Sähköiset eduskuntavaalit?
Suomalaisen kansanvallan peruspilareita ovat olleet 110 vuoden ajan hyvin toteutuneet valtiolliset vaalit ja kuntavaalit. Vaalien luotettavuus on perustunut siihen, että puolueet ovat olleet edustettuina vaalilautakunnissa ja postiäänestys tapahtuu postivirkailijoiden silmien edessä. Kun ensimmäisten eduskuntavaalien tulokset oli maaliskuussa 1907 julkistettu, kirkkoherra Lauri Salpakari ihmetteli Pohjantähti-trilogiassa Akseli Koskelalle sosialidemokraattien menestystä. Akseli tokaisi, että kai ne äänet on oikein laskettu, niin kuin olivatkin. Tahattomia virheitä voi sattua, mutta niitä on ollut Suomessa hyvin vähän.
Järjestöjenkin vaalit onnistutaan hoitamaan Suomessa yleensä mallikelpoisesti, ei kuitenkaan aina. Vuonna 1946 kommunistit olivat saamassa enemmistön SAK:n edustajakokoukseen, mutta edustajakokous peruutettiin vaalivilppisyytösten vuoksi. Epäselväksi jäi, mistä oli kysymys, mutta ei savua ilman tulta. Vuonna 1979 herätti huomiota se, kun sosialidemokraatit ja kommunistit sopivat toimittavansa Suomen Elintarviketyöläisten vaalit rehellisesti. Opetus on tämä: väärinkäytöksiä voi tulla, jos niille annetaan tilaa ja jos tilanne on jännitteellinen.
Suomen valtiollisten ja kuntavaalien vaalitapaa on kehitetty niin pitkälle, kuin on voitu tehdä vaalien perusluonne säilyttäen. Äänestää voi nykyisin hoivakodeissakin. Väestön ikääntyminen aiheuttaa kuitenkin epävarmuustilanteen. Keiden sallitaan äänestää, ja millaista ohjausta vaalivirkailijat voivat käyttää? Ongelmat ja uhkakuvat olisivat kuitenkin paljon suuremmat, jos Suomessa siirryttäisiin nettiäänestyksineen sähköisiin vaaleihin.
Sähköisen äänestämisen salliminen nostaisi vaalijärjestelmän saranoiltaan. Varmuutta ei olisi edes siitä, kuka äänioikeutta käyttää. Vaalisalaisuus käytännössä poistuisi, ja äänestäjien painostus erityisesti perhepiirissä voisi olla kovaakin. Legaalinormit äänten ostamisesta ja myymisestä voisivat saada uutta kantavuutta. Kauppamiehet voisivat katsoa, miten äänensä myynyt äänestää. Jo annetun äänen muuttaminen olisi outo mahdollisuus. Klikkailu hetken mielijohteesta olisi vaivatonta. Lopullinen harkinta voisi jäädä tekemättä ja korjausliike suorittamatta.
Nettiäänestys poistaisi vaalien luotettavuuden. Järjestelmä olisi kaikkien tietoturva-asiantuntijoiden mukaan altis hakkeroinnille. Vuonna 2008 kuntavaaleissa sähköisen äänestyksen kokeilu epäonnistui useissa kunnissa. Vaalivalitukset menivät lävitse KHO:ssa. Kokemukset nettiäänestyksestä Virossa ovat huonoja.
Äänestäminen on tehty Suomessa helpoksi. Ne, jotka haluavat äänestää, voivat sen yleensä myös tehdä. Väkisin ei pidä ketään yrittää saada äänestämään. Nykyisen järjestelmän etuna on sen juhlavuus. Äänestäminen tapahtuu erityisissä äänestyspaikoissa joko ennakkoon omin rituaalein tai vaalipäivänä Suomen lippujen liehuessa. Tuttujen ja tuntemattomien läsnäolo luo äänestyspaikoille yhteisöllisyyttä. Vaalien arkipäiväistäminen ja epävarmuustekijät voisivat latistaa tunnelmaa ja heikentää aktiivisuutta. Mitään erityistä arvoa ei ole sillä, että sähköisen äänestämisen tulokset olisivat heti saatavilla. Ääntenlaskennan seuraaminen tiedotusvälineissä on jännitysnäytelmä, josta ei kannata luopua.
Nettiäänestys ei lisäisi demokratiaa valtiollisella ja kunnallisella tasolla vaan heikentäisi sitä. Se voi sopia järjestöille, joissa panokset ovat yleensä pienet, mutta ei sitä niissäkään juuri käytetä. Oikeusministeriössä on työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää marraskuuhun 2017 mennessä nettiäänestystä. Kaiken käytettävissä olevan tiedon perusteella päätelmä on selvä.
Nettiäänestys on päättäväisesti torjuttava.