Sakari Sohlberg toimi Lakimiesliitossa useissa luottamustehtävissä. Hallituksen puheenjohtajana hän oli 1961–63 ja Lakimiesliiton puheenjohtajana vuosina 1964–72.
Sohlbergin aikaa Suomen Lakimiesliitossa voi kutsua hyvin myrskyisäksi monella tapaa. Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtajat vaihtuivat noina vuosina kahden vuoden välein. Lakimiesliiton koko toiminta kyseenalaistettiin Demokraattiset Lakimiehet ry:n taholta.
Kekkoselta kritiikkiä
Ajankohtaan osui myös Lakimiesliiton ja tasavallan presidentti Urho Kekkosen välien kiristyminen ja hyvinkin tiukkasanaisten kirjelmien lähettäminen puolin ja toisin. Kaikki alkoi Kekkosen täytettyä 70 vuotta ja annettua Lakimies-lehdelle syntymäpäivähaastattelun. Siinä Kekkonen arvosteli hyvin tiukkaan sävyyn oikeuslaitosta.
Sakari Sohlberg on itse muistellut tuota aikaa vuonna 1992 antamassaan haastattelussa seuraavasti: ”Lakimiesliiton hallitus kokoontui ja mietimme mitä tehdään, sillä yksityisiltä lakimiehiltä tuli huomautuksia, että tähän pitää jollakin tavoin reagoida. Katsoimme, että Kekkonen arvosteli oikeuslaitosta liian kielteisellä tavalla ja annoimme asiasta lausunnon lehdistölle. Lausunto annettiin minun nimissäni – tai minä annoin liiton puolesta sen lausunnon – ja siitä seurasi se, että sain Kekkoselta niin sanotun myllykirjeen.”
Kekkosen tuohtumusta osoitti myös se, että hän ei osallistunut Sohlbergin puheenjohtajakaudella enää Lakimiesliiton tilaisuuksiin eikä myöskään Suomessa 1972 järjestettyyn pohjoismaisten lakimieskokousten satavuotisjuhlaan.
Ura perheyrityksessä ja oikeuslaitoksessa
Sakari Sohlbergilla oli taustansa ja työkokemustensa vuoksi kokemusta hyvinkin tiukoista tilanteista, mikä varmankin auttoi suhtautumaan tilanteeseen.
Ville Sakari Sohlbergin (1907– 2000) isä oli vuorineuvos Wilhelm Sohlberg, joka toimi Oy G.W. Sohlberg Ab:n toimitusjohtajana. Sakari Sohlberg toimi myös aktiivisesti sukuyrityksessä, muun muassa sen hallituksessa, 33 vuoden ajan.
Varsinaisen työuransa Sohlberg teki kuitenkin juristina oikeuslaitoksen palveluksessa. Hän valmistui lainopin kandidaatiksi 1933 sekä lisensiaatiksi ja varatuomariksi 1936. Sohlberg toimi erilaisissa tehtävissä sotaoikeuksissa syyttäjästä sotaylituomariin 1937–48. Vuodesta 1949 aina vuoteen 1975 hän työskenteli eri tehtävissä Turun ja Helsingin hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa. Vuonna 1975 hän jäi eläkkeelle oikeusneuvoksen virasta.
Päivikki ja Sakari Sohlbergin perintönä museo ja säätiö
Sohlberg solmi vuonna 1951 avioliiton Päivikki Tulenheimon (1913–2001) kanssa, joka oli valmistunut juristiksi 1941 ja varatuomariksi 1947. Päivikki Tulenheimo-Sohlberg oli koko työuransa ajan (1945–76) korkeimman oikeuden palveluksessa. Vuonna 1976 hän jäi eläkkeelle esittelijäneuvoksen virasta.
Kiinnostava yhteensattuma on, että Päivikki Tulenheimo-Sohlbergin isä oli Lakimiesliiton ensimmäinen puheenjohtaja Antti Tulenheimo, joka toimi muun muassa yliopiston kanslerina, Helsingin pormestarina sekä pääministerinä.
Päivikki Tulenheimo-Sohlberg ja Sakari Sohlberg perustivat säätiön keväällä 1988. Sen tarkoituksena on edistää lasten ja vanhusten henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. Tämän mukaisesti säätiö tukee lääketiedettä, terveydenhoitoa sekä tarkoitukseen liittyvää muuta toimintaa. Helsingin Katajanokalla pariskunnan entisessä asunnossa toimii nykyisin Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo, joka avattiin vuonna 2003.
Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo:
Kauppiaankatu 11 A 7, Helsinki,
säätiö: www.pss-saatio.fi
Urho Kekkosen “myllykirje” Sakari Sohlbergille:
www.doria.fi/handle/10024/7566
Teksti: Ritva Juntunen
