Vasta käytännön soveltamis- ja tulkintatilanteissa määräytyy lopulta, miten täsmällisesti ja tarkasti kukin sääntely toteutuu, selviää kahdesta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisemasta tutkimuksesta. Tutkimuksissa käsiteltiin sääntelytarkkuuden ongelmia: onko parempi, että säännökset laaditaan yleisluonteisiksi vai hyvinkin täsmällisen näköiseksi?
Nykyajan lainsäädännössä käytetään monia hyvin yleisluonteisia ilmaisuja kuten kohtuuton sopimusehto tai sopimaton menettely, mutta vielä enemmän tarkkarajaisia ja täsmällisesti muotoiltuja säännöksiä, joihin kuuluvat esimerkiksi ikä- ja promillerajat ja monet muotosäännökset.
Tutkimuksissa osoitetaan, että sääntelytarkkuuden ongelmaan ei ole kaikissa tilanteissa soveltuvaa ratkaisua, vaikka useat lakimiehet pitävät ilman muuta parhaana ratkaisuna mahdollisimman täsmällistä sääntelyä. Monella alalla esimerkiksi olosuhteet, toiminta, teknologia ja arvostukset muuttuvat niin nopeasti, että ongelmia on vaikea ratkaista niihin huonosti soveltuvilla, herkästi vanhentuvilla ja täsmällisillä lakipykälillä. Toisaalta yleisluontoiset pykälät saattavat joissakin tilanteissa heikentää sääntelyn ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta.
Tala, Jyrki (Toim.): Sääntelytarkkuuden ongelmia. OPTL:n tutkimuksia 251.
Määttä, Kalle: Sääntelytarkkuus, Oikeustaloustieteellinen doktriini ja sen kritiikki. OPTL:n tutkimustiedonantoja 107.
