Oikeudenkäynnin julkisuutta rajoitetaan rikoksen uhrin yksityisyyden suojaamiseksi. Yleensä niin tehdään tapauksissa, joissa rikos on sisältänyt erityisen nöyryyttäviä piirteitä.
Seksuaalirikosten yhteydessä oikeudenkäyntiasiakirjojen ja käsittelyn julkisuuden rajoittaminen on varsin laajaa: asiakirjat ja käsittely rajoitetaan usein kokonaisuudessaan, eikä salassa pidettävästä tiedosta ryhdytä erottelemaan mahdollisia julkisia osia. Seksuaalirikosten käsittelyistä arviolta ainakin 70 prosenttia määrätään käräjäoikeuksissa suljetuiksi.
Yleisissä tuomioistuimissa tehtyjen salassapitoratkaisujen perusteista kerrotaan yleisölle sangen niukasti. Tyypillisessä salassapitoratkaisussa lähinnä mainitaan, että asia sisältää arkaluonteisia tietoja, sekä viitataan salassapitoon oikeuttavaan lainkohtaan. Perusteluna saattaa olla myös se, että käsiteltävänä on seksuaalirikos.
Kaikista käräjäoikeuksissa käsitellyistä rikosasioista vajaa prosentti ja hovioikeuksissa 2,5 prosenttia käsitellään suljettujen ovien takana. Koska suuri osa rikosasioista käsitellään hovioikeuksissa esittelymenettelyssä, suljettujen käsittelyjen osuus kaikista suullisessa istunnossa käsitellyistä rikosasioista on huomattavasti suurempi, vajaa kuusi prosenttia.
Tuomioistuimen ratkaisun julkisuus on osa oikeudenkäyntien julkisuutta. Käräjäoikeuksien rikosasioiden ratkaisuista noin prosentti salataan kokonaan tai osittain, hovioikeuksien rikosasioista noin kolme prosenttia. Yleensä kysymys on seksuaalirikoksesta.
Lisätietoja: Rebekka Kadochin tutkimus Oikeudenkäynnin julkisuus yleisissä tuomioistuimissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 112.
