Onko Suomi keihäänheittomaa?
Elokuussa 2009 järjestettiin Berliinissä yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut. Suomalaisten paras sijoitus oli viides sija. Se tuli keihäänheitossa. Suomi putosi kertaheitolla maailman terävimmästä kärjestä viidennelle sijalle. Tiedotusvälineet hehkuttivat maamme alennustilasta. Kuinka näin on päässyt käymään? Putoamista kansallislajissamme keihäänheitossa viidennelle sijalle voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: 1) miltä asia näyttää ja 2) miten asia on. Samaan tapaanhan voidaan tarkastella esimerkiksi tuomarin riippumattomuutta. Näyttääkö tuomari riippumattomalta ja onko hän todella riippumaton. Keihäänheiton osalta Suomen tilanne on se, mitä se näyttääkin. Suomen paras heittäjä oli viides, ja se vastaa tosiasioita. Mitään suurta vahinkoa maallemme ei tästä nopeasta romahtamisesta aiheudu. Päättäjät satsaavat keihäänheittoon runsaasti lisää varoja. Vuoden tai viimeistään kahden vuoden kuluttua olemme taas maailman paras keihäänheittomaa. Siihenkin asti suomalaisia keihäänheittäjiä kutsutaan kansainvälisiin kisoihin, ja ulkomaalaiset huippuheittäjät saapuvat mieluusti Suomeen kisailemaan. Suomea voidaan edelleenkin pitää keihäänheittomaana.
Onko Suomi oikeusvaltio?
Transparency Suomen kotisivujen mukaan Suomi näyttää pudonneen maailman vähiten korruptoituneiden maiden listalla edellisen Lakimiespäivän ykkössijalta viidenneksi. Tästä ei ole pidetty kovinkaan paljon meteliä. Vaalirahoituskohu ei ollut tuota viidettä sijaa saavutettaessa vielä päässyt valloilleen. Uusi tilasto on tulossa vielä ennen vuoden 2009 loppua. Keihäänheiton tulos on helppo mitata. Esimerkiksi korruptoituneisuuden mittaaminen on vaikeaa. Eikä näitä kahta tilastotulosta tietenkään voi millään muotoa toisiinsa verratakaan. Toinen kuvaa reaalimaailmaa, toinen näkemyksiä tai käsityksiä korruptiosta eli sellaisesta käyttäytymisestä, jota silmä ei juuri näe eikä korva yleensä kuule. Menestystä korruptoitumattomuustilastossakin voi tarkastella kahdella tavalla: 1) miltä asia näyttää ja 2) miten asia on. Korruptoitumattomuustilastossa Suomi on viidennellä sijalla. Se on hyvä sijoitus. Jos emme tietäisi, että aiemmin olimme kärjessä, sijoitus viidenneksi lämmittäisi sydäntä kovasti. Ja vaikka olemme tilastossa pudonneet viidennelle sijalle, meillä ei pelkän tilastoon tuijottamisen perusteella ole syytä huoleen. Se on vain tilasto. Suomi saa edelleen järjestettäväkseen kansainvälisiä kokouksia, suomalaisia kutsutaan kansainvälisiin tehtäviin kuten aiemminkin. Suomen talouteenkaan mainittu tilastollinen pudotus ei vaikuttane sitä eikä tätä. Suomi ja suomalaiset ovat edelleen luotettavia kauppakumppaneita. Eli korruptoitumattomuustilaston valossa tilanteemme vaikuttaa edelleen hyvältä. Mutta keihäänheiton tilasto ja korruptoitumattomuustilasto ovat – kuten edellä totesin – erityyppisiä tilastoja. Keihäänheittotilasto kertoo karunkin totuuden. Keihäänheitossa asia on, miltä se näyttää. Toisin on korruptoitumattomuudessa. Sijoitus kertoo korkeintaan – siis enintään – joidenkin näkemyksen asiain tilasta. Tosiasioita se ei kerro. Keihäänheitto on konkreettista. Sen sijaan puhuminen korruptoitumattomuudesta ei herätä kansalaisissa mielikuvaa asioiden tilasta. Mitä korruptoitumattomuus tarkoittaa? Mitä kansalaiset hyötyvät korruptoitumattomuudesta? Tarkkaa vastausta en tiedä. Järkevämpänä pidänkin sen selvittämistä, kuinka Suomessa oikeus sanan laajassa mielessä toteutuu. Kohdellaanko kaikkia tasavertaisesti, saammeko oikeutemme toteutetuiksi riittävän nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin jne. Lyhyesti kysymys on siitä, onko Suomi oikeusvaltio.
Suomalaisilla ei mene kovin hyvin
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton Kansalaisbarometri 2009:n mukaan ”Suomalaisten perusarvoihin kuuluvat vahvasti periaatteet oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumisesta, mutta yli kolmannes katsoo, ettei oikeudenmukaisuus toteudu yhteiskunnassamme. Koettu epäoikeudenmukaisuus palveluissa, sosiaaliturvassa ja laajemmin koko yhteiskunnassa ei vahvista uskoa politiikkaan, vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksiin.” Tähänkin voidaan tietysti huomauttaa, että kysymys on ”vain” näkemyksistä ja tuntemuksista, ei metreillä ja senttimetreillä mitattavasta tosiasiasta. Mutta kiistatonta on, että Suomella ja ennen kaikkea kaikilla suomalaisilla ei mene ainakaan kovin hyvin. Kun Kelan päätösten oikaisua joutuu odottamaan reilusti yli vuoden, voidaan sanoa, että ihmisten oikeuksiin pääsyssä Suomessa on jotain pahasti retuperällä. Myöskään työttömyyskorvausten viivästyminen ei osoita asioiden olevan hyvin. Kansan ja kansalaisten hyvinvointi riippuu useista tekijöistä. Oikeudelliset asiat ovat vain yksi hyvinvointiin vaikuttava lohko. Meidän lakimiesten mielestä tuo lohko on tietenkin hyvin tärkeä.
Lakimiehillä keskeinen asema
EU:n Komissio antoi 10.6.2009 Tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten” (KOM(2009)262 lopullinen). Tiedonannon mukaan tiedonannon otsikkosanat vapaus, turvallisuus ja oikeus muodostavat eurooppalaisen yhteiskuntamallin perusarvot. Tiedonannossa julistetaan: ”Nyt on aika asettaa kansalaiset etusijalle.” Komission mukaan uudessa ohjelmassa on otettava huomioon neljä tavoitetta: 1. EU edistää kansalaisten oikeuksia, 2. EU helpottaa kansalaisten elämää, 3. EU suojaa kansalaisia ja 4. EU tukee solidaarista yhteiskuntaa. Näihin tavoitteisiin pyritään viidellä menetelmällä: 1. oikeus- ja sisäasioiden politiikat sovitetaan yhteen muiden EU:n politiikkojen kanssa, 2. normien ja yhteisesti vahvistettujen politiikkojen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa tehostetaan, 3. EU:n lainsäädännön laatua parannetaan, 4. parannetaan EU:n tasolla hyväksyttyjen välineiden ja uusien virastojen arviointia ja 5. varmistetaan, että politiikan painopisteiden toteuttamiseen myönnetään riittävästi varoja, jotta politiikoilla saadaan aikaan suunniteltu hyöty. Kun lukee tuota reilun 30 sivun tiedonantoa, vakuuttuu siitä, että paremman Euroopan ja samalla paremman Suomen ja paremman maailman rakentamisessa lakimiehillä on keskeinen asema. Emme tule toimeen ilman säädöksiä, niiden noudattamisen valvontaa ja seuraamusten toimeenpanoa. Ja oikeudellisia keinoja tarvitaan myös taloudellisen toiminnan tukemiseen. Kun EU on yhtenäinen alue, säädösten, niiden noudattamisen valvonnan ja seuraamusten toimeenpanon tulisi olla kaikissa EU-maissa mahdollisimman samanlaista. Siinäkin on lakimiehille työkenttää.
Oikeudenhoidossa parantamisen varaa
Kansalaisten elämän helpottamisessa – siis edellä mainitun neljäkohtaisen luettelon 2. kohdassa mainitussa tavoitteessa – on tiedonannon mukaan etusijalle asetettava oikeussuojan saatavuuden parantaminen. Juuri tämä on asia, johon myös Suomen Lakimiesliitto on viime aikoina kiinnittänyt erityistä huomiota. Oikeudenkäynnin hitaus ja kalleus vaikeuttavat oikeussuojan saatavuutta nyky-Suomessa olennaisesti. Eikä kysymys ole vain oikeudenkäynnin hitaudesta vaan oikeuksiin pääsyn hitaasta toteutumisesta yleisemminkin. Edellä mainitut EU:n Komission neljä tavoitetta ovat varmasti samalla pelkästään Suomeakin koskevia tavoitteita. Tiedonannon viisi menetelmääkin soveltuvat paljolti myös Suomen sisällä. Erityisesti 3. ja 5. menetelmään – siis lainsäädännön tason parantamiseen ja voimavarojen eli rahan riittävyyteen – tulisi kiinnittää lisääntyvää huomiota. Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinenkin moitti tämän vuoden huhtikuussa ministeriöitä lainvalmistelun huonosta tasosta. Moitteen kohteeksi ei mielestäni kuitenkaan voi asettaa yksittäisiä lainvalmistelijoita. Moite on kohdistettava koko lainvalmistelujärjestelmään. Lakiehdotukset tulisi joka tapauksessa tarkastaa yhdessä ministeriössä, jolloin säädöstekstien tekninen valmius ja säädösten keskinäiset ristiriidat havaittaisiin nykyistä helpommin. Kaikessa lainsäädännössä tulisi päästä eroon ns. perusteluilla säätämisestä. Tärkeät asiat on kirjoitettava säädöstekstiin, ei ainakaan pelkästään perusteluihin. Lainsäädännön tason nostaminen edellyttää kuitenkin usein mainitun EU-tiedonannon 5. menetelmän toteuttamista: lainvalmisteluunkin on uhrattava nykyistä enemmän voimavaroja. Sama koskee oikeuslaitosta yleisestikin. Nykyisin voimavaroin emme saavuta edellä kuvattuja tavoitteita. Voimavaroista päättää viime kädessä Eduskunta, joka on Seppo Tiitisen työnantaja. Runsaskin voimavarojen lisääminen on pieni hinta kansalaisten vapauden, turvallisuuden ja oikeuksien turvaamisesta. Kysyin edellä, onko Suomi oikeusvaltio. Vastaukseni on, että Suomi on oikeusvaltio. Mutta paljon on parannettavaa oikeudenhoidossakin. Nouseminen korruptoitumattomuustilastossa viidenneltä sijalta ensimmäiseksi on huomattavasti vaikeampi tehtävä kuin nouseminen keihäänheittotilastossa viidenneltä sijalta kärkeen. Keihäänheitossa tuohon nousuun riittää yksi kunnon kiskaisu. Mutta korruptoitumattomuustilastossakin nousu on helppoa verrattuna ajautumiseen siihen tilanteeseen, että joutuisimme vakavasti epäilemään, onko Suomi oikeusvaltio. Pitäkäämme yhdessä huoli siitä, että Suomi säilyy oikeusvaltiona. Pää- ja väliotsikot ovat Lakimiesuutisten toimituksen laatimia.
