Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on selvittänyt raiskausrikoksiin liittyviä käytäntöjä ja muutoksia. Raiskausten tietoon tulo on vuosien mittaan tehostunut ja rangaistuskäytännöt ovat kiristyneet. Valtaosassa raiskauksista rikoksen tekijä on uhrille ennestään tuttu.
Laki porrastaa raiskauksen kolmeen törkeysasteeseen. Teoista tuomittavat rangaistukset vaihtelevat laajalla skaalalla muutaman kuukauden ehdollisista vankeusrangaistuksista 6–7 vuoden ehdottomiin tuomioihin. Rangaistuksen lajiin ja pituuteen vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa tekijän aikaisempi rikollisuus, rikoksen tekotapa ja seuraukset, teon suunnitelmallisuus, aseen käyttö, tekijöiden lukumäärä, tekijän ja uhrin välinen suhde sekä uhrin ominaispiirteet.
Tilastollinen keskirangaistus perustunnusmerkistön (RL 20:1) mukaisesta raiskauksesta on noin kahden vuoden mittainen ehdoton vankeus. Törkeän raiskauksen (RL 20:2) keskirangaistus on 3–4 vuotta vankeutta ehdottomana. Lievimmästä tekomuodosta, pakottamisesta sukupuoliyhteyteen, lankeaa tavallisimmin hieman alle vuoden mittainen ehdollinen vankeusrangaistus.
Lisäksi tekijä määrätään säännönmukaisesti maksamaan uhrille korvauksia. Kokonaiskorvausten mediaani on 6 000 euroa. Sukupuoliyhteyteen pakottamisesta maksettavaksi määrätty keskikorvaus on 3 000 euroa, raiskauksesta määrätty korvaus 5 000 euroa ja törkeästä raiskauksesta määrätty 12 000 euroa. Korvaukset ovat linjassa henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten kanssa.
Rangaistuksiltaan raiskausrikokset rinnastuvat vakavimpiin väkivaltarikoksiin. Törkeän raiskauksen rangaistukset vastaavat tapon yrityksestä tuomittuja rangaistuksia, ja raiskauksen perusmuodosta langetetut rangaistukset ylittävät jonkin verran törkeän pahoinpitelyn rangaistustason. Ehdottomien vankeusrangaistusten osuus vaikuttaa Suomessa olevan jonkin verran muita Pohjoismaita alempi, mutta keskipituus on joko hieman korkeampi tai samalla tasolla.
Raiskauksista tuomitut rangaistukset kiristyivät 1990-luvun jälkipuoliskolla noin puolella vuodella. Keskirangaistukset ja vankilassa suoritettavien vankeusrangaistusten pituudet ovat kasvaneet 2000-luvun puolella, mutta muutoin tuomioistuinkäytäntö on pysynyt varsin vakaana.
Raiskausrikosten lukumäärä kasvussa
Selvityksen mukaan selvässä valtaosassa raiskausrikoksista osapuolet tunsivat toisensa jo ennestään. Joka kolmas rikos tehtiin parisuhteessa, ja valtaosa rikoksista tapahtui tekijän tai uhrin asunnossa.
Viranomaisten tilastoihin päätyneiden raiskausrikosten lukumäärä on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Syynä on ennen kaikkea ilmoitusherkkyyden kasvu ja syyteoikeutta laajentaneet lainmuutokset. Myös entistä useampi raiskausrikos etenee poliisilta syyttäjälle syytetoimia varten.
Vuonna 2011 tuli lainmuutos, jonka mukaan sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa katsotaan kaikissa tilanteissa raiskausrikokseksi. Niinpä lähivuosina on mitä todennäköisimmin odotettavissa merkittävää kasvua raiskauksiksi nimettyjen rikosten määrässä. Se tulee näkymään myös tuomiotilastoissa.
Raiskausrikosten keskimääräiset kokonaiskäsittelyajat ovat selvästi pidempiä kuin väkivaltarikoksissa yleensä: tekopäivästä tuomioon meni puolitoista vuotta vuonna 2008.
Lisäksi käsittelyajat ovat tasaisesti nousseet koko 2000-luvun – tosin kokonaiskäsittelyajan kasvu koskee kaikkia rikoksia.
Teksti perustuu Oikeuspoliittisen
tutkimuslaitoksen tiedotteeseen.
Lisätietoja: ylijohtaja Tapio Lappi-Seppälä,
029 566 5354 tai 040 500 1652,
tapio.lappi-seppälä@om.fi.
