Selvyyttä oikaisupyyntöihin ja lähdesuojaan
Viime keväänä Julkisen sanan neuvosto (JSN) kyseli alan toimijoilta ehdotuksia Journalistin ohjeiden päivittämiseksi. Edellisestä päivityksestä on ehtinyt kulua kahdeksan vuotta.
Vastasin itsekin kyselyyn parilla ehdotuksella.
Ensimmäinen ehdotukseni koski oikaisupyyntöjä. Toisin kuin sananvapauslaissa, Journalistin ohjeissa ei ole mitään muotomääräyksiä sille, miten oikaisupyyntö on toimitettava tiedotusvälineelle. Lain mukaan vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle toimittajalle 14 päivän kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta.
Monien kanavien sekamelskassa oikaisupyyntö saattaa jäädä huomaamatta.
Mediaan oikaisupyyntö voi tulla jutun kirjoittaneelle toimittajalle, uutisen perässä olevassa kommenttiketjussa tai vaikkapa Twitterissä. Se voi tulla päivässä, viikossa tai vuoden kuluttua. Monien kanavien sekamelskassa oikaisupyyntö saattaa jäädä huomaamatta.
JSN on kuitenkin korostanut, että on tiedotusvälineiden vastuulla huolehtia palautekanaviensa saavutettavuudesta ja toimivuudesta sekä siitä, että toimitukselle tulleet viestit käsitellään huolellisesti.
Sinänsä tiedotusvälineen on tietenkin oikaistava virhe, vaikka se tulisi tietoon pullopostina. Virheet on korjattava, koska yleisöllä on oikeus saada oikeaa tietoa. Laissa näkökulma on toinen: siinä ei niinkään ajatella yleisön oikeuksia vaan pikemmin eri tahojen oikeutta saada itseään koskevat väärät tiedot oikaistuksi.
Virheet on korjattava, koska yleisöllä on oikeus saada oikeaa tietoa.
Journalistin ohjeissa olisi kuitenkin hyvä olla jonkinlainen maininta siitä, miten oikaisupyyntö pitäisi tehdä ja missä ajassa. Prosessia selkiyttämällä kaikki oikaisupyynnöt tulisivat myös asianmukaisesti käsitellyiksi.
Toinen ehdottamani asia liittyi lähdesuojaan. Nykyisin toimittajalla on Journalistin ohjeiden mukaan velvollisuus ja oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Sananvapauslaissa, pakkokeinolaissa ja oikeudenkäymiskaaressa lähdesuoja on nimenomaan toimittajan oikeus. Journalistin ohjeissa se on oikeuden lisäksi velvollisuus.
Lähteelle annettu suoja voi olla ongelmallinen, jos lähde on tietoisesti ja tarkoituksellisesti vedättänyt toimittajaa antamalla vääriä tietoja. Toimittajan on toki tarkistettava tiedot niin hyvin kuin mahdollista ja suhtauduttava kriittisesti lähteisiin, mutta kyllähän maailmassa tapahtuu petoksia jatkuvasti. Hyvin rakennetulla petoksella myös toimittajaa voidaan vedättää oikein kunnolla.
Hyvin rakennetulla petoksella myös toimittajaa voidaan vedättää oikein kunnolla.
Onko toimittajan näissäkin tilanteissa pidettävä kiinni lähdesuojasta ja suojattava vilpillisesti toiminutta lähdettä?
Lähdesuojasta voisi mielestäni myös luopua tilanteessa, jossa lähde itse on tullut julkisuuteen. Olen itse kokenut tilanteen, jossa lähde kertoo olleensa jutun lähde, mutta muilta osin kertomus on varsin muunneltua totuutta.
Toimittaja on nykyisin tällaisessa tilanteessa täysin aseeton, kädet selän takana lähdesuojalla sidottuna. Olisi siis hyvä olla tältä osin selvät pelisäännöt. Lähde saa päättää, tuleeko hän julkisuuteen, mutta hän ei saa enää päättää, millä faktoilla hän sen tekee.
Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat susanna.reinboth@hs.fi
