Virolainen runoilija Hasso Krull kirjoittaa kujassaan Meterja Demeter näin: "Kenties totuus polveilee seitsemään suuntaan / kuin käärme / viisaudenkäärme, kierrekäärme, / alkukäärme. kaksipäinen käärme, sateenkaarikäärme".
Kun kokoelma ilmestyi Virossa jo 2004 ja suomeksikin 2009, se ei, vaikka niin voisi kuvitella, koske meidän vaalirahasekoiluamme. Siinähän näyttää totuuden käärmeitä tulevan esille niin monta kuin media ehtii niitä hännästä vetää. Ja lisäksi puolitotuuksia, muistikatkoja, loputtomia selityksiä, öykkäröintiä ja muuta moskaa.
On häpeällistä, että tällaisista asioista yleensä täytyy keskustella. Mutta kun tilanne on, mikä on, on välttämätöntä, että niistä keskustellaan. Nythän muutamat sääntöjen vastaisesti toimineet tekevät epäilyksenalaisiksi nekin, jotka ovat käyttäytyneet asiallisesti. Uskoakseni heitä sentään on enemmistö. Mutta eräiltä näyttää unohtuneen se, että oleminen kansakunnan kaapin päällä ei anna etuoikeuksia. Heillä on pikemminkin velvollisuuksia, joista yksi on esikuvaksi kelpaava käyttäytyminen. Kaapin päällä oleva näkyy kauas ja hänen esimerkkiään seurataan. Ja vanhaa sananlaskua muunnellen: se mikä sopii härälle, ei sovi Jupiterille.
Kun joskus edellisellä vuosituhannella keskusteltiin puoluetuesta, puolsin sitä lämpimästi. Sinisilmäisesti oletin, että "säännölliset tulot" vapauttaisivat puolueet jatkuvasta varainhankinnasta tekemään sitä yhteiskunnallista ja aatteellista työtä, jota varten ne ovat olemassa. En olisi voinut erehtyä pahemmin. Puolueistahan on tullut lähes pelkkiä rahanhaalintaorganisaatioita. Ei ihme. että äänestäminen tai politiikka kiinnostavat yhä harvempia ja äänestysprosentti laskee. Hyvällä onnella nyt käynnissä oleva keskustelu toimii kuin raikas tuuli, joka siivoaa tilaa ihan oikealle poliittiselle keskustelulle.
Vaalirahasekoilulla ja kansanedustajien palkkioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Molemmat herättävät kuitenkin yhtä lailla ärtymystä. Palkkioita ei voi nostaa niin vähän, etteikö päätös olisi takuuvarmaa lööppikamaa ja yleisönosastot täyttyisi harmistuneista kirjoituksista. Kansanedustajien pitäisi kai luopua normaaleista ansioistaan neljän vuoden ajaksi, tehdä se työmäärä, minkä tehtävän kunnollinen hoitaminen vaatii ja lisäksi alistua olemaan yleisenä sylkykuppina pelkästään siitä ilosta, että saa kerran vuodessa kutsun linnan juhliin. Vai onko sekin liikaa? Sitä paitsi: jos joku on tyytymätön edustajansa toimintaan, voi seuraavissa vaaleissa äänestää parempaa. Vaikkapa jo ensi keväänä. Epäilys ja kritiikki ovat toki aina paikallaan.
Myös seuraavat Krullin säkeet ovat viime päivinä pyörineet mielessäni: "Älkää uskoko ainoaa totuutta, jonka joku jo tietää / älkää uskoko kenenkään ainoaa jumalaa."
Näillä sanoilla: hyviä joulunaluspäiviä, hyvää joulua niin lyhyt kuin se onkin ja hyvää uutta vaalivuotta.
