Kauppaoikeuden dosentti Klaus Viitasen mielestä kustannusten jatkuva nousu on ollut keskeisin riitaoikeudenkäynteihin liittyvä ongelma Suomessa viimeiset 25 vuotta. Asiasta on käyty paljon keskustelua, mutta mitään todellista muutosta ei ole saatu aikaiseksi.
– Korkeiden oikeudenkäyntikustannusten takia pieni- ja keskituloisilla ei ole enää pitkään aikaan ollut taloudellisia mahdollisuuksia saattaa riita-asiaansa yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi, sillä kokonaiskustannukset ylittävät jo helposti keskivertokansalaisen bruttovuosiansiot.
– Yrityksille oikeudenkäyntikulut eivät ole pienyrityksiä lukuun ottamatta lainkaan samanlainen ongelma niiden vahvemman taloudellisen aseman ja kulujen verovähennysmahdollisuuden vuoksi.
Pieni- ja keskituloisilla ei ole enää pitkään aikaan ollut taloudellisia mahdollisuuksia saattaa riita-asiaansa yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi.
Keskeisin syy vääristyneeseen tilanteeseen on Viitasen mukaan vuonna 1993 omaksuttu hävinneen velvollisuus korvata voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti ilman ennalta määrättyä ylärajaa.
Samoihin aikoihin myös kumottiin Kilpailuviraston vaatimuksesta asianajajien palkkioperusteohjeiden erityinen osa. Tällöin siirryttiin yhä enenevässä määrin käyttämään laskutusperusteena pelkkää aikaveloitusta ilman ylärajaa.
– Yhdessä nämä toimet ovat synnyttäneet hinnankorotusautomaatin, joka tuottaa vuosi vuodelta aina vain korkeampia kuluvaatimuksia, Viitanen väittää.
Asianajajat eivät pääsääntöisesti paljoksu vastapuolen esittämiä kuluvaatimuksia.
– Tuomioistuinten mahdollisuuksia puuttua asiaan heikentää se, että asianajajat eivät pääsääntöisesti paljoksu vastapuolen esittämiä kuluvaatimuksia. Tuomioistuimilla ei myöskään ole kulukorvaustaulukoita, joihin kuluvaatimuksia voisi verrata.
Kulu- vaan ei laskutuskatto
Tehokkain keino kulujen leikkaamiseksi olisi Viitasen mielestä asettaa euromääräinen katto hävinneen maksettavaksi tuomittaville kuluille. Se olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten.
– Se ei olisi laskutuskatto eikä se siten estäisi asianajajaa laskuttamasta ylimenevää summaa omalta päämieheltään tai käytännössä usein tämän vakuutusyhtiöltä. Se madaltaisi erityisesti tavallisten ihmisten prosessikynnystä, kun nämä tietäisivät jo etukäteen, kuinka paljon he joutuvat enintään korvaamaan häviötapauksessa vastapuolensa kuluja. Kuluvastuun enimmäismäärästä tulisi siten selvästi nykyistä ennustettavampi.
Pienten juttujen oikeusprosesseja tulisi tehostaa prosesseja muotoilemalla.
Pienten juttujen oikeusprosesseja tulisi myös tehostaa prosesseja muotoilemalla.
Viitanen ottaa esimerkiksi common law -oikeusjärjestelmän piirissä pitkään käytössä olleet small claims court -tuomioistuimet. Ne eivät käytännössä useinkaan ole erillisiä tuomioistuimia vaan tavallisille ihmisille tyypillisissä riita-asioissa käytettävä oma oikeudenkäyntimenettelynsä.
Common law eli tapaoikeus on käytössä Britanniassa ja USA:ssa sekä useissa Britannian entisissä siirtomaissa.
– Siinä oikeudenkäyntimenettelyä on pyritty yksinkertaistamaan siinä määrin, että maallikko pystyy ajamaan asiaansa ilman tarvetta palkata asianajajaa. Tällöin myös oikeudenkäyntikustannukset jäävät käytännössä murto-osaan normaaliin menettelyyn verrattuna.
– Tällainen menettely on jo käytössä myös Tanskassa ja Norjassa.
Oikeus kuuluu kaikille, myös keskituloisille
Lakimiesliiton puheenjohtaja Tuula Linna pitää korkeiden käräjöintikulujen aiheuttamaa oikeussuojan vajetta vakavana puutteena, joka kohdistuu erityisesti keskituloisiin ja johtaa siihen, että riitoja jää ratkaisematta.
– Riita-asioita päätyy meillä oikeuteen asti vain murto-osa siitä mitä muissa EU-maissa. Käsittelemättä jääviä riitoja ei ratkota myöskään tuomioistuinsovittelussa, jossa olemme korkeintaan eurooppalaista keskitasoa. Sen sijaan varaventtiilinä toimivat asianajajat ja lupalakimiehet, jotka setvivät asiakkaidensa riitoja toimistoissaan ja varoittelevat heitä kuluriskistä, Linna sanoo.
Varaventtiilinä toimivat asianajajat ja lupalakimiehet, jotka setvivät asiakkaidensa riitoja toimistoissaan ja varoittelevat kuluriskistä.
– Silti taloudellisesti pienikin riita voi olla asianosaiselle tärkeä. Jos sitä ei saada ratkaistua puoleen tai toiseen, epäoikeudenmukaisuuden kokemus jää kaihertamaan ja saattaa estää siirtymisen eteenpäin elämässä. Toisaalta turhasta riitelystä ei saisi palkita.
Riita-asioissa vastakkain ovat usein taloudellisesti vahvempi ja heikompi osapuoli.
Riita-asioissa vastakkain ovat usein taloudellisesti vahvempi ja heikompi osapuoli. Yksityisen kansalaisen etua koskeva taloudelliselta arvoltaan pieni riita voi olla vastapuolena toimivalle yritykselle tai vakuutusyhtiölle tärkeä ennakkotapaus, jota hoitamaan palkataan parhaat alaan erikoistuneet juristit.
Tätä jo luonnostaan epäsymmetristä tilannetta tulisi Linnan mielestä tuomioistuimissa tasoittaa.
– Käytössä olevan ankaran jakosäännöksen mukaan hävinnyt maksaa viulut myös vastapuolen kuluista juristien palkkioita myöten, sen lisäksi että hän häviää varsinaisen riideltävän asian. Oikeudenkäyntikulu on valtava loukku ja riski nimenomaan yksityiselle henkilölle, eikä ole ihme, että se pelottaa.
Oikeudenkäyntikulu on valtava loukku ja riski yksityiselle henkilölle.
Taloudellisesti heikompaa osapuolta pitää tukea
Oikeudenkäyntikuluja olisi mahdollista kohtuullistaa tuomioistuimessa viran puolesta, mutta kohtuullistamispykälä on alikäytöllä. Linnan mielestä sitä olisi aiheellista terävöittää heikomman suojaksi.
– Taloudellisesti heikomman osapuolen omien asianajajakulujen kohtuullistamisessa on se riski, että se saattaa heikentää oikeudellisen avun laatua, jota heikompi osapuoli juuri tarvitsisi. Parhaita osaajia tulisi riittää myös heikommalle osapuolelle, Linna muistuttaa.
– Osaava juristi on ansainnut palkkionsa. Sen vuoksi kuluongelman ratkaisemiseksi tarvitaan virtaviivaisempia prosesseja ja lisärahoitusta ennemmin kuin automaattista leikkaamista.
Osaava juristi on ansainnut palkkionsa.
Suomalainen julkinen oikeusapu on kitsas verrattuna muihin EU-valtioihin. Linnan mielestä sitä pitäisi laajentaa keskituloisiin ja kehittää samalla myös oikeusturvavakuutuksia.
– Vakuuttaminen on yksityistä elinkeinotoimintaa eikä siten lainsäätäjän asia. Yhtiöitä pitäisi kuitenkin kannustaa kehittämään vakuutuksiaan siten, että ne korvaisivat laajemmin erilaisia tilanteita. Myös korvaussummia olisi syytä kasvattaa niin, että niillä pääsisi eteistä pitemmälle.
Lakimiesliitto esittää keskittämistä ja keventämistä
Sähkö- tai kännykkälaskujen kaltaisten summaaristen riidattomien asioiden käsittely hoituu yhdeksässä käräjäoikeudessa erittäin tehokkaalla sähköisellä menettelyllä.
Lakimiesliitto esittää, että taloudelliselta arvoltaan vähäiset riidat keskitettäisiin näihin samoihin käräjäoikeuksiin, missä niille luotaisiin oma virtaviivainen menettely. Siitä perusteettomasti kieltäytyvä kantaisi pääosan laajan riita-asian käsittelyn kuluista.
– Prosessi olisi kirjallinen ja mikäli mahdollista, myös sähköinen, eikä siinä esitettäisi suullista todistelua. Muutoksenhaku ei olisi mahdollinen kuin poikkeustapauksissa. Kulut olisi taulukoitu, eikä asiamiehiä tarvittaisi – eli asianosainen voisi katsoa etukäteen taulukosta, mikä on oikeudenkäyntikuluriski, jos hän häviää asian. Nythän se ei ole mahdollista, koska vastapuolen kulut eivät ole etukäteen tiedossa.
Vastapuolen kulut eivät ole etukäteen tiedossa.
Kevennetty prosessi ei tosin välttämättä vapauttaisi resursseja isoihin ja hankaliin riita-asioihin, sillä käsiteltävien juttujen määrä todennäköisesti vastaavasti lisääntyisi. Eli oikeus kuuluisi aikaisempaa useammalle.
– Olisi myös syytä tarkastella 1990-luvun alioikeusuudistuksen sinänsä hyviä mutta idealistisia tavoitteita, kuten suullisuus-, keskitys- ja välittömyysperiaatteita, joita ei silloin juurikaan suhteutettu prosessikustannuksiin. Onko nykyisessä prosessissa ylimääräisiä kiemuroita, joiden oikaiseminen ei vielä sotisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia vastaan, Linna pohtii.
– Ja toki myös päämiehiä pitäisi voida vastuuttaa siihen, että prosessista saadaan sujuva ja tehokas eikä sitä turvoteta turhaan. Samoin vähäisten riitojen tuomioistuinsovitteluakin voisi virtaviivaistaa ja luoda myös sille sähköinen alusta.
Riitajutut polarisoituvat ja niitä on suhteessa vähän
Eurooppalaisen vuoden 2020 Justice scoreboard -selvityksen mukaan oikeudessa käsiteltyjen riita-asioiden lukumäärä oli vuonna 2018 Suomessa EU-alueen pienin, 0,1 juttua per 100 asukasta. Ero tilaston kärjessä olevaan Belgiaan oli liki 70-kertainen ja Ruotsiinkin yli viisinkertainen.
Asianajajien tuntitaksa on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana vain vähän.
Asianajajien tuntitaksa on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana vain vähän. Riitajuttujen kohdalla on kuitenkin nähtävissä samanaikainen polarisaatiokehitys, jossa alle 20 tunnin laskutuksella hoidettujen juttujen suhteellinen osuus on noussut lähes 70 prosenttiin ja yli 60 tunnin laajojen juttujen osuus on myös kasvanut.
Suurimmat kulut aiheutuvat kiinteistöriidoista, jotka usein ovat paljon todistelua vaativia hometaloriitoja, ja vakuutusriidoista. Työsuhdetta koskevissa riidoissa työnantajien kuluvaatimukset ovat kasvaneet noin 80 prosenttia kymmenessä vuodessa.