Sami Sarvilinna: Helsingin supervirkamies

Supervirka. Kaikkien aikojen päällikkönimitys”, media luonnehti, kun kaupunginlakimies, OTL Sami Sarvilinna nimitettiin Helsingin kaupungin kansliapäälliköksi syksyllä 2016. Täydet valtuudet Sarvi­linna sai supervirkaansa kuitenkin vasta tämän vuoden kesäkuun alusta, kun kaupungin organisaatiouudistus astui voimaan.

Sarvilinna on tehtävässään paljon vartijana: hänellä on enemmän valmistelu- ja esittelyvaltaa kuin kenelläkään toisella virkamiehellä Suomen kunnallishallinnossa.

– Esittelijän tehtävä on vaikutusvaltainen, sitä ei voi väheksyä. Onhan tässä mahdollisuus vaikuttaa asioiden saamaan suuntaan, Sarvilinna sanoo ja muistuttaa heti perään, että rooli tuo mukanaan myös kovan vastuun.

Yhdensuuntainen hallintomalli

Ennen supervirkaansa Sarvilinna ehti toimia kaupunginlakimiehenä kymmenen vuotta vastaten kaupungin oikeuspalveluista.

– Sinä aikana ehti nähdä ja selvitellä monenlaisia tilanteita. Helsingin ongelmana on ollut pirstoutunut hallinto. Vahvat ja aika lailla itsenäiset virastot ovat toimineet erillään toisistaan ja tämä on näkynyt kaupunkilaisille toisinaan epäjohdonmukaisena toimintana.

Sarvilinnan suurin tehtävä on varmistaa, että kaupungin hallinto- ja palveluorganisaatio toimii jatkossa poliittisten linjausten mukaisesti ja yhdensuuntaisesti. Yksittäisten virastojen ”omat jutut” saavat jäädä historiaan.

Uusi toimintamalli perustuu yhdessä tekemiselle – ja se edellyttää selkeää hallintomallia, jossa kaupunkilaiset tunnistavat vastuulliset tahot. Helsingin organisaatiouudistus on yksittäisen kunnan kohdalla suurin miesmuistiin: kaikkiaan 31 virastoa ja liikelaitosta on yhdistetty viideksi toimialaksi keskushallinto mukaan lukien – ja kaupunkia johtaa kaupunginvaltuuston valitsema pormestari tukenaan neljä apulaispormestaria ja kansliapäällikkö.

Pormestari Jan Vapaavuori ja apulaispormestarit antavat kasvot kaupungin palveluille. Sami Sarvilinna johtaa kaupungin keskushallintoa. Hän on toimialajohtajien esimies, pormestarin ja kaupunginhallituksen sekä konserni- ja elinkeinojaostojen esittelijä.

– Minulla on toimivalta määrätä muitakin henkilöitä esittelijöiksi ja pormestarilla on toimivalta ottaa asioita esiteltäväkseen, Sarvilinna täsmentää.

Työtä riittää. Kaupunginkansliassa Sarvilinna johtaa 770 työntekijän organisaatiota, mutta välillisesti johdettavia on vieläkin enemmän: yli 38 000 kaupungin työntekijää. Jos mukaan lasketaan koko kaupunkikonsernin henkilöstö, puhutaan yli 40 000 työntekijän organisaatiosta. Helsinki on Suomen suurin työnantaja.

– Emme ole tehneet tätä uudistusta hallintoa itseään varten, vaan uudistuksen tulee näkyä hyötynä kaupungin asukkaille ja muille toimijoille, Sarvilinna korostaa.

Emme ole tehneet tätä uudistusta hallintoa itseään varten, kaupungin asukkaille ja muille toimijoille.

Sote- ja maakuntauudistus Helsingin vinkkelistä

Samalla kun Helsingin kaupunki on valmistellut omaa uudistustaan, on pääministeri Juha Sipilän hallitus puskenut eteenpäin ennätyssuurta sote- ja maakuntauudistustaan. Toteutuessaan se mullistaa kuntien tehtävät ja roolin, rukkaa rahoitusta uusiksi – ja skaalaa ja uudistaa poliittista päätöksentekoa tuodessaan mukanaan maakuntatasoisen suoran kansanvaalin.

Sami Sarvilinna kertoo seuranneensa sote-uudistuksen valmistelua paikoin hämmentyneenä. Parhaillaan kuntakentällä tehtävä valmistautumistyö perustuu vain hallituksen lakiesityksiin.

– Juristina ajattelen kuitenkin, että on aika kestämätöntä teettää valmistautumistyötä vain sellaisella perusteella, että hallitus on antanut lakiesityksen. Kuntien tehtävät – myös valmisteluun liittyvät – pitäisi antaa lailla, Sarvilinna painottaa.

Helsingin näkökulmasta sote- ja maakuntauudistus ei ole kitkaton. Sipilän hallitus on perustellut uudistustaan maakuntien antamilla ”leveämmillä hartioilla”. Mutta yhdelläkään maakunnalla Uuttamaata lukuun ottamatta ei ole Helsingin kaupungin kaltaisia hartioita; Helsinki on yli 630 000 asukkaan kaupunki. Väestöpohjaltaan toiseksi suurin maakunta on yli 500 000 asukkaan Pirkanmaa.

– Kun Helsinki esimerkiksi antaa lausuntoja uudistuksiin liittyvistä lakiesityksistä, se antaa lausuntonsa verkko­lomakkeella muiden kuntien tapaan ja on yksi kunta 294 muun Manner-Suomen kunnan rinnalla. En ole lainkaan varma, että kaupungin lausuntoa edes luettaisiin sillä silmällä, että se perustuu yli 630 000 asukkaan palveluorganisaation näkemyksiin ja tarpeisiin, Sarvilinna sanoo.

Niin ministeriöissä kuin kuntien etujärjestössä Kuntaliitossakin Helsinki on tilastotarkasteluissa kunta muiden joukossa, vaikka tilastot kertovat toimijasta, joka on kaikilla mittareilla omassa sarjassaan. Sarvilinnan mukaan ”kunta kuntien joukossa” -ajattelu ei ole sinänsä uusi kokemus Helsingille. Sen sijaan Helsingin johtoa on hämmästyttänyt se, että Sipilän hallituksen ohjelmasta puuttuu kokonaan kaupunkipolitiikka, eikä hallitus näytä tunnistava Helsingin ja ­metropolialueen erityislaatua.

– Siltikin olemme suurten uudistusten valmistelussa mukana, koska uskomme, että tulos on parempi, jos Helsingin ­virkamiehet ovat mukana.

Oikeusministeriöstä Helsingin kaupungin palvelukseen

Sami Sarvilinnan äänestä kuuluu kiintymys omaan työhön. Hallinto ei ole kuivaa eikä ikävää – se antaa mahdollisuuden vaikuttaa sellaisten ratkaisujen puolesta, joita pitää kaupunkilaisille hyvinä.

Sarvilinnan tie kunta-alan supervirkamieheksi ei ole kulkenut pienempien kaupunkien kanslioiden kautta. Helsingin kaupungin palvelukseen hän tuli suoraan oikeusministeriöstä.

– Menin oikeustieteiden opiskelijana kesätöihin oikeusministeriöön, jossa viihdyin. Valmistuttuani työskentelin siellä 1990-luvun alkupuolella EU-asioiden parissa Suomen valmistautuessa EU-jäsenyyteen. Ehdin tehdä ministeriössä ja Helsingin käräjäoikeudessa monia muitakin töitä, kunnes hain Helsingin kaupunginlakimiehen paikkaa vuonna 2007 mielenkiinnosta.

Sarvilinna kertoo arvelleensa, että kokemuksesta oikeusministeriössä voisi olla käyttöä kaupungin hallinnossa.

– Mutta en arvannut, että EU-asiat nousisivat kunnissa niin isoon asemaan kuin ne ovat viime vuosina nousseet. Esimerkkeinä tästä ovat hankintajuridiikka ja valtiontukikysymykset.

Kokemuksesta oikeusministeriössä oli hyötyä kaupungin hallinnossa.

Helsingin painoarvo on vinossa

Palataan vielä hetkeksi pohtimaan Helsingin asemaa Suomen kartalla, koska paljolti juuri siitä kaupungin suuressa organisaatiouudistuksessa on kysymys: miten vastata väestönkasvuun ja maahanmuuttoon, kuinka saada kasvualueen asuntopolitiikka toimivaksi ja miten järjestää palvelut tehokkaasti.

– Se painoarvo, joka Helsingillä pitäisi olla, on aivan vinossa. Kuntalaki on kirjoitettu ”yhden koon lainsäädännöksi”, jota sovelletaan pieniin ja suuriin kuntiin samalla tavalla, vaikka suurissa kunnissa olisi tarkoituksenmukaisempaa arvioida itse, miten jotkut tietyt asiat tehdään, Sarvilinna pohtii.

Se, että kaupunkikonsernilla on yli 40 000 työntekijää, ei näytä vakuuttavan valtiota siitä, että tällaisella volyymillä voidaan monissa asioissa toimia toisin kuin kunnissa, joilla on muutaman sadan hengen organisaatio ja muutama tuhat asukasta. 

Helsinki esimerkiksi suoriutuisi varsin pitkälti omista sote-palveluistaan.

Sami Sarvilinna ei kuitenkaan ryhdy spekuloimaan sote-uudistuksen toteutumista ja Helsingin roolia uudistuksen jälkeen.

– Kaikki laskelmat sote-rahoituksesta ovat vielä oletuksia ja valinnanvapauslainsäädäntö on uudessa valmistelussa, joten on parempi olla sanomatta mitään kovin varmalla äänellä.

Julkisuusperiaatteen vahva kannattaja

Kaupunginlakimiehenä Sami Sarvilinna ehti selvitellä monenlaisia vyyhtejä, jotka saattoivat syntyä huolimattomuudesta, epäjohdonmukaisuudesta ja joskus jopa tahallisista väärinkäytöksistä. Hänellä onkin ollut aikaa ja halua jäsentää hyvän hallinnon periaatteita.

– Hyvä hallinto on avointa. Olen vahva julkisuusperiaatteen kannattaja. Ei-mukavienkin asioiden pitää olla julkisia, jos ne ovat lain mukaan julkisia, hän sanoo ja jatkaa:

– Hyvään hallintoon kuuluvat johdonmukaisuus, yhdenvertaisuus ja huolellisuus valmistelussa.

Sarvilinna muistuttaa, että perusteluvelvollisuus edellyttää asioiden huolellista perustelemista. Piiloperusteluja ei saa olla, perustelut on kirjoitettava auki.

– Hyvä hallinto edellyttää valmistelulta myös riittäviä selvityksiä ja aitoa kuulemista. Viime kädessä hyvän hallinnon perustana on aina asiakaslähtöisyys, Sarvilinna summaa.

Kaupunkilaiset tekevät Helsingin

Helsingin toimintamallin toteutus on vasta alussa. Pormestari Jan Vapaavuori ja apulaispormestarit käynnistelevät nelivuotista urakkaansa kaupunkikonsernin johdossa. Sarvilinnan oma pesti on myös määräaikainen: seitsemän vuotta.

– Ratkaisevaa on nyt se, millainen dynamiikka valmistelun ja päätöksenteon välille syntyy. Olisi tärkeää, että esittely ja poliittinen päätöksenteko kohtaisivat ja olisi hyvä tekemisen henki, Sarvilinna tähdentää.

Sami Sarvilinna on syntyperäinen helsinkiläinen, munkkiniemeläispoika, joka asuu nykyisin Haagassa. Hän sanoo tuntevansa entiset ja nykyiset kotikulmansa parhaiten, mutta kertoo muuallakin liikkuessaan katselevansa kotikaupunkia ”sillä silmällä”.

– Helsinki toimii asukkaidensa kannalta varsin hyvin, mikään ei ole täällä ”rikki” sellaisella tavalla, että se vaikuttaisi näkyvästi kaupunkilaisten arkeen. Helsinki on ihmiskasvoinen paikka, jossa on paljon mahdollisuuksia toteuttaa toiveitaan.

Sarvilinna myöntää, että useat kansainväliset rankingvertailut, joissa Helsinki on noussut mielenkiintoisimpien kaupunkien kärkijoukkoon, tuntuvat hyvältä. Silti hän ei yritä kääriä kunniaa rankingsijoituksista kaupungin hallinnolle.

– Kaupunkilaiset tekevät tästä sen kaupungin, joka Helsinki on. Mutta hallinto voi mahdollistaa monia asioita, tukea ja antaa vauhtia tapahtumiselle.

Kansliapäällikön omat vapaa-ajan tapahtumat liittyvät lukemiseen, koripalloon, lenkkeilyyn ja perheen kanssa yhdessä olemiseen – ja työhön.

– Tunnustan, että vien töitä kotiin ja luen iltaisin sähköposteja ja muita työpapereita. Näin on vähän pakko tehdä, mutta onneksi työni on kiinnostavaa silloinkin, kun se on työlästä.