|
Kansliapäällikkö OTK, VTM Ritva Viljanen, sisäasiainministeriö:
JULKISEN SEKTORIN tuottavuuden ja tehokkuuden parantaminen eri keinoin on Viljasen mukaan ainoa vaihtoehto työvoiman vähetessä erityisesti silloin, kun veroja ei haluta nostaa eikä palvelutasosta tinkiä. – Valtiolla on varsinaisia sähköisiä asiointipalveluita tällä hetkellä vähän, eivätkä ne ole vielä arkea. Siinä riittää todella paljon tekemistä. Nyt sähköistä verkkoa käytetään hyväksi etupäässä viestien välittämiseen ja informaation hakemiseen. Kesäkuussa julkistetun valtiovarainministeriön tekemän kyselyn mukaan valtion virastojen tarjoamien sähköisten palveluiden määrä on kuitenkin vuodessa kasvanut lupaavasti. Myös kehittämishankkeiden määrä on lisääntynyt. Tämä on Viljasen mukaan myönteinen merkki. Suomi kuitenkin jäi hänen mielestään vuosituhannen vaihteessa ”tuhansien” sähköisten palvelupilottien luvatuksi maaksi. Hankkeita pantiin kyllä vireille, mutta rohkeutta lähteä tuotantoratkaisuihin ei löytynyt tarpeeksi. – Nyt pitää saada johtajuutta peliin ja viedä palveluita enenevässä määrin verkkoon. Tämä on viesti niin poliittisille päättäjille kuin virastojen johdolle, Viljanen sanoo. Hyvä työnantajakuva korostuu Aloittaessaan kansliapäällikkönä viime syksynä Viljasen ensimmäisiä tehtäviä oli toimia sisäisen turvallisuuden hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. Kaiken taustalla oli visio, että Suomesta tulisi Euroopan turvallisin maa. Uudessa esitteessään sisäasiainministeriö kertoo olevansa alueiden, hallinnon ja sisäisen turvallisuuden ministeriö. Keväällä kansanedustaja Kimmo Sasi ehdotti ministeriön lakkauttamista ja sen tehtävien siirtämistä valtiovarain-, oikeus-, ja puolustusministeriöille. – Sisäasiainministeriöhän on toiminnaltaan laajimpia ministeriöitä. Sen keskeinen vahvuus on, että samassa organisaatiossa työskentelee poliisi, rajavalvonta, pelastushallinto ja ulkomaalaishallinto, joihin kaikkiin liittyy alue- ja kuntahallinto. Ehdotus tuntuu siksi epätarkoituksenmukaiselta. Miten ministeriö selviää suurten ikäluokkien eläköitymisestä? Se on Viljasen mukaan ilman muuta haaste myös sisäasiainministeriölle. Koko julkisen hallinnon onkin hänen mielestään huolehdittava, että se antaa itsestään modernin työnantajakuvan. Tällä hetkellä hakijoita on riittänyt esimerkiksi niin poliisi- kuin pelastusalan koulutukseen. Mutta vaikka vielä ei olekaan näköpiirissä pulaa, kilpailu nuoresta työvoimasta on edessä meilläkin. Määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamista Viljanen kannattaa silloin, kun työtehtävä on aidosti pysyvä. Kysymyksessä on henkilön oikeus. Virkojen vakinaistaminen on myös tärkeä keino lisätä valtion kiinnostavuutta työnantajana. Lääninhallituksille edelleen tilaus Valtion aluehallinnon uudistaminen oli viime vuosikymmenellä merkittävimpiä uudistuksia suomalaisessa julkisessa hallinnossa. Uudistusta Viljanen arvioi toteamalla, että vaikka läänien määrä väheni ja koko suureni, kansalaisten asiat ovat tulleet hoidetuiksi. Edellinen läänijako oli syntynyt 1950-luvulla sen ajan tehtäviä varten. Eräänä lähtökohtana oli myös kansalaisten kyky liikkua siihen aikaan. Lääninhallitus ei hänen mukaansa ollut enää sellainen virasto, jossa kansalainen olisi asioinut viikoittain tai kuukausittain. – Tänä vuonna 370 vuotta täyttävää lääninhallintoa tarvitaan edelleen, sillä pelkällä keskushallinnolla emme pärjää. Nykyään lääninhallitus toteuttaa seitsemän ministeriön alaisia valtion aluehallinnon asiantuntijatehtäviä sekä ohjaa alaistaan hallintoa. Entä kuntajako, mitä tapahtuu kuntien määrälle? Sisäasiainministeriö on Viljasen mukaan poistanut kaikki lainsäädännölliset kuntien yhteistyön esteet. Nyt kunnat voivat tehdä monella tavalla niin kahdenkeskistä, seutukunnallista kuin maakunnallista yhteistyötä. – Ministeriö tukee kuntaliitoksia taloudellisesti, myös pitkälle menevää kuntayhteistyötä tullaan tukemaan. Kaiken perustana on se, että kunnat eivät enää selviä yksin nykyisistä velvoitteista. – Suomessa on yli 200 kuntaa, jossa väkiluku laskee vähintään 5 prosentilla vuodessa. Kymmenessä vuodessa se merkitsee väkiluvun puoliintumista. Kun maassa nyt on yhteensä 444 kuntaa, ensi vuonna määrä on todennäköisesti 432. Kuntaliitoksia on tänä vuonna vireillä aikaisempaa enemmän. Juristeja tarvitaan poliisipäälliköiksi Poliisitoimen siirtämisestä oikeusministeriön hallinnonalalle ei ole suunnitelmia. Viljasen mukaan on etu, että poliisitoimi, pelastusala, rajavalvonta ja ulkomaalaishallinto toimivat yhdessä ja syyttäjätoimi on erikseen. Näin on myös Virossa ja monessa muussakin Euroopan maassa. – Poliisin toimivaltuuksien tarkistaminen ei ole signaali siitä, että olisimme menossa kohti poliisivaltiota. Kysymys on siitä, että myös poliisin pitää voida hyödyntää työssään uutta tekniikkaa. – Lisäksi pitää muistaa, että poliisin toiminta ei voi perustua yleisvaltuuksiin. Eduskunta säätää, mitä poliisi saa tehdä ja kuinka toimia. Koska toiminta on niin tarkkaan säädelty, syntyy tarve yhteiskunnan kehittyessä myös tarkistaa sitä. Se voi luoda harhaa toimivaltuuksien ”merkittävästä” lisäämisestä silloinkin, kun on kysymys hienosäädöstä. – Poliisin uusi palkkausjärjestelmä on työnantajan näkökulmasta varsin hyvä. Poliisit saivat keskimäärin melko hyvän korotusprosentin ja siirtymäaika uuteen palkkausjärjestelmään on vain kolme vuotta eli lyhyempi kuin monella muulla. Viljanen toivoo, että poliisipäällikön virka kiinnostaa jatkossakin lakimiehiä, koska siinä tehtävässä laintuntemus on aivan erityinen etu. Hänen mukaansa on pidettävä huolta niin palkkauksesta kuin tehtäväkuvasta. – Tällä hetkellä tilanne on edelleen hyvä. Tilannetta kuitenkin seurataan jatkuvasti. Uskon, että poliisipäälliköiksi hakeutuu lakimiehiä, koska se on perinteisesti ollut arvostettu ja mielenkiintoinen työ, eikä ole näiltä osin muuttunut. – Kihlakunnanvirastoista ei synny erillisvirastoja. Tarkoitus on linjata kihlakuntahallinnon tulevaisuus. Näyttää sitä, että siitä ollaan yksimielisiä, että palvelupisteiden määrä ei vähene, vaikka johtamisalueet mahdollisesti suurenevat. Hallinnon alueellistaminen etenee Hallinnon alueellistaminen jatkuu. Viljanen kertoo, että sisäasiainministeriö on alueellistanut toimintojaan todella paljon; itse asiassa suurin osa sen yksiköistä toimii muualla kuin Helsingissä. – Meillä on hyviä kokemuksia työvoiman rekrytoinnista pääkaupunkiseudun ulkopuolelle perustettuihin yksiköihin. Vähän epäilimme, miten saamme juristeja Kuhmoon perustettuun ulkomaalaisviraston alueyksikköön, mutta hakijoita tuli niin, että voitiin valita. Samanlaisia kokemuksia on poliisin tietotekniikkakeskuksen siirrosta Rovaniemelle. Sinne saatiin hyvin koulutettua it-alan henkilökuntaa, josta valtio ja kunnat pääkaupunkiseudulla joutuvat kilpailemaan kovasti yritysten kanssa. Tulevista haasteista Viljanen ottaa esille vuoden 2006 loppupuoliskolle osuvan Suomen EU-puheenjohtajuuden. – Esimerkiksi sisäasiainministeriön vastuulle tulee 26:n työryhmän puheenjohtajuus. Lisäksi meillä on ministerivaliokunta. On myös ehdotettu, että alallamme järjestettäisiin ministerihuippukokous ja kaksi muuta asiantuntijatason erityiskokousta normaalien ministerineuvoston kokousten lisäksi. – Puheenjohtajuus edellyttää, että Suomi laatii etukäteen puheenjohtajuuskauden tavoitesuunnitelman ja että kierrämme Euroopassa keskeisten kumppaneiden luona käymässä agendaa ja tavoitteita läpi. Sinä vuonna ei kyllä ehditä tehdä paljon muuta kuin eurooppalaista hallintoa. Hyvä puoli on se, että kun puheenjohtajuudesta on jo kokemusta muutaman vuoden takaa, sitä ei enää jännitetä samalla tavalla kuin ensimmäisellä kertaa. Koko työura valtionhallinnossa Ritva Viljanen on valmistunut valtiotieteen maisteriksi vuonna 1981 ja oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1987. Hän luki kumpaakin tutkintoa rinnakkain. – Jos pitäisi valita näistä kahdesta tutkinnosta jompikumpi, valitsisin juristin tutkinnon. Siihen aikaan kun aloitin valtionhallinnossa, varsin moneen virkaan voi hakeutua vain juristi. Nykyisin on paljon väljempää. Viljasella oli jo kouluaikana selvä käsitys siitä, että hän haluaa töihin valtionhallintoon. Hän sai ensimmäisen työpaikan vuonna 1980 valtiovarainministeriöstä. Siellä hän työskenteli yhteensä seitsemän vuotta, viimeksi neuvottelevana virkamiehenä. Sen jälkeen hän oli kolme vuotta lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä. Sisäasiainministeriössä hän toimi aluehallinto-osaston päällikkönä hallitusneuvoksen virassa vuodet 1992–1997. Väestörekisterikeskuksen ylijohtajana hän aloitti 1.1.1997. – Se oli mielenkiintoinen työpaikka muun muassa siitä syystä, että Väestörekisterikeskus on hyvin pitkälle itsekannattava yksikkö, joka ei saa juuri nimeksikään budjettirahaa. Näin ollen työ siellä on aitoa palveluhallintoa. Sähköinen henkilökortti oli Viljasen aikana Väestörekisterikeskuksen keskeisiä hankkeita, mutta asia on edennyt suunniteltua verkkaisemmin. Perusajatuksena on, että jokaisella suomalaisella olisi valtion takaama virallinen sähköinen identiteetti. Virossa ollaan tässä asiassa Suomea pitemmällä; siellä jo lähes puolella väestöä on sähköinen henkilökortti. Sisäasiainministeriön kansliapäällikkönä Viljanen aloitti 1.10.2003. Hän on ensimmäinen nainen siinä virassa. Naispuolisia kansliapäälliköitä on kautta aikojen Suomessa ollut vasta kolme, ja he ovat kaikki virassa parhaillaan. – Tämä on tosiaan tuore ilmiö. Valtionhallinnon ylin johto on naisistunut hitaasti. Mitä naisjohtajuus merkitsee, se tiedetään paremmin vasta sitten, kun ylimmissä johtotehtävissä naisia on enemmän, Viljanen sanoo. Juristitausta ei ole sisäasiainministeriön kansliapäällikön tehtävässä välttämätön, mutta se edistää tehtävien hoitoa, koska kansliapäällikölle kuuluu lainsäädännön valmistelun valvonta. – Eniten hyötyä juristikoulutuksesta minulla on ollut silloin, kun olen ollut paljon lainvalmistelussa mukana. En olisi päässyt lainsäädäntöneuvokseksi enkä hallitusneuvokseksi ilman oikeustieteellistä koulutusta. Viljanen latautuu mieluiten perheen parissa. Hän sanoo nauttivansa ruuanlaitosta, saunomisesta, sauvakävelystä ja kaikesta siitä, mitä tavalliseen kotielämään sisältyy.
|
