Sattuipa pieni väärinkäsitys

Katsoin hiljattain dokumentin naisten ja miesten aivojen eroista. Yhdessä kokeessa kutsuttiin vuorollaan sisään neljä pariskuntaa. Pariskunta pistettiin eri puolille sermiä suorittamaan tehtäviä. Voittaja oli tietysti se, joka oli ensimmäisenä valmis.

Naiset olivat ylivoimaisia. Samaan aikaan kun miehet tekivät tehtävälistaa – levittivät huulipunaa, vetivät mekon päälleen, pyörivät lattialla, huusivat ääneen tyttöystävänsä nimeä – naiset lukivat lapun loppuun, allekirjoittivat sen ja istuivat odottamaan, että miehet saavat hölmöilynsä loppuun.

Aivan ensimmäisenä paperissa nimittäin käskettiin lukemaan koko teksti läpi ennen tehtävien suorittamista. Lapun lopussa kehotettiin unohtamaan kaikki edelliset tehtävät ja allekirjoittamaan paperi.

Miehet eivät siis malttaneet lukea lappua loppuun, kuten oli käsketty. Aivotutkijoiden mukaan tämä on yksi esimerkki naisten ja miesten aivojen (keskimääräisestä) erosta.

Varmaan samasta ilmiöstä oli kyse, kun Poliisihallitus (PoHa) ja valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV) ottivat yhteen siitä, kuka ymmärsi väärin epriin (epäiltyjen rekisteriin eli Putin-rekisteriin) kirjattujen ihmisten määrän.

Kiista alkoi siitä, kun VKSV pyysi elokuussa PoHaa toimittamaan tiedot siitä, kuinka monta rikoksesta epäiltyä, rikoksiin myötävaikuttanutta ja muuta henkilöä epriin on kirjattu. PoHa toimitti tiedot, mutta kun VKSV syyteharkintansa päätteeksi julkaisi ne, PoHa ilmoitti lukujen olevan väärin. PoHan mukaan VKSV:n käyttämiin lukuhin sisältyivät myös rahan-pesurekisterin luvut. VKSV vastasi kertomalla, että se on käyttänyt PoHan itse ilmoittamia lukuja.

Virastojen välisen nokkapokan selvittämiseksi pyysin molemmista virastoista asiakirjat käydystä kirjeenvaihdosta. Tietopyyntöni seilasi muutaman kuukauden edestakaisin virastojen välillä, kunnes VKSV päätti antaa tiedot.

Haluatteko tietää, kumpi sössi epri-luvut? Minäpä kerron: kyllä se oli Poliisihallitus.

VKSV:n tietopyyntö oli yksiselitteisen selkeä. Siinä ei kyselty rahanpesuilmoitusten numerotietoja, vaan eprin. VKSV:n käyttämän, PoHan toimittaman tilastoliitteen otsikko on EPRI/VALV2. Missään kohdassa ei mainita, että numeroihin sisältyy rahanpesulukuja.

Ainoa viittaus rahanpesuun sisältyy keskusrikospoliisin lausuntoon. Siinä todetaan, että tietokannan ylläpidosta vastaava ”Haltik on ilmoittanut, että sen toimittamista em. tuloksista on jätetty ulos rahanpesuun liitetyt henkilöt”.

Vanhaa opettajaani lainaten voisi siis todeta, että PoHalla oli aivan oikea vastaus, mutta ei VKSV:n esittämään kysymykseen.

En silti ymmärrä, miksi asiasta tehtiin tällainen farssi. Tiedonvälityksessä väärinymmärrykset ovat normimeininkiä. Kaikki sujui siis täsmälleen edesmenneen viestintägurun Osmo A. Wiion ensimmäisen lain mukaisesti: Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.

Kun näin tapahtuu, pitää vain todeta, että nyt on sattunut pieni väärinkäsitys ja kertoa, miten asiat oikeasti ovat.

Poliisihallituksella on kaiken lisäksi käytössään valttikortti. Se voi aina vedota aivotutkijoihin. Miesvaltaisena organisaationa sen vahvuuksiin ei kuulu kysymysten huolellinen lukeminen ja ohjeiden mukaan toimiminen. Sen ydinosaamista on toiminnallinen touhuilu.

Poliisihallitus sitä paitsi tietää, ettei virheiden korjaaminen ole mikään katastrofi. Se vastaa alkuvuoden ylivoimaisesti sympaattisimmasta viranomaistiedotteesta. Eräänä tammikuun päivänä se lähetti oikaisun kahteen edelliseen tiedotteeseensa: 

”Korjauksen korjaus, ei 500 eikä 190 vaan 170. Rikostorjunnan henkilötyövuodet ovat laskeneet vuodesta 2009 noin 170:llä. (Virkamies pahoittelee: tänään vähän vaikea päivä…).”

Susanna Reinboth
susanna.reinboth@hs.fi