Sanahelinän haastaja

Nimi herättää ­toisissa ihailua,­ toisissa ärtymystä.

Parul Shar­ma valittiin toissa vuonna Ruotsin vaikutusvaltaisimmaksi yritysvastuuasiantuntijaksi. Tämän vuoden alussa hän nousi otsikoihin sekä Ruotsissa että Suomessa, kun hän irtisanoutui Stora Ensosta vain puolen vuoden työrupeaman jälkeen.

Juuriltaan intialaisella, Ruotsissa syntyneellä ja kasvaneella Sharmalla on maine suorapuheisena totuuden torvena. Monille suuryhtiöille työskennellyt, vasta 37-vuotias ihmisoikeusjuristi haluaa saada muutoksia aikaan, ei vain rakentaa omaa uraansa.

− Tiesin aina, että köyhyyteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvä työ olisi minun valintani. Ihmisoikeusjuristiksi opiskeleminen oli luonnollinen seuraus, hän kertoo.

 

Stora Ensoon Sharma palkattiin viime kesänä uusiopakkausliike­toiminta-alueen yhteiskuntavastuujohtajaksi. Nopeasta lähdöstään hän on ollut niukkasanainen, mutta rivien välistä voi arvailla syitä.

Sharman antamien harvojen ­lausuntojen mukaan hänen ja metsäyhtiön käsitykset kestävästä kehityksestä olivat kaukana toisistaan eikä yhtiö puheistaan huolimatta piitannut­ ihmisoikeuksista.

Stora Ensoa on kritisoitu näkyvästi muun muassa massiivisesta sellu- ja kartonkitehdashankkeesta Kiinan Guanxissa sekä eukalyptusplantaaseista. Molempiin on liitetty ihmis­oikeus- ja ympäristöongelmia.

Aiemmin Sharma on ilmaissut suoria mielipiteitä siitä, kuinka ­naiivisti länsimaiset yritykset suhtautuvat ­globalisaation ongelmiin. Yritys­vastuu on hänen mukaansa aivan liian monille yrityksille kukkaiskieltä ja peeärrää – kaukana todellisuudesta,­ jolta johtajat sulkevat silmänsä.

– Monien yritysten lähtökohta yhteiskuntavastuuseen ja ihmis­oikeuksiin niiden toimintamaissa on valitettavasti spekulatiivinen.

– Yritysjohtajilla on usein hyvin hatara tietämys asiantuntemusta ­vaativista kysymyksistä, kuten korruption­ vastustamisesta, yritysetiikasta, ihmisoikeuksista ja tuotantoketjujen vastuullisuudesta, Sharma lataa.

 

Intialaiset juuret ja arvot ovat ­säilyneet Sharman perheessä tärkeinä,­ vaikka elämä on Ruotsissa. Ne antavat näkemystä myös juristin työhön.­

Sharma työskenteli ennen Stora Ensoa nelisen vuotta ruotsalaisessa metalli- ja kaivosyhtiössä Sandvikissa. Jo siellä hän kantoi vastuuta vaativista yhteiskuntavastuu- ja ihmisoikeus­kysymyksistä.

Yritysvastuun toteuttamisessa on Sharman mukaan tärkeintä hankkia­ toimintamaista aitoa tietoa ­paikan päältä. Hän on asunut kahdeksan vuotta Etelä-Aasiassa, ja työn myötä monen köyhän maan tuotantolaitokset ovat tulleet tutuiksi.

– Sandvikilla sain työskennellä muun muassa Kiinan, Brasilian ja muutamien Afrikan maiden kanssa. Olen nähnyt ­taitavasti väärennettyjä ympäristö- ja laatutodistuksia. Olen kohdannut lahjottuja valtion virkamiehiä, jotka sulkevat ­silmänsä työvoiman riistolta, lapsityöltä ja järkyttäviltä ympäristötuhoilta. Lahjontaa ja voitelua on tullut vastaan loputtomasti, hän listaa.

Silti länsimaiset yritykset eivät useinkaan tee mitään ongelmille, Sharma ­kritisoi.

− Epäeettisessä tilanteessa ollaan kyvyttö­miä tai haluttomia toimimaan. Ongelmat kierretään vetoamalla paikalliseen kulttuuriin, vaikka oikeasti kyse olisi räikeästä paikallisten lakien rikkomisesta.

 

Korruptio on Sharman mukaan globalisaation suurin pulma. Sitä esiintyy kaikilla tasoilla – ei vain riskimarkkinoiden maissa vaan myös omissa yrityksissämme.

− Globalisaatio on hyvä investointistrategia, jos yhtiöt kantavat aidosti vastuunsa. Länsimaisilla yrityksillä on täysi juridinen vastuu maissa, joissa ne toimivat. Usein lainsäädäntö on riskimaissakin tiukka, mutta sen valvonta heikkoa, hän korostaa.

Sharman suuryhtiökritiikin kärki osuu yritysvastuustrategioihin, joiden ytimessä on yritykselle suosiollinen viestintä, eli ei asioihin puuttuminen vaan niistä raportointi mahdollisimman kauniilla tavalla.

− Olen kyllästynyt kuuntelemaan tarinoita ja sanahelinää. Yritysten olisi viimein aika hankkia oikeaa tietoa ja arvostaa kompetenssia yhteiskuntavastuuasioissa, hän sivaltaa.

Sharma pohtii suorasanaisesti myös sitä, mitä yritysjohdolta nykypäivänä odotetaan ja millaisia ominaisuuksia johtajissa arvostetaan.

− Vankka eettinen johtajuus on valitettavan harvinaista kaikilla johtamisen tasoilla. Osittain kyse voi olla henkilöstö­resurssien ongelmista, mutta on syytä myös kysyä sitä, pystyykö nykyjärjestelmämme tuottamaan johtajia, jotka kykenevät tiukkoihin mutta oikeudenmukaisiin­ päätöksiin riskimarkkinoilla, joilla epä­eettisyys on syvälle juurtunutta.

 

Uudenlainen askel työuralla on Sharman oma vastaus epäkohtiin.

Stora Enson jälkeen hän ryhtyi johtamaan ruotsalaisen CSR Sweden -yritysverkoston perustamaa The Academy for Human Rights in Business -koulutus­keskusta, jonka tavoitteena on vastata EU:n kiristyviin yhteiskuntavastuuvaatimuksiin.

Akatemia tarjoaa johtajille ja hallitusten­ jäsenille räätälöityjä kursseja muun muassa ihmisoikeuksista, riskienhallinnasta ja korruption torjunnasta.

Sharma on myös yksi akatemian ­pääkouluttajista. Kurssittaminen on tuttua,­ sillä hän on jo aiemmin opastanut­ kymmenien­ ruotsalaisyritysten päättäjiä­ yhteiskuntavastuuasioissa ja toiminut muun muassa EU:n komission neuvonantajana.

− Haluan taistella sekä materiaalista­ että mielen köyhyyttä vastaan, hän valottaa.­

Materiaalinen köyhyys keskittyy köyhiin maihin ja näkyy esimerkiksi aliravitsemuksena­ ja naisten epätasa-arvoisuutena. Mielen köyhyys taas on länsimaalaisten tiedon puutetta, haluttomuutta ja kyvyttömyyttä nähdä asioiden todellinen laita.

− Parhaimmillaan pystyn ihmisoikeusjuristina vaikuttamaan molempiin, Sharma iloitsee.

Hän uskoo muutokseen, vaikka glo­balisaation myötä eettiset ongelmat ja ­korruptio ovat tosiasiassa lisääntyneet.

− Haluan olla luomassa eettisen johtamisen strategiaa, jonka kohteena ovat kasvu­markkinoille tähtäävät monikansalliset­ yhtiöt. Minulle on tärkeää­ edistää ajatusta, että vastuu maailman ongelmista kuuluu kaikille emmekä pääse sitä pakoon.

 

Eettisyyteen uskovan ihmisoikeusjuristin työssä on kuitenkin hetkiä, jolloin kovan bisneskulttuurin keskellä turhauttaa. Vastapainoksi Sharmalla on harrastus,­ joka noudattaa hänen omia ehtojaan.

− Perustin jo teini-ikäisenä hyvän­tekeväisyysaloitteen, jolla autan intialaisia­ köyhiä lapsia ja ajan heidän ihmisoikeuksiaan, hän kertoo.

Hanke on nimeltään A Sea Change, ja se on tuonut parannusta intialais­lasten ­elämään 13 vuotta. Sharma kerää yksityis­henkilöiltä lahjoituksia ja ohjaa rahat lyhentämättöminä ruohonjuuri­tason ­toimintaan.

Liikkeen ansiosta sadat lapset ovat ­saaneet ruokaa, suojaa ja koulutusta. ­Kantavana ajatuksena on jokaisen yksilön mahdollisuus vaikuttaa: jokainen meistä on pisara meressä, ja jokaisella pisaralla on merkitystä.

− Kun kyllästyn yritysmaailman julkisuus­kuvan kiillotukseen, saan voimaa­ ruohonjuurityöstä. A Sea Change on minulle vaikeina hetkinä elinehto ja henkireikä, Sharma sanoo.

 

Kokemuksistaan huolimatta Sharma pitää yhä ovet avoinna myös urapolulle suuryhtiöissä. Tosin ei mistä hinnasta tahansa.

− Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että toimisin vielä monikansallisessa yrityk­sessä yhteiskuntavastuujohtajana. Teollisuud­enalalla ei ole merkitystä, mutta ehdoton edellytykseni on, että yritys­vastuuosaamista arvostetaan.

− Enkä koskaan halua työskennellä­ ­sellaisessa yhtiössä, jonka ylin yhteiskunta­vastuun kantaja on viestintä­ihminen. Ylhäältä annetut viestit ovat tärkeitä, mutta yritysvastuuviestintä on hyvin kyseenalaista, jos se ei perustu kompe­tenssiin, Sharma lisää paljonpuhuvasti.

Hän kaipaakin yritysvastuutehtäviin lisää juristeja.

− Työ on pitkälti riskien arviointia, due diligence [kohdeyhtiön juridisen tilan perusteellinen selvittäminen] -prosesseja, tehokasta täytäntöönpanoa sekä monitorointia. Siksi juristien ja yhteiskunta­vastuuosaajien pääsy yritysten hallituksiin­ on erittäin toivottavaa, hän pohtii.

Matkaa on vielä taitettavana, mutta Sharma on luonteeltaan optimisti.

− Toivon, että yritysvastuun arvostus­ lisääntyy tulevaisuudessa ja alamme saada aitoja esimerkkejä siitä, kuinka köyhät­ hyötyvät­ globalisaatiosta ympäristön­ ­kärsimättä. Silloin sanahelinästä tulee vähitellen faktaa.