Severus Konkola (1887–1931) syntyi ja vietti lapsuutensa onnellisten tähtien alla. Hänen isoisänsä Severus Konkola vanhin oli luonut lähes tyhjästä Jämsään huomattavan omaisuuden ja liiketoiminnan. Isä Severus Konkola (1857–1898) nuorempi jatkoi isänsä liiketoimia. Hän oli myös talonpoikasäädystä valittu valtiopäivämies. Lisäksi hän oli myös kulttuurin suosija, joka perusti useita laulukuoroja, joita itse johti.
Niinpä ei ollut ihme, että Severus Konkola nuorin valitsi opintojensa kohteeksi lainopin, kauppatieteet sekä laulun. Hän opiskeli Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1907–1909 ja 1912–1915 sekä Berliinin kauppakorkeakoulussa vuonna 1910. Yliopisto-opintojensa ohella hän otti myös laulutunteja Suomen tuolloin tunnetuimmalta laulunopettajalta A. Ojanperältä.
Konkola suoritti oikeustutkinnon 19.10.1915 ja otettiin auskultantiksi Turun hovioikeuteen 4.11.1915.
Jääkäriksi ja Suomen sisällisotaan
Sitten isänmaa kutsui. Konkola liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäri-pataljoona 27:n 3. komppaniaan uuden vuoden aattona 1915. Sen mukana Konkola otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla, kunnes intohimo lauluun valtasi taas. Taisteluissakin oli sopiva tauko, ja Konkola pääsi opintolomalle Dresdeniin lauluopintoja varten. Hän palasi takaisin komppaniaansa 10.10.1917. Konkola ylennettiin luutnantiksi 11.2.1918.
Takaisin Suomeen Konkola saapui Vaasan kautta jääkäreiden pääjoukon mukana 25. 2.1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi ottaen osaa taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksyn-Kangasalan akselilla, Moision-Lempäälän akselilla ja Vesilahdella sekä Viipurissa. Severus Konkola haavoittui lievästi maaliskuussa 1918. Erottuaan armeijasta 22.10.1918. hän palasi Jämsään hoitamaan muun muassa suvun tuolloin omistamaa Vitikkalan kartanoa.
Ooppera vei voiton
Lopulta laulajan veri voitti, vaikka se taloudellisesti ei ollutkaan kovin hyvä valinta. Vuonna 1923 Konkola sai kiinnityksen bassobaritonina Leipzigin oopperaan. Sieltä hän siirtyi Westfaleniin Haagenin oopperaan vuonna 1924. Suomeen Konkola palasi seuraavana vuonna ja sai kiinnityksen Helsingin suomalaiseen oopperaan, missä hän lauloi vuoteen 1931 saakka.
Kotimainen ooppera (myöhemmin Suomalainen Ooppera ja sittemmin Kansallisooppera) perustettiin vuonna 1911. Suomen itsenäistyminen toi Suomalaiselle Oopperalle sen ensimmäisen oman talon, kun venäläinen teatteri (nykyinen Aleksanterin teatteri) jäi valtion haltuun. Suomalainen Ooppera oli jatkuvasti rahavaikeuksissa, vaikka laulajien palkat olivat pienet eikä oopperan johtaja Edvard Fazer ottanut laitoksen johtamisesta lainkaan palkkaa. Keväällä 1925 toiminta jouduttiin keskeyttämään. Jatkamaan päästiin seuraavana vuonna, kun asetusmuutoksella sallittiin raha-arpajaisten järjestäminen oopperan rahoittamiseksi. Rahapulasta huolimatta Suomalainen Ooppera esitti jopa uusia kotimaisia oopperoita.
Konkolan laulajanuran mahdollisti todennäköisesti suvun varallisuus. Bassobaritoni Severus Konkolan ensimmäinen rooli Suomessa oli 25.9.1926 Saraston osa Mozartin Taikahuilussa. Sen lisäksi hänen huomattavimpia roolejaan olivat muun muassa Wagnerin oopperat Mestarilaulajat (Hans Sachsin rooli), Walkyria (Wotanin rooli) ja Tannhäuser (maakreivirooli).
Oopperassa hyödynnettiin myös Severus Konkolan kielitaitoa. Hän käänsi suomeksi yhteensä viisi oopperaa.
