Ruotsalaiset asianajajat tekevät töitä Amerikan mallilla

Ruotsin asukasmäärä on melkein kymmenen miljoonaa. Väestön nopeasta kasvusta on vastannut maahan suuntautunut tiheä pakolaisvirta, eikä Ruotsi olekaan enää yhden vaan monen eri kulttuurin sekoitus.

Väestön kasvun myötä myös rikollisuus on lisääntynyt ja muuttunut. Tänään voidaan puhua kolmesta ”johtavasta” rikollisuuden lajista. Talousrikosten, väkivaltarikosten ja ennen kaikkea naisiin kohdistuvan väkivallan parissa töitä riittää ja moni asianajaja myös erikoistuu näille aloille. Ruotsin Asianajajaliiton puheenjohtajan Tomas Nilssonin mielestä kehitys on hyvä.

– Juridiikassa on niin monta osa-aluetta, että on yksinkertaisesti mahdotonta olla hyvä kaikissa. Lisäksi lait ja oikeuskäsittelyt muuttuvat koko ajan. Asiakkaiden kannalta on vain hyvä, että yhä useampi keskittyy tiettyyn alueeseen. Erikoistuminen on johtanut siihen, että monet perustavat oman yrityksen ja kouluttavat itseään koko ajan oman osa-alueensa kysymyksien parissa.

Pakolais- ja siirtolaisvirran mukana on tullut mukaan myös uusi juridinen osa-alue.

– Monelle maahanmuuttajalle ruotsalainen byrokratia on hankala. Asianajajien palveluiden käyttö viranomaisten kanssa on lisääntynyt. Monelle vasta muuttaneelle ja täällä usean vuoden asuneelle ovat muun muassa sairausvakuutuskassan säännökset niin vaikeita, että niitä on äkkiseltään vaikea käsittää. Monet haluavat tietää, minkälainen sairausvakuutuslaki koskee juuri häntä, ja kiistatapauksia tulee jatkuvasti.

– Ruotsin viranomaisilla ei ole hallintolain mukaan velvoitetta vastata lain-opillisiin kysymyksiin. Heidän velvollisuutensa on hallintolain 4 §:n palvelusäädöksen mukaan esittää asiat niin selvästi, että asianomainen ymmärtää asian. Tätä pykälää noudatetaan valitettavan harvoin, Tomas Nilsson toteaa.

Yhteinen kieli puuttuu

Asianajajien työt ovat lisääntyneet, mutta samalla on syntynyt myös uudenlainen ongelma.

– Kaikki maan asianajajat ovat vähintään kaksikielisiä. Valitettavasti tätä eivät monet asiakkaat ole. Yhteisen kielen puuttuessa monet joutuvat tekemään kaksinkertaisen työmäärän, koska asiat joudutaan hoitamaan tulkin välityksellä. Asioiden hoitamiselle kieli ei ole este, vaan asiat vievät vain jonkin verran enemmän aikaa.

Ajan vaatimuksiin on vastattava

Ajassa ja sen asettamissa vaatimuksissa on mukana asianajaja Fredrik Lindberg. Tämän vuoden alusta saakka hän on toiminut itsenäisenä yrittäjä erikoisalana rikosoikeus.

– Olen toiminut asianajajana kymmenen vuotta ja saanut tänä aikana suuren määrän kokemusta. Viime vuoden syksyllä tulin siihen johtopäätökseen, että uran ja itseni kehityksen kannalta on aika ottaa askel eteenpäin ja erikoistua, vaikka todella viihdyin siinä asianajotoimistossa, jossa olin töissä, Fredrik Lindberg sanoo.

Hänen suunnitelmansa ovat selkeät ja juridiikka veressä. Isä oli asianajaja samoin myös isän veli. Lindbergin mielestä erikoistuminen on kehitystä.

– Olen asettanut itselleni selvän päämäärän. En aio jäädä polkemaan paikalleni, vaan kehitän itseäni. Ollessani itsenäinen pystyn päättämään, mitkä asiat ovat työn kannalta paras ratkaisu. Rikosasiat ovat minulle tuttuja, mutta niissäkin on kehityttävä koko ajan. Itseni kohdalla pidän tärkeänä retoriikan ja teknillisen osaamisen kehittämistä.

Lindberg uskoo vakaasti siihen, että yhä useampi asianajaja erikoistuu ja yhden tai kahden hengen toimistoja tulee nykyisten suuryritysten tilalle.

– Tehdessäni päätöstä keskustelin kahden todella ”kovan” rikosasianajajan, Pelle Svenssonin ja Kerstin Koortin kanssa. Totuus on myös, että Ruotsissa on tällä hetkellä todellinen pula rikosasianajajista. Kaikesta itsensä kehittämisestä huolimatta asiakas on aina keskipisteenä. Uskon, että erikoistumisen kautta pystyn antamaan asiakkailleni enemmän aikaa.

Lindberg on jo nyt tunnettu rikosasianajaja, joka on menestyksekkäästi puolustanut asiakkaitaan. Myös pettymyksiä ja tappioita on tullut. Yhtenä esimerkkinä on paljon julkisuutta saanut sananvapaustapaus.

– Juridisesti se oli vaikea tapaus, kun jouduttiin korkeimpaan oikeuteen. Tapaus oli hyvin hankala monessa suhteessa. Sananvapausasiat ovat sitä usein. Hävisin jutun yhdellä äänellä, Lindberg muistelee. Juuri tämä saikin hänet tekemään päätöksen retoriikan parantamisesta.

Lindberg pitää tapauksista, joissa hän kokee saavansa asiakkaalleen sellaisen tuomion, joka auttaa tätä elämässä eteenpäin.

– Monissa tapauksissa olen pystynyt auttamaan asiakasta eteenpäin siten, että tuomio on tullut hoidon muodossa. Asiakas on vankilatuomion sijasta tuomittu sopimushoitoon, mitä kautta asiakas on päässyt jälleen yhteiskuntaan kiinni. Nämä ovat tapauksia, joissa tuntee todella olevansa oikealla asialla oikeaan aikaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta pysäytti

Myös Marie Fredborg kuuluu niihin asianajajiin, jotka ovat erikoistuneet. Entinen kovan linjan liikeasianajaja on tänään keskittynyt puolustamaan väkivallan ja törkeän väkivallan kohteeksi joutuneita naisia. Töitä on riittänyt, ja niitä riittää jatkossa myös tilastojen valossa. Viime vuonna 28 300 naista teki ilmoituksen pahoinpitelystä tai törkeästä pahoinpitelystä. Määrä tuntuu suurelta, mutta todellinen luku on vieläkin suurempi.

Erikoistumista Fredborg pitää myönteisenä asiana kaikille osapuolille.

– Ruotsissa on siirrytty amerikkalaisen yhteiskunnan käyttämään malliin. Yhä useampi erikoistuu, koska se on Ruotsissa tänä päivänä täysin mahdollista. Tämä ei ole edes mies/naisasianajajakysymys. Se, että minä olen erikoistunut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, johtuu siitä, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset haluavat melkein poikkeuksetta naispuolisen asianajajan. Olen tehnyt hyvän ratkaisun, vaikka työ on monesti rankkaa, sillä asiakkaat voivat huonosti. Jokainen oikeussalissa saatu voitto on mielestäni askel kohti väkivallattomampaa yhteiskuntaa.

Fredborg on monesti työssään törmännyt kielimuuriin.

– Monet asiakkaistani eivät puhu ruotsia tai englantia. Saamme käyttää apunamme tulkkia, mutta siitä huolimatta asiat menevät eteenpäin, kun päämäärä on yhteinen. Kielimuuri aiheuttaa ilman muuta enemmän töitä, mutta samalla oppii itse hyvin paljon erilaisista kulttuureista. Yhteiskunta on viimeisen viiden vuoden aikana pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon ratkaisuja, joilla naisiin kohdistuva väkivalta saataisiin kytkettyä pois.

– Totta on, että paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä, koska juuri naisiin kohdistuva väkivalta kasvaa. 1980-luvun alkupuolella tuli voimaan laki, jonka mukaan tehtyjä pahoinpitelyilmoituksia ei voi enää vetää takaisin. Tämä lakimuutos oli enemmän kuin tarpeellinen. Toinen hyvä asia on, että kaikilla väkivallan kohteeksi joutuneilla naisilla on oikeus ilmaiseen asianajajaan. Tämä on antanut rohkeutta monelle naiselle ilmoituksen tekemiseen. Tämä osoittaa mielestäni sitä, että yhteiskunnan ja viranomaisten asenne naisiin kohdistuvasta väkivallasta on muuttunut. Sitä ei hyväksytä, Fredborg toteaa.