli vielä mahdollista toimia tässä tehtävässä luottamusmiespohjalta. Kun kyselimme joskus häneltä liiton hallituksessa, mitä Akavaan kuuluu, hän vastasi, että edellisenäkin päivänä oli Akava-talossa vierähtänyt kahdeksan tuntia. Jonkun tätä kauhisteltua Raimo totesi tämän olevan mukavaa. Hän oli valmis uhraamaan aikaansa ja voimiaan järjestötyölle tavalla, jota voidaan luonnehtia kutsumustietoiseksi. Lyhyenä aikana liiton hallituksen puheenjohtajana Raimo Lehtinen osoitti kykenevänsä tekemään myös vaikeita ratkaisuja ja valamaan uskoa onnistumiseemme tehtävässämme.
Raimo Lehtinen valittiin Akavan puheenjohtajaksi väistyvän puheenjohtajan kouluneuvos Samuli Apajalahden ehdotuksesta. Valintaa saatettiin luonnehtia yllätykselliseksi. Lehtinenhän ei ollut toiminut neuvottelijana työmarkkinapöydässä, eikä hän ollut profiililtaan silloisten työmarkkinajohtajien kaltainen. Samuli Apajalahti tiesi kuitenkin, mitä teki. Pelko siitä, miten Lehtinen suoriutuu juonikkaiden ja ovelien työmarkkinamiesten joukossa, osoittautui turhaksi. Lehtinen valittiin seuraavillekin puheenjohtajakausille ilman vastaehdokasta toimien Akavan puheenjohtajana vuosina 1982–1991. Hän on Akavan historian pitkäaikaisin puheenjohtaja.
Lehtinen kasvoi Akavassa tehtävänsä mukana olemalla oma itsensä. Hän säilytti tyylinsä pyrkimättä olemaan kova ja auktoriteettihakuinen johtaja. Häntä opittiin arvostamaan myös vastapuolella asiaorientoituneena herrasmiehenä ja sanansa pitävänä miehenä, joka osasi kuunnella myös muita. Akava on jäsenjärjestökentän hajanaisuuden vuoksi vaikea johdettava. Helposti lähestyttävällä Raimo Lehtisellä oli kuitenkin puheenjohtajana varsin itsenäinen asema: hän ei ollut henkilönä kiistanalainen, ei ollut sotkeutunut valtapeleihin eikä kuulunut työmarkkinoiden veljeskuntiin.
Lehtisen puheenjohtajakaudella Akavan yhteiskunnallinen painoarvo kasvoi, mikä johti myös siihen, että akavalaisia ja lakimiesliittolaisia pitkään kalvaneesta solidaarisesta palkkapolitiikasta päästiin vähitellen eroon. Kevään 1984 akavalaisissa työtaisteluissa Lehtinen toimi menestyksellisesti ei niinkään helpossa lakkojohtajan roolissa.
Raimo Lehtinen sai voimaa perheestään. Raimo ja Kristina Lehtisen neljästä lahjakkaasta lapsesta kaksi valitsi juristin ammatin. Uskollisuus omia ihanteita kohtaan vaikutti puolestaan siihen, että Raimo Lehtisen elämäntyöstä muodostui eheä kokonaisuus, joka on lakimieskunnalle kunniaksi.
Heikki Halila