Seksuaalisen häirinnän padot purkautuvat

Mediassa nousee nykyään jatkuvasti esiin tapauksia, jotka liittyvät tavalla tai toisella seksuaaliseen häirintään. Kyse ei ole ohimenevästä eikä marginaalisesta ilmiöstä.

− Julkisuuteen on astunut rohkeita ihmisiä kertomaan kokemuksiaan omalta alaltaan. Naiset ovat kyllästyneet seksuaalista häirintää ympäröivään hiljaisuuteen. Keskustelu vie asiaa eteenpäin ja kasautuneet padot alkavat purkautua, pohtii Åbo Akademin oikeustieteen professori, OTT Elina Pirjatanniemi.

Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneiden määrä tuntui yllättäneen monet.

− Joko häirintää on koettu, mutta sitä ei ole pidetty merkityksellisenä, tai asiasta on kerrottu eteenpäin, mutta se ei ole johtanut mihinkään. Asia ei ole uusi, kehitys vain on valitettavan hidasta.

Väärä vallanvaltikka

Professorin mukaan seksuaalisessa häirinnässä on kyse vallan väärinkäytöstä: siellä missä on hierarkioita ja valta-asetelmia, sieltä löytyy mitä todennäköisimmin myös seksuaalista häirintää.

Juristien professio edellyttää toisen aseman kunnioittamista ja toimimista oikeudenmukaisesti.

− On huolestuttavaa, että juristitkin syyllistyvät häirintään. Jo professio edellyttää, että kunnioitamme toisen asemaa ja toimimme oikeudenmukaisesti sekä noudatamme oikeusvaltion periaatteita. Luulisi juristipiirien osaavan nämä asiat vielä paremmin kuin muut.

Lakimiesliiton kyselyn perusteella etenkin uraansa aloittelevat naisjuristit ovat kokeneet seksuaalista häirintää.

− Vasta valmistuneen juristin tehtävä ei ole ottaa häirintää yleiseen keskusteluun, vaan se kuuluu työyhteisölle. Juristikunta on luvannut hoitaa toisten asioita ja olla uhrien puolella. Asiaa ei saa jättää yksittäisen ihmisen rohkeuden varaan. Seksuaalinen häirintä tulee ottaa puheeksi johtoporrasta myöten ja asiasta on kannettava kollektiivinen vastuu.

Syytettyäkin kuultava

Me too -kampanjassa on paljastunut sekä törkeitä rikoksia että epämiellyttävää, loukkaavaa käytöstä. Ääripäitä ei tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena.

− Ei ole merkityksetöntä, miten seksuaalisesta häirinnästä puhutaan. Erityyppisiin tekoihin tulee puuttua eri tavoin. Raiskaus on eri asia kuin rasvainen juttu kahvipöydässä. Jos teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, on noudatettava oikeusvaltiossa hyväksyttyjä menettelytapoja.

Vaikka seksuaalinen häirintä ei olisi aina rangaistavaa, sitä ei pidä hyväksyä.

Vaikka seksuaalinen häirintä ei olisi rangaistavaa, sitä ei pidä hyväksyä. Joskus voi riittää, että käskee häiritsijää lopettamaan. Vaieta ei saa, mutta teko on hyvä suhteuttaa kontekstiin. Huonot vitsit ovat eri kategoriassa kuin humalapäissä kouriminen firman juhlissa.

Epäkohtien ja epäiltyjen paljastuessa Pirjatanniemi korostaa, että toisenkin osapuolen kuuleminen kuuluu oikeusvaltion perusperiaatteisiin.

− Tarkoitus ei ole se, että kaikki miehet kokisivat tulevansa leimatuiksi ja miettisivät, uskaltaako töihin enää edes mennä.

Lait suojaavat

Suomessa seksuaalinen ahdistelu on kriminalisoitu: rikoslaki suojaa ruumiillista koskemattomuutta ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Ahdistelija voidaan tuomita sakkoihin ja jopa vankeuteen.

− Kosketteluihin, kiinnikäymisiin ja muihin vakavampiin tekoihin on rangaistussäännökset olemassa. Lainsäädännöllä voidaan puuttua moniin seksuaalisen itsemääräämisen loukkauksiin. Sen sijaan moniulotteinen seksuaalinen häirintä on oikeudellisessa mielessä huono termi: saman katon alle mahtuvat kaikki mahdolliset häirinnäksi katsotut teot, toteaa Pirjatanniemi.

Vaikka rikoslaki tunnistaa vain ahdistelun, tasa-arvolain mukaan seksuaalinen häirintä on kiellettyä. Häirintä-pykälä löytyy myös yhdenvertaisuuslaista. Moniulotteisuus tekee ongelmasta laajan, mutta Pirjatanniemi ei näe rikoslakia rangaistuksineen parhaaksi mahdolliseksi tavaksi käsitellä seksuaalista häirintää.

− Lainsäädännössä voi olla aukkoja, mutta törkeimmiltä tapauksilta se kyllä suojaa. En usko oikeusministerinkään tarkoittaneen, että rikoslain avulla työpaikoilla puututtaisiin häirintään.

Ministeri Antti Häkkänen käynnisti joulukuussa Häirinnästä vapaa -kampanjan. Tavoitteena on innostaa organisaatioita häirinnänvastaiseen työhön ja kannustaa työpaikkoja nollatoleranssiin.

Ohjeista reagointiin

− Työnantajalla on velvoitteita toteuttaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Niihin liittyvistä laista saa hyviä instrumentteja työpaikoillekin, toteaa professori.

Seksuaalista häirintää koskeva ohjeistus selventäisi tilannetta. Ohjeistuksella työnantaja voi näyttää, ettei minkäänlaista häirintää työyhteisössä hyväksytä. Pirjatanniemen mukaan siten loppuisi myös kissanhännänveto siitä, saako nyt enää kehua tai halata.

− Jo Me too -kampanjan tullessa julki Åbo Akademin harjoituskoulussa oli käyty vastaavanlaista keskustelua. Häirintätapauksia oli noussut esiin: rehtori ja oppilaitoksen johto olivat heti valmiita puuttumaan asiaan.

Lakimiesliiton kyselyssä valtaosa seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista opiskelijoista kertoi, että häiritsijänä on ollut toinen oikeustieteen opiskelija. Pirjatanniemi pitää hyvänä, että Turussa ainejärjestöt ja ylioppilaskunta ovat yhdessä ottaneet asian tosissaan.

− Opiskelijoiden viesti on, ettei ole yhdentekevää, miten kohtelemme toisiamme. Se on positiivista kehitystä.

Ei ole yhdentekevää, miten kohtelemme toisiamme.

Toimintakulttuuri uudeksi

Häirinnänvastaisten kampanjoiden ensisijainen päämäärä on ollut nostaa vaiettu asia näkyväksi. Pirjatanniemen mukaan näkyväksi tekeminen on edellytys muutokselle. Keskustelusta on jatkettava konkreettisiin toimenpiteisiin ja luoda uudenlaista toimintakulttuuria työpaikoille.

− Kampanjointia ei ole voitu estää, vaikka tietenkin olisi parempi asia, jos kampanjoita ei tarvittaisi. Niillä on kuitenkin merkitystä. Tarvitaan sekä niitä, jotka tulevat omilla kasvoillaan mukaan, että analyyttisempaa tutkimusta koko ilmiöstä.

Mediassa on viritelty myös Men too -kampanjaa, joka keskittyy nostamaan esiin poikien maailmaa ja poikien välistä hierarkiaa. Pirjatanniemi pohtiikin, tiedetäänkö, mihin maailmaan ja millaisiksi miehiksi pojat kasvavat, millaista roolimallia heiltä odotetaan.

Kampanjoilla on merkitystä.

Arkijärki käyttöön

Pirjatanniemi on Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja ja myös Ihmisoikeusliiton johtokunnan jäsen. Hän sai tammikuussa Suomen yliopistojen viestinnän ammattilaisten myöntämän Vuoden viestijä -tunnustuspalkinnon ja on mukana Ihmisoikeusliiton, Turun seudun joukkoliikenteen ja Turun kaupungin STOP! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjassa.

− Kyse on rasismin, syrjinnän ja häirinnän vastaisesta kampanjasta, joka on toteutettu muuallakin Suomessa. Se kannustaa puuttumaan häiritsevään käyttäytymiseen ja tulemaan uhrin kaveriksi. On tärkeää pysyä herkkänä toisten kokemuksille siitä, millainen kohtelu tuntuu epäreilulta.

Ihmisoikeustyössä tärkeintä on kamppailla syrjintää vastaan.

Professori korostaa, että kaikkien tulisi tuntea olonsa turvalliseksi − olipa sitten julkisessa tilassa tai työyhteisössä.

− Kyse on hyvästä käyttäytymisestä ja toisen asemaan asettautumisesta sekä sosiaalisesta älykkyydestä. Arkinen järjen käyttö riittää arvioimaan, onko oma käytös sopivaa vai ei.