Parin viime vuosikymmenen aikana on syntynyt kiinnostusta ja uutta arvostusta oikeuden kuvalliseen esittämiseen Suomessa. Uusimmissa maamme oikeustaloissa on jo oikeusaiheisia taideteoksia. Tästä hyvänä esimerkkinä on Joensuun poliisi- ja oikeustalo.
Valtion taideteostoimikunta tilasi vuonna 1982 reliefisarjan tunnetulta helsinkiläiseltä kuvanveistäjältä Raimo Heinolta (1932–1995) sijoitettavaksi Joensuun poliisi- ja oikeustalon (Suvantokatu 17) ala-aulan istuntosalien (1, 2 ja 3) parioviin. Oikeusaiheinen teos Rikos ja rangaistus julkistettiin 8.12.1983. Sarja koostuu kuudesta vanhaa rikoksen ja rangaistuksen teemaa käsittelevästä reliefistä, jotka on kuvattu selkeän realistisesti ja osin myös humoristisesti. Materiaalina on patinoitu pronssi, ja reliefit ovat kooltaan 60 x 50 cm. Suomen Kuvanveistäjäliitto ry:n Taidevalimo suoritti pronssivalutyön ja Väinö Ollikainen patinoinnin.
Kuvanveistäjä Raimo Heino tuli tunnetuksi erityisesti muotokuvien ja mitalien tekijänä. Hän teki lukuisia julkisia muistomerkkejä, veistoksia ja reliefejä eri puolille Suomea. Mitaleissaan hän pitäytyi useimmiten realistisessa ilmaisussa, mutta käytti myös abstraktia muotokieltä monissa veistoksissaan ja julkisissa teoksissaan. Taiteilija tukeutui monesti humoristisiinkin keinoihin. Heino osallistui aktiivisesti koti- ja ulkomaiseen näyttelytoimintaan ja sai useita palkintoja kuvanveisto- ja mitalikilpailuissa. Yhteiskunnallisuus näkyy hänen tuotannossaan vahvasti.
Alun perin idea reliefisarjan tilaamisesta kuvanveistäjä Raimo Heinolta oli poliisi- ja oikeustalon suunnittelijan, arkkitehti Erkki Helasvuon. Rakennuksen ala-aulan oviin sijoitettavien reliefien todettiin osaltaan keventävän ympäristön toisinaan ehkä raskastakin tunnelmaa. Kuvaveistäjän toivomus oli, "että vaikka miten kylmähikisin käsin ohi kuljettaisiin, teoksia silti sipaistaisiin. Näin ne saavat lisää patinaa".
Synnin palkka
Reliefeihin on kuvattu kolme perisuomalaista rikosta Pontikan keitto, Tappelu julkisella paikalla sekä Lapsen elatusmaksu. Vastaavana rangaistuksena Pontikan keitossa kuvattu seurue saa katsella toisten ilonpitoa syrjästä käsin. Tappelu julkisella paikalla -reliefin vastaparissa on tappelupukarit siirretty toisiinsa sidottuina vanhan tavan mukaan samalle työmaalle sepeliä louhimaan. Lapsen elatusmaksusta, tosin vain viitteellisin todistein, on rangaistuksen osalta kuvattu yksimielinen tuomio.
Laamanni Juhani Mähösen kertoman mukaan viinanpolttoon ja huvitappeluun haettiin aihepiiriä lähinnä pohjoiskarjalaisesta kansankulttuurista, vaikka tämän kaltaista toimintaa on toki ollut muuallakin Suomessa. Sen sijaan reliefissä Lapsen elatusmaksu -aihe lypsypiika valalla perustuu vuonna 1982 edesmenneen Kiteen kihlakunnantuomarin Lauri Kukkosen omaan kokemukseen auskultanttina sittemmin luovutetun Karjalan alueen Suojärven tuomiokunnassa vuonna 1938.
– Tähän aikaan ei ollut voimassa nykyisen kaltaista isyyslakia, mutta sen sijaan kyllä lapsen "ruokkolaki" eli velvollisuus maksaa elatusmaksua lapsesta, jonka oli siittänyt. Nämä oikeudenkäynnit olivat varsin mielenkiintoisia, koska siihen aikaan ei ollut mitään verikokeita, dna-tutkimuksia taikka muitakaan vastaavia, vaan kaikki perustui henkilötodisteluun, Mähönen sanoo.
Lauri Kukkosen kertomus laamannin muistelun varaisena:
– Toimin Suojärven käräjillä auskultanttipuheenjohtajana, kun esille tuli lapsen ruokkojuttu, jossa isohkon talon piika Miina vaati talon pojalta Pekalta ruokkomaksuja aviottomalle lapselleen. Pekka tietenkin kiisti käyneensä Miinan aitassa, vaikka Miina niin väittikin. Mutta asia sitten kyllä selvisi, kun käräjille oli manattu todistajaksi saman talon lehmäpiika Hilja, joka sitten ujona tyttönä tuli oikeuteen, vannoi valan ja kertoi nähneensä ja kuulleensa seuraavaa: Olin aamulla varhain lypsämässä lehmiä, kun näin Pekan tulevan Miinan aitasta ja aitan portaille tultuaan Pekka hieman kumartui eteenpäin ja löi molemmat kätensä polviin samalla voimakkaalla ja itsetuntoisella äänellä todeten, että nyt ne ovat tyhjät. Tämän kuultuaan puheenjohtaja Kukkonen ja lautamiehet ymmärsivät hyvin, mitä oli tapahtunut. Täysi näyttö ja ruokkomaksut maksuun, Mähönen kertoo.
Teoksissa ei ole yleispätevistä aiheistaan huolimatta kuvattu tämän päivän tapahtumia, vaan päinvastoin niissä on pyritty vieraannuttamaan katsoja nykyhetkestä. Osittain siksi taiteilija on halunnut esittää tapahtumat hieman vanhahtavaan tyyliin ja realismin keinoin. Menneeseen aikaan on viitattu muun muassa reliefeissä kuvattujen poliisien vaatetuksella. Taiteilija on tarkoin pohtinut teoksensa aiheet ja kuvaustavan.
Poliisi- ja oikeustalon kosteusongelmien takia Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on kesästä 2009 lukien toiminut väliaikaisissa tiloissa kauppakeskuksessa osoitteessa Kauppakatu 20. Reliefisarja on tällä hetkellä varastoituna Kauppakadun (40) virastotalon arkistotilassa odottamassa uuden poliisi- ja oikeustalon valmistumista. Arviolta uudisrakennus valmistuu vuonna 2014, jolloin Raimo Heinon reliefisarja on tarkoitus kiinnittää jälleen istuntosalien oviin koristamaan tiloja ja keventämään tunnelmaa.
Käräjäoikeudessa on Valtion taideteostoimikunnan sijoituksena lisäksi yhteensä kahdeksan teosta, muun muassa taiteilija Petr Rehorin Kaksinkertainen ja Tuula Joutsenen Aurinkokuningas.
