H elsingissä järjestettiin Jedi 2015 -esimieskoulutus 2. helmikuuta. Yksi päivän pääesiintyjistä oli ruotsalainen, uskallusgurunakin tituleerattu päätöksenteon ja riskianalyysin tohtori Ari Riabacke. Hän vei kuulijat ajatusmatkalle miettimään, mitä siitä voisi seurata, jos asioita tekisikin toisin.
Pystymme paljon parempaan
Riabacken mukaan päätöksenteon suurin ongelma on, että meiltä puuttuu fokus. Haluamme ehkä rahaa, suosiota ja positiota, mutta emme tiedä, ovatko ne oikeasti tärkeitä asioita.
– Päätöksentekoa helpottaa, kun osaa keskittyä tärkeimpiin asioihin. On eri asia tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat loppuelämäämme tai yrityksen suuriin linjauksiin, kuin päättää, minkä lukuisista ruokapurkeista valitsemme kaupan tiskiltä.
Pahinta on kuitenkin, jos päättää olla tekemättä päätöksiä lainkaan.
– Taustalla lienee ajatus siitä, että kun ei tee päätöksiä, ei ole myöskään mitään, mistä voi jälkikäteen syyttää. Mutta päättämättä jättäminen on aina myös päätös ja kannanotto.
Kokemuksesta hän tietää, että suurin osa ihmisistä luulee tekevänsä parempia päätöksiä kuin muut. Ja ovat väärässä. Riabacke myös paljastaa, että on harhaa, että tiedon ja vaihtoehtojen määrä tekisi olostamme paremman. Päinvastoin.
– Nykyajan haaste on, että tietoa on liikaa ja aikaa liian vähän. Kirjailija Henrik Tikkanen on sanonut: ”Minulla on kaikki tämä tieto. Voisiko joku nyt kertoa, mistä on kyse?”
Älä anna pelon viedä
Riabacken vanhemmat ovat suomalaisia. Jo perimänsäkin puolesta Riabacke osaa verrata maiden eroja.
– Ruotsissa epäonnistumista pelätään enemmän kuin Suomessa. Tämä johtaa siihen, että me keskitymme liikaa siihen, että emme tee virheitä. Ruotsalaiset myös hakevat suomalaisia enemmän konsensusta.
Riabacke kuulee usein sanottavan, kuinka ihmiset rakastavat yllätyksiä, mutta hän on eri mieltä. Paitsi silloin, kun yllätykset hyödyttävät saajaansa jotenkin.
– Tulemme helposti asioille sokeiksi, eikä jatkuva kiire ainakaan helpota asiaa. Uraudumme myös helposti tekemään asiat ”niin kuin ne on aina ennenkin tehty”, ja päädymme tilanteeseen, jossa emme edes näe muita vaihtoehtoja. Omia rutiineja on hyvä välillä ravistella, jotta valppaus säilyy.
Riabacken tulkinnat perustuvat hänen koulutukseensa, vahvaan työkokemukseen sekä teknologian ja aivojen tuntemukseen, mutta paljon myös omiin havaintoihin ja mielikuvitukseen.
– Päätöksenteon ymmärtäminen ei ole rakettitiedettä, mutta ei tähän löydy hokkuspokkus-keinojakaan. Kyse on maalaisjärjestä.
Riko rajoja
Riabacken mukaan on samalla sekä huvittavaa että surullista, että riskinottoa pelätään niin paljon. Johtavassa asemassa olevat ovat pääsääntöisesti hyviä päätöksentekijöitä, riskinottajia. Heitä myös arvostetaan juuri johtuen tästä kyvystä.
– Äitini sanoja lainaten: ”jos mitään ei tee, mitään ei myöskään tapahdu”.
Riabacke on luennoinut monille eri ammattiryhmille. Vuosien varrella hän on huomannut, kuinka ryhmävoima näkyy myös habituksen tasolla. Juristeja hän kuvailee superrationaalisiksi.
– Vastapainoksi juristien täytyisi pystyä vakuuttamaan vastapuoli myös emotionaalisella tasolla, päästä ihon alle.
Yleisellä tasolla Riabacke painottaa, että itseään ei pidä lähteä vertaamaan toisiin.
– Vertaaminen ei tee meistä yhtään onnellisempia. Jos näin teemme, emme enää osaa arvostaa sitä, mitä meillä on.
Riabacke itse teki omaa elämäänsä koskevan päätöksen, kun hän muutamia vuosia sitten jätti hyväpalkkaisen työn ja siirtyi yrittäjäksi.
– Mietin, miten haluan elää elämääni. Oivalsin, että tämä ei ole peliä, tämä on elämää.
KUKA
ARI RIABACKE
- Ikä: 50 vuotta
- Ekonomi, filosofian tohtori (riski- ja päätösanalyysi)
- Yrittäjä, tutkija, luennoitsija
- Naimisissa, viisi lasta
- Formuloiden ja erityisesti Kimi Räikkösen fani
Kohti parempaa päätöksentekoa
Ari Riabacke kertoo, että pyramidin tasot rakentuvat toistensa varaan.
– Jos päätöksentekokykyä haluaa parantaa, meillä tulee olla eri tasoista enemmän tietoa.
Vaimonsa Mona Riabacken kanssa kirjoittamastaan kirjasta Päätöksenteko – uskalla tehdä toisin Riabacke toteaa, että se on tarkoituksellisesti kirjoitettu helppolukuiseksi: lukija itse voi päättää, millä tasolla hän käsittelee tekstiä.
– Tämä on varmasti luettavuudessaan yksi suosituimpia vessakirjoja, Riabacke naurahtaa.
