Laki rikosuhrimaksusta astui Suomessa voimaan 1.12.2016 eli noin puolitoista vuotta sitten. Rikosuhrimaksun käyttöönoton taustalla on EU:n uhridirektiivi, jonka yhtenä tarkoituksena on parantaa jäsenmaiden tarjoamia tukipalveluja rikosten uhreiksi joutuneille sekä heidän omaisilleen.
Rikosuhrimaksu on Suomen lisäksi käytössä joissakin muissakin EU-maissa, esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Maksun tarkoituksena on vahvistaa tukipalveluihin kohdennettavaa valtionrahoitusta.
– Direktiivin ja lain taustalla on ajatus, että rikoksen tekijän oikeusturvan ohella myös uhrin oikeusturvasta huolehditaan. On oikeudenmukaista, että osan uhrille tarjottavien tukipalveluiden kustannuksista maksavat rikoksen tekijät, oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Mervi Sarimo sanoo.
On oikeudenmukaista, että osan uhrille tarjottavien tukipalveluiden kustannuksista maksavat rikoksen tekijät.
Lain valmisteluvaiheessa rikosuhrimaksua arvioitiin kerättävän vuosittain noin 4,5 miljoonaa euroa. Toistaiseksi tällaisiin rahasummiin ei ole vielä päästy.
– Viime vuosi oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin maksua kerättiin. Oikeusrekisterikeskuksesta saatujen tietojen mukaan maksua kertyi vuoden aikana 2,3 miljoonaa euroa eli noin puolet tavoitteesta. Joulukuussa 2016 kerätty summa oli 22 000 euroa ja kuluvan vuoden tammi–huhtikuussa 679 000 euroa. Tänä vuonna saatetaan päästä jo yli 3 miljoonan euron, Sarimo sanoo.
Kerättyjen maksujen odotettua alhaisempi määrä ei yllätä Sarimoa, sillä rikosuhrimaksua on voitu määrätä vasta lain voimaantulon jälkeen tehdyistä rikoksista. Taustalla on toki muitakin syitä.
– Vankeusuhkaisista rikoksista annetut tuomiot vaihtelevat vuosittain, ja poliisin muuttunut sakkomenettelykin voi vaikuttaa asiaan. Toisaalta rikosoikeusprosessit vievät aikansa ja osa maksuista menee perintään. Siksi rahat karttuvat viiveellä, Sarimo toteaa.
Osa tukipalveluista rahoitetaan verovaroin
Valtio on varannut talousarviossaan oikeusministeriön momentille yli 4,8 miljoonaa euroa rikosten uhreille tukipalveluja tuottaville organisaatioille. Tästä summasta noin 4 miljoonaa euroa ohjataan Rikosuhripäivystykselle (RIKU), joka on sitoutettu uhridirektiivin mukaisten tukipalvelujen tuottajaksi 10 vuoden palveluvelvoitteella. Lähisuhdevakivallan uhrien Nollalinja-puhelinpalvelulle avustuspotista ohjautuu 694 000 euroa.
RIKUlle ja Nollalinjalle kohdennettavien avustusten on tarkoitus vastata rikoksiin tuomittujen maksamien rikosuhrimaksujen tuottoja. Koska koko summaa ei näin saada kasaan, joudutaan puuttuva summa kattamaan verovaroilla. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluva turvakotipalveluiden rahoitus hoidetaan täysin rikosuhrimaksuista erillisenä.
– Laskennallisena perusteena oikeusministeriön momentilta maksettaville avustuksille on ollut rikosuhrimaksujen tuottoarvio. Avustusten taso on kuitenkin budjettivalmisteluissa ja valtion kehyksissä sovittu, eivätkä kerätyt rikosuhrimaksut vaikuta siihen suoraan, Sarimo sanoo.
Kun palvelujen tuottamiseen käytettävä summa on tiedossa, RIKUlla ja Nollalinjalla on paremmat mahdollisuudet toimintansa suunniteluun. Sarimon mukaan Ruotsissa toimitaan toisin. Siellä rikosuhrimaksut rahastoidaan ja kerätty summa vaikuttaa suoraan palveluiden tuottamiseen käytettävään rahasummaan.
Oikeusrekisterikeskuksesta saatujen tietojen mukaan rikosuhrimaksuja kertyi viime vuonna 2,3 miljoonaa euroa eli noin puolet tavoitteesta.
Tukiasiakkaiden määrä kasvoi kolmanneksella
Rikosuhrimaksun käyttöönotto on lisännyt merkittävästi vuonna 1994 perustetun Rikosuhripäivystyksen resursseja. Vielä vuonna 2015 RIKUn kokonaisrahoitus oli noin 1,8 miljoonaa euroa, mutta tänä vuonna se on noussut siis jo noin 4 miljoonaan euroon. Samalla rahoittajat ovat vaihtuneet. Aiemmin suurimpana rahoittajana oli RAY, mutta nykyään rahoitus tulee lähes kokonaisuudessaan valtiolta ja oikeusministeriöltä.
RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg kertoo valtionavustuksena saadun tukisumman menevän palkkoihin, tilavuokriin ja muihin yleiskuluihin sekä vapaaehtoistyön organisointiin ja koulutuksiin. Resurssien lisääntymisen myötä RIKUn henkilöstömäärä on tuplaantunut lyhyessä ajassa ja palvelupisteiden määrääkin on pystytty lisäämään.
Nyt 31 palvelupisteessä ja muissa yksiköissä työskentelee noin 60 työntekijää. Vapaaehtoisten määrä on kasvanut reilusta 300 henkilöstä yli 500:een. Lähivuosien aikana RIKUn tavoitteena on laajentaa Auttava puhelimen ja chat-palvelun aukioloaikoja sekä kehittää palvelutoiminnan laatua.
– Olemme pystyneet laajentamaan huomattavasti palvelujamme ja parantamaan niiden saatavuutta. Vuonna 2016 palveluitamme käytti kaikkiaan 8 400 asiakasta ja pidemmässä tukisuhteessa oli 3 600 asiakasta. Viime vuonna asiakkaiden kokonaismäärä nousi 12 700 asiakkaaseen ja tukisuhteessa olevien asiakkaiden määrä 4 700 asiakkaaseen. Vastaavasti asiakasyhteydenottojen määrä kasvoi 44 000:stä 62 800:aan. Puhelimen lisäksi meihin voi olla yhteydessä anonyymisti chat-palvelun kautta, Åberg laskee.
Rikosuhripäivystyksen tukisuhteiden määrä kasvoi viime vuonna 31 prosenttia.
Asiakasmäärien kasvu johtuu Åbergin mukaan osittain siitä, että resurssien lisääntymisen ansiosta poliisi on pystynyt ohjaamaan rikosten uhreja aikaisempaa enemmän RIKUn asiakkaiksi. RIKU on myös pystynyt tehostamaan palveluidensa markkinointia, mikä on parantanut toiminnan tunnettuutta.
– Tärkeintä on tavoittaa apuamme tarvitsevat uhrit. Näin voimme varmistaa, että kaikilla rikosten uhreilla on yhdenvertainen mahdollisuus palveluidemme käyttöön. Esimerkiksi miehet ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat olleet selvästi aliedustettuina asiakaskunnassamme. Heidän tavoittamisensa onkin meille tärkeää, Åberg sanoo.
Väkivallan uhrit hakevat eniten tukea
Åbergin mukaan RIKUn palveluja käyttävät eniten väkivalta- ja seksuaalirikosten uhrit, jotka muodostavat yhteensä 60 prosenttia asiakaskunnasta. Tästä ryhmästä lähes puolet on pari- ja lähisuhdeväkivallan uhreja (kaikista asiakkaista noin kolmannes).
Väkivalta- ja seksuaalirikosten uhrien lisäksi RIKUn asiakkaina on uhkailun, häirinnän ja henkisen väkivallan uhreja (15 %) sekä erilaisten omaisuusrikosten uhreja (7 %). 18 prosenttia asiakkaista on jonkin muun rikoksen uhreja. Åbergin mukaan tähän viimeiseen kategoriaan kuuluvat esimerkiksi ihmiskaupan ja liikennerikosten uhrit sekä henkirikosten uhrien läheiset.
RIKU auttaa asiakkaitaan myös lähestymiskieltojen hakemisessa ja niitä koskevissa loukkauksissa.
Åberg painottaa, että kaikkien rikosten uhrit saavat RIKUlta tarvitsemansa peruspalvelun. Rikosuhridirektiivi antaa rikosten uhreille mahdollisuuden hyödyntää RIKUn tukipalveluja heti rikoksen tapahduttua. Palvelujen käyttö ei siis edellytä rikosilmoituksen tekemistä.
RIKUn palvelujen käyttö ei siis edellytä rikosilmoituksen tekemistä.
– Monet asiakkaat kääntyvät puoleemme selvittääkseen, ovatko he joutuneet rikoksen uhriksi ja kannattaako asiasta tehdä rikosilmoitus. Monet haluavat myös tietää, millaisia vaikutuksia rikostutkinnalla ja mahdollisella oikeudenkäynnillä on heidän elämäänsä. Suosittelemme tekemään rikosilmoituksen, jos rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, Åberg sanoo.
Rikosuhripäivystykseen tukisuhteessa oleva henkilö saa tuekseen henkilökohtaisen tukihenkilön, joka voi kulkea asiakkaan rinnalla koko rikosasian selvittämisen ajan. Monesti prosessi kestää vuosia. Tarvittaessa asiakas ohjataan hänelle sopivien erityispalvelujen pariin ja vertaistukiryhmiin.
– Tukihenkilö voi auttaa asiakasta käymään tapahtumaa läpi keskustellen. Hän voi myös neuvoa rikosilmoituksen tekemisessä, oikeusavustajan hankkimisessa ja rikosvahinkokorvausten hakemisessa sekä opastaa asiakasta oikeusprosessin etenemisessä. Työmme helpottaa myös asiakkaidemme oikeusavustajien työtä. Avustaja voi keskittyä paremmin juridisten asioiden hoitamiseen, koska me voimme tukea asiakasta muissa käytännön asioissa, Åberg kertoo.
