– Yhdysvalloissa on paljon enemmän rikollisuutta kuin täällä, tiivistää Michiganin piirioikeuden päätuomari Philip L. Kukkonen suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan silmiinpistävimmän eron. Long Islandin perheoikeuden tuomari John B. Pessala arvelee tämän johtuvan siitä, että suomalaiset ovat lainkuuliaista kansaa. Hän uskoo, että suurin osa suomalaisista ei ylittäisi katua, kun punainen liikennevalo palaa, vaikka kello olisi kolme yöllä ja yhtään autoa ei olisi näkyvissä.
– Suomessa ei myöskään ole niin yleistä, että riita-asiat tuodaan tuomioistuinten ratkaistavaksi.
Philip Kukkonen ja John Pessala löytävät muitakin eroavaisuuksia suomalaisesta ja yhdysvaltalaisesta oikeusjärjestelmästä. Sen sijaan Nevadan osavaltion korkeimman oikeuden presidentin virasta viime syksynä eläkkeelle jäänyt Miriam Mattinen Shearing ei halua yksinkertaistaa kulttuurieroja. Hänen mielestään ne eivät ole tärkeitä. Pääasia on, että tuomarit molemmissa maissa pyrkivät toiminnallaan samaan lopputulokseen: oikeudenmukaisuuteen.
Kuolemanrangaistus hukkaa voimavaroja
Eri puolilta Yhdysvaltoja kotoisin olevat suomensukuiset tuomarit saapuivat Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan vieraiksi. Vaikka kaikki tuomarit ovatkin tietoisia omasta sukutaustastaan, ainoastaan amerikansuomalaisissa piireissä aktiivisesti vaikuttava John Pessala on vieraillut Suomessa aiemmin, viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana lähes vuosittain.
Kaksipäiväisen vierailun aikana kotimaassaan ansioituneet tuomarit kertoivat Helsingin yliopiston kansainväliselle opiskelijajoukolle yhdysvaltalaisesta oikeusprosessista, tuomareita koskevista eettisistä säädöksistä ja kuolemanrangaistuksesta. Yksi vierailun tarkoituksista oli osoittaa opiskelijoille, että Yhdysvalloissa ei ole yhtä yhtenäistä oikeusjärjestelmää. Maa koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltiosta, joilla kaikilla on oma lainsäädäntönsä.
Luentoja seuranneita oikeustieteen opiskelijoita kiinnostivat erityisesti kuolemanrangaistukseen ja kansalaisoikeuksien menettämiseen liittyvät kysymykset. Yhdysvalloissa vakavan rikoksen tehneet henkilöt voivat menettää äänioikeutensa, mutta osavaltioista riippuen menetys ei välttämättä ole lopullinen.
– Kuolemanrangaistus on hyvä esimerkki siitä, miten julkisissa keskusteluissa vain tietty yhdysvaltalaisen oikeusjärjestelmän osa otetaan erityistarkastelun alle, ja se alkaa ihmisten mielikuvissa määritellä koko systeemiä. Todellisuudessahan kuolemanrangaistus on oikeustapauksien määrää katsottaessa erittäin harvinainen, Miriam Shearing sanoo. Hänen omassa osavaltiossaan Nevadassa rangaistus on käytössä, mutta siitä päättää valamiehistö, ei tuomari.
– Minulla ei ole mitään filosofista ongelmaa kuolemantuomion suhteen, mutta en silti pidä siitä. Käytäntö monimutkaisine valitusprosesseineen vain tuhlaa tuomioistuinten voimavaroja, hän toteaa.
Naistuomarit edelleenkin vähemmistössä
Yhdysvalloissa tuomarit valitaan virkoihinsa joko nimittämällä tai vaaleilla. John Pessalan mukaan vaalit ovat erityisen tärkeä tuomariksi tulemisen väylä, koska tuomarien ja heidän mielipiteittensä tulisi heijastaa koko yhteiskuntaa. Naisille vaalit ovat erittäin tärkeät, Miriam Mattinen Shearing jatkaa.
– Suuri yleisö pitää naisia miehiä ahkerampina ja rehellisempinä, ja siksi he äänestävät naisehdokkaita. Suorissa valinnoissa suositaan edelleenkin miehiä, Shearing väittää.
Hän itse on yhdysvaltalaisten naistuomarien edelläkävijä. Jokaiseen työskentelemäänsä tuomioistuimeen Shearing on tullut valituksi osavaltionsa ensimmäisenä naisena. Naistuomari kohtaa hänen mukaansa jatkuvasti epäilyjä, jotka koskevat hänen pätevyyttään ja kykyä hoitaa tehtäviään.
– Vuosia sitten olin tuomarina eräässä avioero-oikeudenkäynnissä. Jutun toisena osapuolena ollut mies ei ollut tyytyväinen minuun, vaan halusi vaihtaa tuomaria. Hän perusteli vaatimustaan sillä, että naistuomarina asettuisin kuitenkin hänen vaimonsa puolelle, ja siksi oikeudenkäynnistä ei tulisi tasapuolinen. Hän ei näyttänyt lainkaan tajuavan, että me naiset olemme olleet vuosikymmeniä tilanteissa, joissa tuomari edustaa vastakkaista sukupuolta. Koska naistuomareita ei ole ollut, tuomarin vaihtaminen ei ole ollut edes mahdollista.
Ruuhkat oikeusturvan uhkana
Philip Kukkonen, John Pessala ja Miriam Shearing ovat yhtä mieltä siitä, että populaarikulttuuri ja lehdistö vääristävät mielikuvia amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä.
– Television ja elokuvien kautta ihmiset luulevat tuntevansa oikeuslaitoksemme. Valtaosa tuomioistuinten työstä on kuitenkin jotain ihan muuta kuin mitä mediassa esitetään, Pessala sanoo ja kertoo olevansa asiasta huolestunut.
Tuomarien mielestä myös lehdistön välittämä kuva oikeudenkäynneistä ja tuomioistuinten päätösten perusteista on usein puutteellinen. Toimittajat tekevät juttunsa kiireessä eivätkä paneudu tapauksiin perusteellisesti.
– Minun on usein vaikea uskoa, että olen ollut tuomarina jutussa, josta luen seuraavan päivän lehdestä, toteaa Kukkonen ja muut tuomarit nyökyttelevät. Tuomioistuinten voimavarojen riittämättömyys on amerikkalaistuomarien mielestä tällä hetkellä kansalaisten oikeusturvan suurin uhka.
– Omassa tuomioistuimessani on ollut kahdeksan tuomaria kolmekymmentä vuotta. Samaan aikaan oikeusjuttujen määrä on kolminkertaistunut, John Pessala kertoo. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen on lähitulevaisuudessa joko rajoituksilla tai lisäresursseilla ratkaistava, miten oikeuskanteiden määrä ja tuomioistuinten kyky käsitellä niitä saataisiin vastaamaan toisiaan.
– Kysymys on aina rahasta. Resurssiongelma koskee ruuhkien lisäksi myös esimerkiksi rikollisten kuntouttamista, Philip Kukkonen summaa.
Miriam Mattinen Shearing
Nevadan korkeimman oikeuden presidentin virasta viime syksynä eläkkeelle jäänyt Miriam Mattinen Shearing kasvoi maaseudulla New Yorkin osavaltiossa. Hänen molemmat vanhempansa olivat toisen polven amerikansuomalaisia: heidän vanhempansa muuttivat Yhdysvaltoihin siirtolaisiksi suuren muuttoaallon mukana 1900-luvun alussa. Shearing kasvoi suuressa suomalaisyhteisössä ja suomi on hänen äidinkielensä, vaikka taito puhua sitä onkin vuosien saatossa ruostunut.
Miriam Mattinen Shearing suoritti alemman korkeakoulututkinnon pääaineenaan filosofia ja jatkoi opintojaan Boston College Law School -oikeustieteellisessä. Hän suoritti oikeustieteen Juris Doctor -tutkinnon vuonna 1964. Valmistuttuaan lakimieheksi Shearing muutti lääkärinä työskentelevän puolisonsa kanssa parempien säiden perässä Bostonista ensin Kaliforniaan ja sieltä Nevadaan, Las Vegasin kaupunkiin. Asianajotoimiston hän avasi Las Vegasissa vuonna 1969.
Shearing asettui ensimmäisen kerran ehdolle tuomariksi vuonna 1976 ja tuli valituksi virkaan vaaleilla. Shearing toimi uransa aikana yleisen oikeuden, nuoriso-oikeuden ja osavaltion korkeimman oikeuden tuomarina. Nevadan osavaltion korkeimpaan oikeuteen Shearing pääsi vuonna 1993, ja hänet valittiin sen ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi vuonna 1997 ja uudelleen vuonna 2004.
John B. Pessala
John B. Pessala on kolmesta yhdysvaltalaisesta tuomarista ainoa, joka on syntynyt Suomessa. Hän muutti vanhempiensa mukana Yhdysvaltoihin kuusivuotiaana vuonna 1955. Siitä lähtien hän on asunut New Yorkin kaupungin edustalla sijaitsevalla Long Islandin saarella.
Ennen lakimiesuraansa John Pessala opiskeli yhteiskuntatieteitä ja toimi aineenopettajana kahdeksan vuotta. Tänä aikana hän aloitti myös oikeustieteen opinnot New Yorkissa sijaitsevan St. Johnin yliopistossa ja suoritti oikeustieteen Juris Doctor -tutkinnon vuonna 1978.
John Pessala hoiti vuosia nuorisorikos- ja lastensuojelutapauksia Long Islandissa sijaitsevan Nassaun kihlakunnanoikeuden asianajajana. Hän toimi myös asianajajien konsulttina yksityisessä asianajotoimistossa. Vuonna 1993 Pessala asettui ehdolle kihlakunnanoikeuden tuomariksi ja voitti vaalit. Nykyiseen pestiinsä, Nassaun maakunnan perhetuomioistuimen tuomariksi, hänet nimitettiin vuonna 1996.
Pessalan kiinnostus vanhaa kotimaataan kohtaan syntyi aikuisiässä. Nykyisin hän on aktiivinen Suomisuhteiden ylläpitäjä ja vuonna 2003 perustetun, Yhdysvalloissa asuvia amerikansuomalaisia lakimiehiä kokoavan Finnish American Lawyer’s Association -järjestön johtaja ja yksi sen kantavista voimista.
Philip L. Kukkonen
Michiganin pohjoisosassa Hancockissa kasvaneen ja asuvan Philip L. Kukkosen ympärillä on aina ollut paljon suomalaissukuisia: osavaltion väestöstä viidesosa on suomalaistaustaisia ja Kukkosen isovanhemmista kolme oli suomalaisia. He muuttivat Yhdysvaltoihin kansalaissodan kahinoissa vuonna 1918. Lapsuudessa Kukkosen kotikielenä oli suomi.
Vuonna 1968 Philip Kukkonen suoritti alemman korkeakoulututkinnon pääaineinaan valtiotiede ja historia Northern Michigan Universityssä Michiganissa. Yhdysvaltain oikeustieteen Juris Doctor -tutkinnon hän suoritti Detroit College of Law -oikeustieteellisessä vuonna 1972. Ennen tuomarinuraansa hän toimi Hancockin kaupungissa yksityisenä lakimiehenä.
Kukkonen valittiin Michiganin piirioikeuden tuomariksi ensimmäisen kerran vaaleilla vuonna 1991. Tuomarintyönsä ohella hän opettaa rikosoikeutta muun muassa tuleville poliiseille Yhdysvaltojen ainoassa amerikansuomalaisten perustamassa korkeakoulussa, Finlandia University -yliopistossa.
Tuomarit päättivät luentosarjan
Amerikansuomalaiset tuomarit luennoivat kaksi päivää Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa toista kertaa pidetyn Yhdysvaltain oikeus -luentosarjan päätteeksi. Luentosarjan vetäjänä toimi suomalainen, Yhdysvalloissa oikeustieteen Juris Doctor -tutkinnon suorittanut ja siellä 11 vuoden uran asianajajana tehnyt Sari Laitinen.
Idea vierailusta syntyi Laitisen ja John Pessalan kirjeenvaihdon seurauksena noin vuosi sitten. Laitinen ehdotti vierailua oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Kekkoselle, joka innostui asiasta. Yhdysvalloista löytyi viisi amerikkalaista tuomaria, joiden sukujuuret ovat Suomesta. Heistä kolme matkusti Helsinkiin. Tuomarit maksoivat matkansa itse mutta majoittuivat yliopiston vierashuoneisiin.
Luennoinnin lisäksi tuomarit tutustuivat suomalaiseen oikeusjärjestelmään. He vierailivat muun muassa korkeimmassa oikeudessa ja lounastivat sen presidentti Pauliine Koskelon, tuomari Lauri Lehtimajan ja Juha Häyhän kanssa. Amerikansuomalaiset tuomarit tapasivat myös oikeuskansleri Paavo Nikulan sekä tutustuivat oikeusministeriöön.
Oppia Amerikasta
Sari Laitinen lähti vuonna 1987 Jyväskylän yliopistosta vuodeksi USA:an opiskelemaan. Vuosi venyi ja Laitinen palasi Suomeen kaksoiskansalaisena vasta vuonna 2004. USA:ssa Laitinen suoritti oikeustieteen Juris Doctor -tutkinnon vuonna 1993 ja toimi sen jälkeen pörssi- ja liikejuridiikan asianajajana 11 vuotta.
USA:ssa juristin uralle aikova suorittaa ensin alemman nelivuotisen Bachelor of Arts (B.A.) tai Bachelor of Science (B.S.) yliopistotutkinnon. Vasta sen jälkeen voi hakea kolmivuotiseen oikeustieteelliseen. Laitinen luki alemman tutkinnon pääaineinaan viestintää ja lakiopintoja. Iso osa juristin urasta haaveilevista valitsee pääaineekseen historian tai valtiotieteen.
– Tosin oikkarin opiskelijakavereiden joukossa oli musiikkia, kieliä, hoitoaloja ja jopa urheilua pääaineenaan lukeneita, Laitinen sanoo.
Juristiksi haluavia on enemmän kuin opiskelupaikkoja. Pääsykokeita ei ole, vaan opiskelijat valitaan hakemuksen, kirjoitelman sekä arvosanojen, suosituksien, harrastustoiminnan ja standarditesti LSAT-tuloksien perusteella. Juris Doctor -tutkinnon suorittaa noin 40 000 opiskelijaa vuosittain. Juristeja USA:ssa on noin miljoona.
Ensimmäisenä vuonna opiskellaan perusaineita kuten rikosoikeutta, perustuslakia, siviiliprosessia, vahingonkorvausoikeutta, sopimusoikeutta, lain lähteitä ja juridista kirjoittamista. Loppuvuosina saa melko vapaasti valita, mitä aineita ottaa.
Oikeustieteellisestä valmistuvan on suoritettava jonkin osavaltion asianajajakoe, joka kestää 2–3 päivää.
– USA:ssa on asianajajapakko, eli juristin tehtävissä toimivan on kuuluttava osavaltionsa asianajajaliittoon ja noudatettava sen eettisiä sääntöjä. Suomalaista jakoa asianajajiin ja lakimiehiin ei USAssa tunneta, Laitinen selittää.
Tutkinnon suorittamisessa on pari suurta eroa Suomeen verrattuna. Tutkinto suoritetaan pääsääntöisesti normaaliajassa eli kolmessa vuodessa ja se on kallis.
– Parhaimmissa kouluissa pelkät opintomaksut ovat yli $20 000 per vuosi, Laitinen sanoo. USA:ssa lakia opetetaan caseilla ja opetus on vuorovaikutteista – tunneilla läsnäoloa ja osallistumista vaaditaan ja ne vaikuttavat arvosanaan.
Työnsä ohella Laitinen opettaa USA:n oikeuden perusteita Helsingin oikeustieteellisessä jo toista vuotta ja hän on myös valmentanut sen Moot Court -joukkueita suulliseen kilpailuun.
– Opetan kurssini USA:laiseen malliin. Alkukankeuksien jälkeen on mukava nähdä, että suomalaisetkin opiskelijat saavat suunsa auki tunneilla ja uskaltavat ilmaista mielipiteitään ja osallistua aktiivisesti, Laitinen naurahtaa.
– Itse näen, että substanssiosaamisen lisäksi yksi juristin tärkeimmistä taidoista on suostuttelu- ja viestintätaito!
Laitisella on oma USA:n liikejuridiikkaan keskittynyt toimisto (www.sarilaitinen.com) ja hän auttaa suomalaisia yrityksiä USA:n sopimuksissa, rahoituksessa ja yritysjärjestelyissä.
OPISKELIJAKOMMENTTI
Mirian Mattinen Shearingin ja Phillip L. Kukkosen luennot vetivät 8.5. yliopiston salin täyteen. Luennolta astelivat myös neljännen vuoden opiskelijat Elina Lemmetty ja Jenny Fredrikson. Koko kevään kestäneelle amerikkalaiseen oikeussysteemiin perehdyttävälle kurssille osallistuneet nuoret naiset kehuivat kilvan kurssin antia.
– Minun pitäisi olla oikeastaan kirjoittamassa gradua, mutta luento veti pitemmän korren. On ollut kiinnostavaa kuulla, miten samanlaisten tapausten kanssa Yhdysvalloissa ja Suomessa painitaan. Television amerikkalaiset oikeussalisarjat antavat perin vääristyneen kuvan sikäläisestä menosta, Jenny toteaa.
– Niin, kyllä Yhdysvalloissakin käsitellään rattijuopumuksia ja muita arkipäiväisiä asioita isoja juttuja enemmän, mutta vain tietyt yksittäistapaukset nousevat otsikoihin. Minua ovat kiinnostaneet varsinkin luennolla esiin tulleet uudet asiat, kuten se, että Yhdysvalloissa ei ole rikosoikeudellista alaikärajaa. Jopa 8-vuotias voidaan laittaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Myös se on ihmetyttänyt, miten eri osavaltioiden lait voivat olla keskenään aivan erilaisia, Elina jatkaa.
– Myös tuomareiden valinta on Yhdysvalloissa erilaista kuin meillä, siellähän valinta on poliittinen prosessi, Jenny lisää erojen listaan.
– On myös ollut mielenkiintoista kuulla, miten tietoisia ihmiset omista oikeuksistaan Yhdysvalloissa ovat. Toisaalta kaikki eivät siellä pysty käymään kallista oikeusprosessia läpi, Jenny pohdiskelee.
Amerikkalaisluennoitsijoiden annista Jennyn ja Elinan mieleen jäi varsinkin yhdysvaltalaisen oikeussysteemin poliittisuus ja terrorismin vaikutus.
– Aloin miettiä vankien oikeuksia ihan uudesta näkökulmasta, Jenny toteaa.
Miia Vatka