|
Ryhmäkanteesta ollaan edelleen erimielisiä
Yksittäinen kuluttaja lähtee harvoin penäämään oikeuksiaan käräjillä, mutta yhdessä kohtalotoverien kanssa se olisi helpompaa. Ryhmäkanne on keino siihen, että oikeusjärjestyksen mukaan oikeutettuja samankaltaisia vaatimuksia voidaan esittää ja käsitellä keskitetysti. Tyypillisesti ryhmäkanteessa yhden ihmisen vahinko on niin vähäinen, että kallis ja ehkä vuosia kestävä käräjöiminen ei yksin kannata – sen sijaan sadat tai tuhannet kaltoin kohdellut voisivat yhdistää voimansa ja jakaa kulut. Kaikkien ryhmän jäsenten henkilöllisyys ei tarvitse välttämättä olla alun alkaen tiedossa. Jos tapaus on yleisesti merkittävä, kuluttaja-asiamies voi ottaa jutun hoitaakseen. Ryhmäkanteesta ei aiheudu muutoksia vahingonkorvauksen saamisen perusteisiin. Suomessa korvaukset eivät ole rangaistuksen luonteisia, vaan kuluttajalle hyvitetään ainoastaan aiheutettu todellinen vahinko. Suomeen on luonnosteltu ryhmäkannelakia jo toistakymmentä vuotta. Sen siemen kylvettiin 90-luvun alussa, kun Pohjoismaiden ministerineuvosto teki aloitteen yhteispohjoismaisen lainsäädännön valmistelemiseksi ryhmäkanteesta kuluttajansuoja-asioissa. Ruotsissa ryhmäkannelain selvitystyö johti hallituksen lakiesitykseen vuonna 2001 ja laki astui voimaan vuoden 2003 alusta. Norjassa vuonna 2001 oikeuslaitoksen kehittämistä arvioinut komitea esitti ryhmäkannelainsäädännön valmistelua Ruotsin esimerkin innoittamana. Lainvalmistelu on nyt käynnissä Norjan oikeusministeriössä. Tanskassa ryhmäkannetta koskevia hankkeita ei ole vielä vireillä. Suomessa ryhmäkannelain lopullinen sato on ollut laihanlainen, vaikka erilaisia selvityksiä on tehty ponnekkaasti. Ryhmäkannelaki on kirjattu jo kahdesti hallitusohjelmaan. Takana on yhden selvitysmiehen ja kahden työryhmän aherrus. Kolmannen työryhmän loppuraportin odotetaan valmistuvan ensi vuoden helmikuuksi. Haittoja ja tahroja? Edellisen kerran ryhmäkanne kuopattiin elinkeinoelämän jyrkkään vastustukseen vuonna 1997. Keskeiset vasta-argumentit eivät ole noista ajoista muuttuneet, sanoo Kesko Oyj:n lakiasiainjohtaja Anne Leppälä-Nilsson. Hän edustaa ryhmäkannetta selvittävässä työryhmässä elinkeinoelämää. – Ryhmäkanne olisi Suomelle kilpailuhaitta ja tulisi aiheuttamaan yrittäjille lisää kustannuksia, jotka viime kädessä kuluttajat tuotteiden hinnoissa maksavat. Yrittämisen kannalta maassamme on muutenkin vaativat olosuhteet, muun muassa korkea verotus. Kansainvälinen kilpailu valtioiden ja yritysten välillä on kiristynyt. Suomella ei ole varaa kilpailuasemaansa enää heikentää. Ryhmäkanne voi vahingoittaa maan mainetta kansainvälisten sijoittajien silmissä, Leppälä-Nilsson sanoo. Liike-elämä on myös huolissaan maineensa epäoikeudenmukaisesta tahrautumisesta, joka on herkkä asia erityisesti isoille, julkisille yrityksille. – Vaikka kanteet olisivat täysin perusteettomia, asia on vahvasti esillä julkisuudessa. Tämä piirre on Suomessa vieras, eikä sillä ole mitään tekemistä aidon vastuullisuuden kanssa. Tällaista pelivälinettä ei markkinoille pidä tuoda. Leppälä-Nilsson sanoo, että Suomessa on jo nyt erinomaisesti toimiva kuluttajasuojajärjestelmä. – Ryhmäkanne johtaisi pahimmassa tapauksessa käräjöintiyhteiskuntaan, jossa yritykset joutuvat aiheettomasti maksamaan valtavia asianajokuluja. Ryhmäkanteen kiistelty sovellusala Ottaessaan ryhmäkanteen hallitusohjelmaansa nykyinen hallitus halusi parantaa kuluttajien oikeussuojaa kuluttajakaupassa, vakiosopimuksissa ja ympäristövahingoissa. Leppälä-Nilssonin mukaan työryhmässä pohditaan ryhmäkanteen käyttöalaa myös laajemmin. Hän kuitenkin varoittaa asioiden vain mutkistuvan. – Voimme ajautua vesille, jotka muuttavat suomalaista oikeuskäytäntöä. Nykyisin pitää selvästi osoittaa, miten vahinko on syntynyt. Kun kantajia on useita, vahingon ja syy-seuraussuhteiden arviointi esimerkiksi arvopaperimarkkinoilla on erittäin vaikeaa. Ryhmäkannetta pohtivan työryhmän puheenjohtaja oikeusneuvos Mikko Könkkölä muistuttaa, että työryhmän tehtävänä on selvittää, mitä oikeusaloja ryhmäkanne voisi koskea ja mihin se voisi soveltua. Tutkittavia alueita ovat erityisesti kuluttajansuoja ja ympäristövahingot, mutta myös muita oikeudenaloja selvitellään. Esillä ovat olleet esimerkiksi vahingonkorvausoikeuteen ja sijoittajansuojaan liittyvät asiat. – Työryhmä tekee eräänlaisen taustaselvityksen. Emme esitä mitään yksittäistä mallia, vaan tuomme esiin vaihtoehtoisia ratkaisuja. Yksi keskeinen pohdinnan alla oleva kysymys Könkkölän mukaan on, ketkä ryhmäkanteen voivat panna vireille. Mahdollisia ryhmiä on kolme – yksityiset ihmiset, viranomaiset ja edunvalvontajärjestöt. Tasapainoa etsimässä Ryhmäkannetta on moitittu hitaaksi järjestelmäksi, joka saattaa viedä oikeusprosessissa vuosia. Ratkaisuksi tähän on esillä ollut muun muassa eräänlainen bisnesluokka, jolloin alioikeudesta oikaistaisiin suoraan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus esitti vastaavanlaista ohivalitusmallia ennakkopäätöksen saamiseksi jo 80-luvulla, mutta se ei kuitenkaan johtanut lainsäädäntötoimenpiteisiin. – Oikeusprosessin hitaus voidaan nähdä myös vahvuutena. Meillä ei tunneta pikatuomioistuimia, mikä on hyvä asia, napauttaa puolestaan Suomen Kuluttajaliiton johtava lakimies Tuula Sario. Hän valvoo työryhmässä kuluttajien etua. Ryhmäkanne- tai muu vastaava kollektiivinen oikeudenkäyntimenettely on monessa maassa ajankohtainen aihe. – Yritykset kasvavat ja kansainvälistyvät. Yksittäisen kuluttajan vastapoolina on usein maailmanlaajuinen yritys. Tätä halutaan ehkä tasapainottaa, Könkkölä sanoo. – On yhteiskunnallisesti epäoikeudenmukaista, jos vahvempi osapuoli käyttää hyväkseen heikompaa osapuolta, jolla ei ole tehokasta kanavaa saavuttaa tasavertaista asemaa. Kun massatuotteet ja -sopimukset lisääntyvät, syntyy myös massavahinkoja, Sario tähdentää. Kunnolliset yrittäjät vahvoilla Kuluttajajärjestöjen mukaan ryhmäkanne parantaisi kuluttajien oikeudenmukaista kohtelua, säästäisi rahaa ja harmia sekä estäisi kilpailun huonoilla tuotteilla. – Ryhmäkanne parantaa kuluttajan oikeusturvaa. Nykyisin tyypilliset pikkuvahingot, jotka koskevat suurta kuluttajaryhmää, jäävät korvaamatta. Jokainen ymmärtää, että muutaman kymmenen tai sadankaan euron korvausta ei kannata lähteä yksin ajamaan käräjäoikeudessa. Ja myös elinkeinoharjoittajat tietävät tämän, Sario sanoo. Sarion mukaan kuluttajavalituslautakunnassa on jatkuvasti tapauksia, joihin ryhmäkannetta voitaisiin soveltaa. Ryhmäkanne sopisi esimerkiksi sähköntoimitus- ja vakuutussopimuksiin sekä muihin vakiosopimuksiin, jotka on ostettu samoin ehdoin. – Rehellisesti toimiville yrityksille on todella ikävää, jos kilpailijat käyttäytyvät niin, että heidän ei tarvitse noudattaa tekemiään sopimuksia kuluttajien kanssa. Kunnollisten yrittäjien asemaa ryhmäkanne vahvistaisi. Yritysten, jotka eivät vilunkia harjoita, ei ole mitään syytä pelätä ryhmäkannetta. Se olisi omiaan vaikuttamaan niin, että epäterveet keinot katoaisivat markkinoilta. Niin kauan kun ryhmäkannetta ei ole, vahinko jää aina kuluttajalle. Kollektiivin lompakko on tärkeä Kuluttajavalituslautakunnassa on paljon tapauksia, joissa yrittäjä maksaa korvauksen vain niille, jotka ovat tehneet valituksen, ei muille vahingon kärsineille. Nykyisin kuluttaja-asiamies voi yksittäistä kuluttajaa avustaessaan ottaa vastatakseen myös kuluttajan omat ja vastapuolelle mahdollisesti tulevat oikeudenkäyntikulut. Kuluttaja-asiamies voi tällöin hoitaa usean kuluttajan oikeussuojaa koskevan tapauksen. Näin on tapahtunut muun muassa Tuusulassa, jossa kuluttaja-asiamies avustaa Fortumin asiakasta sähkön siirron ylihinnan palautuksessa. Mitään erillistä määrärahaa ei tällaiseen työhön viranomaiselle ole kuitenkaan osoitettu. Sario näkee ryhmäkanteen vastustuksessa periaatteisiin betonoitumista. Syvällä joukkohaudassa hyvät argumentit ovat korvautuneet ”saattaa olla, että näin käy” -epäilyillä. – Järkevät ihmiset eivät niihin usko. Pitäisi uskaltaa myöntää todellisuus. Monet kuluttajat eivät edes tiedä, missä käräjäoikeus on. Sanotaan, että kuluttajilla on jo vahva oikeussuoja. Niin onkin, kukaan ei sano kuluttajalle, että et voi ajaa oikeudessa kannetta, jonka intressi on 30 euroa. Mutta kannattaako etsiä asianajotoimisto, joka hoitaa pesukoneen tyyppivikaisen poistoputken korvauksen kuntoon. Sellaiseen eivät lähde kuin kiihkeät friikit. Juristina en itsekään viitsisi ryhtyä tappelemaan sellaisesta asiasta. – Yksittäisen kuluttajan talous ei tietenkään kaadu, jos 30 euron korvaus jää saamatta. Kollektiivin kannalta satojen tuhansien eurojen summa on kuitenkin suuri määrä rahaa. Kysymys on siitä, kenen taskussa raha on. Minusta on parempi, että kuluttajan raha ei ole väärin toimineen elinkeinonharjoittajan lompakossa. Yrittäjä maksakoon mikä hänelle kuuluu, kuluttajat saakoot oman osansa ja asianajaja tyytyköön palkkioonsa. Minusta se on oikeudenmukainen jako.
|
