|
Rautarouva valloitti Albanian
Oikeustieteen tohtori Kaarina Buure-Hägglund teki Albaniassa ETYJ-asiantuntijana elämänsä mielekkäimmän työrupeaman. ETYJ edistää Albaniassa demokratisoitumista ja oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista sekä lujittaa demokraattisia instituutioita. Kaarina Buure-Hägglund johti kahden vuoden ajan ETYJ:n Albania-mission oikeudellista osastoa, jossa hänen lisäkseen oli kaksi amerikkalaista, saksalainen ja japanilainen juristi sekä viisi paikallista juristia. – Tavoitteena oli tukea Albanian oikeusjärjestyksen kehittämistä toimivaksi ja avoimeksi sekä edistää oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista ja hyvää hallintotapaa. Avustimme Albanian viranomaisia keskeisissä lainsäädäntöhankkeissa, hallinnollisten ohjeiden laatimisessa ja koulutuksessa. ETYJ:n kunnianhimoisena tavoitteena on, että Albania saavuttaa eurooppalaiset standardit, toteaa Buure-Hägglund. – Keskityimme erityisesti julkisuuden lisäämiseen sekä tuomioistuimissa, syyttäjän toimessa että hallinnossa yleensä. Tämän avulla pyrimme vähentämään korruptiota, joka on suuri ongelma Albaniassa. Lisäksi tavoitteena oli edistää ihmisoikeuksien toteutumista sekä aktivoida kansalaisia vaatimaan oikeuksiensa toteuttamista. Diktatuurin aika on jättänyt jälkeensä epäluottamuksen tuomioistuinlaitokseen ja kaikkeen julkishallintoon, niin että kansalaiset eivät usko voivansa vaikuttaa asioihin. Albania on Buure-Hägglundin mukaan kehityksessä jäljessä esimerkiksi Itä-Euroopan maita, koska maassa oli rautainen diktatuuri vuoteen 1991 asti. Vuonna 1997 tuli vielä ”hirvittävä takapakki”, kun talouskupla puhkesi ja maa ajautui sisällissodan partaalle. Vasta viitisen vuotta sitten päästään jälleen kehityksen tielle. Buure-Hägglund uskoo, että oikeanlaisella kansainvälisellä tuella Albaniasta vielä tulee toimiva demokratia. Pipo löystyi, luonne kasvoi Uudistusten toteuttamista hidasti Albaniassa se, että vaikka hienoja linjauksia tehtiin mielellään ja ne saatiin periaatteessa aikaan ripeästi, niiden täytäntöönpano tahtoi jäädä hoitamatta. Albanialaiset ovat Buure-Hägglundin mukaan ihastuttavia ja valoisia ihmisiä – mutta todella lyhytjänteisiä, epäsystemaattisia ja epätäsmällisiä. Suomalaisen rautarouvan komento herätti paikallisissa ensin närää, sitten ihailua. – Aikataulujen noudattaminen on mahdotonta, sopimuksista ja ohjeista usein viis veisataan. Olen ollut luonteeltani suomalaiseksikin tarkka, ja siellä todella pipo löystyi ja luonne kasvoi. Toisaalta paikalliset myönsivät, että pohjoismaista asiallisuutta ja viileyttä tarvitaan tilanteessa, jossa kaikki on sekaisin. – Juristikoulutuksen taso oli huono ja analyyttinen työskentelytapa puuttui. Monet asiat oli neuvottava kädestä pitäen tai joskus vain tehtävä itse. Diktatuuri ei rohkaissut ihmisiä itsenäiseen työskentelyyn eikä asioiden selvittämiseen, tai edes aktiiviseen havainnoimiseen, sanoo Buure-Hägglund. Tästä huolimatta Buure-Hägglund vakuuttaa, että vaikka työ oli hyvin vaativaa, se oli samalla myös antoisaa. Vastoinkäymisistä puhuessaan hän nauraa lakkaamatta. – En ole koskaan tuntenut itseäni niin hyödylliseksi kuin Albaniassa. Sain tuntuman konkreettiseen kenttätyöhön, joka oli kouriintuntuvaa kaikkine ongelmineen. Aikaansaannokset olivat todellisen työn takana, mutta kun jotain sai aikaan, ilo oli valtava. Buure-Hägglundin työpäivät olivat pitkiä ja viikonloputkin menivät usein työn merkeissä. Vähällä vapaa-ajallaan hän perehtyi albanialaiseen yhteiskuntaan paikallisia tv-kanavia katsomalla ja maan sisällä retkeilemällä. Aviomies ja aikuiset lapset kävivät silloin tällöin Suomesta vierailemassa. Kovaa vääntöä lakiehdotuksesta Tärkeimpänä saavutuksena kahden vuoden aikana Buure-Hägglund pitää maanpalautuslakia, joka säädettiin pitkän väännön jälkeen. Lakiehdotuksen aikaan saaminen oli valtava urakka, sitä seurasivat kirjavat vaiheet parlamentissa ja presidentti palautti lain kerran. – Meillä oli tämän asian tiimoilta kovaa vääntöä, oli kovaäänisiä kokouksia, uloskävelyjä ja niin edelleen, Buure-Hägglund kuvaa. Laki kommunistivallan aikana sosialisoidun maan palauttamisesta entisille omistajille on elintärkeä, ei vain entisten maanomistajien kannalta, vaan myös ulkomaisten investoijien saamiseksi maahan. Muita suuria projekteja olivat esimerkiksi lainvalmistelun avoimuuteen ja vaalilainsäädännön uudistamiseen liittyvät hankkeet. – Ensi kesänä täytyy saada pidettyä rehelliset vaalit, muuten eivät EU-neuvottelut etene, Buure-Hägglund tokaisee. Albanialaisten tahto EU:n jäseneksi on kova, mutta Buure-Hägglundin mukaan maassa ei ymmärretä, että jäsenyys vaatii paljon työtä ja muutosta. – Hieman lapsellisesti kuvitellaan, että ne vain ilkeyttään eivät huoli meitä mukaan. Jäsenyys ymmärretään lähinnä viisumivapautena. Mieli palaa kenttätöihin Buure-Hägglundin missio Albaniassa päättyi helmikuussa 2005. Hän pitää muutaman viikon lomaa ja miettii, mitä seuraavaksi ryhtyisi tekemään. Takana on pitkä, kansainvälinen ja monipuolinen ura muun muassa oikeusministeriössä, Suomen Akatemiassa, Puolustusvoimissa ja Helsingin yliopistossa. – Voisin ehkä ryhtyä kirjoittamaan. Toisaalta saamaani kokemusta pitäisi ehdottomasti käyttää hyväksi jossakin uudessa tehtävässä, Buure-Hägglund, 62, sanoo. Hän on ”ilman muuta” valmis lähtemään jälleen kenttätyöhön, vaikkapa Moldovaan tai miksei Afrikkaankin – mistä nyt vain löytyy mielekäs tehtävä.
|
