Lakimiesliitto on muistuttanut jo pitkään julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöiden välille syntyneestä palkkakuilusta. Valtion työntekijä saa identtisistä tehtävistä vähemmän palkkaa. Raamisopimukseen pohjautuva kierros ei tuota eroa kuroisi umpeen, mutta toisaalta ei myöskään lisäisi eroja.
Sekä työntekijöiden että työnantajien tulisi suhtautua tilanteeseen kuin hengähdystaukoon. Tiukimmat taistelut palkankorotuksista ja muista työsuhteen ehdoista jätettäisiin suosiolla odottamaan parempia suhdanteita.
Populismia?
Uuden valtioneuvoston päätöksistä taloudellisesti vähäpätöisempiä on päätös leikata omia palkkoja viisi prosenttia. Sama leikkaus koskee erityisavustajia ja valtiosihteereitä. Säästö on valtiontalouden näkökulmasta täysin merkityksetön, mutta symbolisesti se on iso asia. Valtion palkkoja on mahdollista myös leikata.
Aiempi kauhuskenaario on ollut kierros, jolloin valtion työntekijät joutuvat tyytymään joko inflaation alittaviin korotuksiin tai korotukset jäävät kokonaan saamatta. Molempien seurauksena on ostovoiman lasku. Nyt ostovoiman kimppuun on politiikan ykkösnyrkin osalta käyty ihan uusin asein.
Temppu on poliittisesti motivoitu ja populistinen. Harmiton se ei kuitenkaan ole, sillä ennakkotapaus voi innostaa vaatimaan palkkojen leikkauksia myös muille valtion työntekijäryhmille – ja miksei samalla myös koko julkiselle sektorille. Erityisesti vientivetoisen teollisuuden työnantajaleirissä hellitään ajatusta julkisen talouden kovasta matokuurista, mikä näpäyttäisi muutamia korotuskierroksilla hyvin menestyneitä julkisen sektorin työntekijöitä.
Valtion kohtuuttoman kovista palkoista syntyy aina välillä keskustelua. On totta, että joissain ryhmissä valtio pitää huolen omistaan. Esimerkiksi ne kiinteistöpalvelualan ammattilaiset, joita valtio ei ole vielä ulkoistanut, saavat parempaa palkkaa kuin yksityisen puolen kollegansa. Vaativammat ja korkeaa koulutustasoa edellyttävät tehtävät ovat yksityiseen puoleen verrattuna palkkakuopassa. Tuottavuusohjelman seurauksena stressi ja kiire ovat lisääntyneet. Tässä tilanteessa on epämotivoivaa kuunnella vihjailuja palkkojen leikkauksista. Olisi myös työnantajien etu rakentaa luottamusta, ei murentaa sitä.
Katto vai lattia
Työministeri Lauri Ihalainen (sd.) on jo ehtinyt todeta, ettei entinen TUPO-sopimus enää palaa. TUPO on ehditty todeta haudatuksi niin moneen kertaan ja niin monella suulla, että olisi liian suuri arvovaltatappio lähteä sopimaan tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta. Siksi viestintävälineitä seuraavat ovat saaneet nauttia mitä kummallisimmista nimityksistä sinänsä selvälle asialle. Tässä jutussa on käytetty termiä raamisopimus, mikä on entisen TUPOn korvaavista sopimusmalleista lähimpänä toteutumista.
Raamisopimuksessa määriteltäisiin yhteinen kustannusvaikutusraami – eli käytännössä palkankorotusprosentti. Palkankorotukset nimittäin muodostavat lähtökohtaisesti suurimman osan kustannusvaikutuksista. Suurin kiista koskee kustannusvaikutusten määrittelyä. Työnantajaleirissä asia on ymmärretty niin, että raamisopimus määrittelisi palkankorotusten absoluuttisen ylärajan. Se olisi katto, mutta pienemmistäkin korotuksista olisi mahdollista sopia alakohtaisesti.
Tämä ei tietenkään työntekijöitä edustaville järjestöille käy, sillä he ovat ymmärtäneet raamin lattiaksi. Se olisi yhteiskuntarauhaa ja –luottamusta turvaava vähimmäiskorotus, jonka päälle jokainen ala maksaisi kykyjensä mukaan lisäkorotuksia.
Ei sitten sovita yhdessä
Teknologiateollisuuden sopimus umpeutuu syyskuun lopussa. Viimeistään silloin alkaa sumu hälventyä ja työmarkkinoiden skenaariot selkiytyä, sillä Elinkeinoelämän keskusliiton piirissä teknologiateollisuuden sopimukselle annetaan paljon painoarvoa.
Edessä ovat todella vaikeiden neuvottelujen täyttämät syksy ja kevät, jos kaikki vähänkin TUPOlta vaikuttava yhdessä sopiminen hylätään. Vaikeaa taloustilannetta ja pelkoa työttömyyden lisääntymisestä tullaan käyttämään täysimääräisesti hyväksi neuvotteluissa. Valtion työntekijöitä tullaan syyllistämään kohtuullisistakin palkankorotusvaatimuksista vetoamalla valtion velkataakkaan.
Synkkyyteen ei auta kuitenkaan vaipua. Akavalaisten neuvottelujärjestöjen kautta Lakimiesliitto vaikuttaa jäseniään koskeviin sopimuksiin ja pyrkii turvaamaan lakimiesten edut – sovittiinpa raameista tai sitten ei.
Juhana Harju
