Sirpa Pakkala, 56, sanoo, ettei Suomen suurimman käräjäoikeuden johtaminen ole niin erilaista kuin pienemmissä virastoissa, mutta asioiden suuruusluokka on eri. Varatuomari Pakkala nimitettiin Helsingin käräjäoikeuden laamanniksi seitsemän vuoden ajaksi kesäkuussa 2022. Hän siirtyi tehtävään Etelä-Pohjanmaan käräjaoikeudesta.
– Neljän kuukauden työkokemuksella Helsingistä voin sanoa, että samat laamannin päätehtävät täälläkin on: henkilöstön hyvinvoinnista, viraston resursseista ja toimivan organisaation rakenteesta huolehtiminen.
Salmisaaren oikeustalossa on maamme suurin käräjäoikeus henkilökunnan koolla ja painotetulla työmäärällä mitattuna. Viime vuonna sinne saapui käsiteltäväksi noin 75 000 asiaa.
Pienemmissä yksiköissä hallintohenkilökuntaa on vähemmän. Siksi laamannin pitää itse tehdä niissä kaikenlaisia asioita, kuten vastata tietopyyntöihin tai antaa lausuntoja lainsäädäntöhankkeisiin.
– Täällä minulla on enemmän resursseja käytössä, joten aikaani jää johtamiseen. Jos eduskunta esimerkiksi pyytää lausuntoa, löydän asiantuntijan usein suoraan omilta osastoiltamme, Pakkala sanoo.
Täällä minulla on enemmän resursseja käytössä, joten aikaani jää johtamiseen.
Alaisia hänellä on noin 350.
Huono puoli uudessa virassa on Pakkalan mukaan se, että suuren viraston johdossa varsinainen lainkäyttötyö jää laamannilta vähemmälle.
– Pidin käräjäoikeuden tuomarin työstä, siinä oltiin ihmisten kanssa tekemisissä. Lainkäyttötyöhön osallistuessaan viraston päällikkö tulee näkyvämmäksi myös henkilökunnalle ja sidosryhmille.
Perhe juurtui, tuomariäiti matkusti
Ihmisten kanssa työskentely on se, mikä nuorta Sirpa Pakkalaa aikoinaan veti juristiammatin pariin. Hän oli nähnyt amerikkalaisia lakielokuvia ja halusi oikeusavustajan työhön, jossa pääsisi puolustamaan vähäosaisten oikeuksia.
– Yläasteikäisenä kävin kysymässä opinto-ohjaajalta, miten ammattiin pääsee. Hain kyllä oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa samaan aikaan yliopiston käsityöopettajan laitoksellekin, mutta sinne en päässyt, Pakkala hymyilee.
Vuonna 1989 hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja pääsi heti seuraavana vuonna Jyväskylän raastuvanoikeuteen auskultoimaan.
– Siihen aikaan auskultointipaikkoja oli enemmän, oli itsestään selvää olla varatuomari. Isoäitini isä oli toiminut aikoinaan tuomarina maaseudulla, joten titteli oli minulle selvä.
Pakkala työskenteli 1990-luvun lopulla oikeusavustajana Etelä-Savossa. Työ ei ollut yhtä hohdokasta kuin teiniunelmassa, mutta oli mukavaa tehdä asiakastyötä.
– Ihmiset tulevat lähelle, kun heille laatii testamentteja ja muuta. Palautekin oli välitön, asiakkaat toivat kukkapuskia tai suklaata kiitokseksi.
Ihmiset tulevat lähelle, kun heille laatii testamentteja ja muuta.
Moneen työtehtävään hän on ajautunut sattumalta, kun ei ole pelännyt haasteita. Ura on ollut taiteilua kodin ja työn välillä, ja Pakkala on sinkoillut tehtävästä toiseen ympäri Suomea. Perhe juurrutti itsensä ensin Pieksämäelle, sitten Tampereelle. Tuomariäiti oli se, joka istui pitkiä työmatkoja junassa tai autossa.
– Nyt minulla on viikkoboksi Helsingissä. Ison käräjäoikeuden päälliköllä päivät tahtovat venyä. Minusta johtajan pitää olla myös paikalla.
Sirpa Pakkala harrastaa käsitöiden tekemistä, mikä on hyvää vastapainoa työlle. – Ryhdyin pitämään taukoa neulomisessa, kun koko suku oli kyllästetty villapaidoilla ja sukilla. Nyt teen puutöitä.
Uudistuksia ei kannata pelätä
Nykyisessä tehtävässä Pakkalalla riittääkin ihmisiä – ja muutoksia – johdettavaksi. Rikosasioiden sähköinen käsittely on nyt kuuma puheenaihe, ja todistajien kuulemiseen on tulossa videotallennus. Helsingin käräjäoikeus hukkuu jutturuuhkaan, ja työtoverit odottavat paljon uudelta johtajaltaan.
– Olen aina ollut kiinnostunut toiminnan kehittämisestä ja ajautunut koulutushankkeisiin. AIPA-järjestelmää olen ollut kehittämässä jo vuodesta 2013, ja olen kouluttanut myös subtanssiasioita esimerkiksi oikeusministeriössä ja Tuomioistuinvirastossa.
Olen aina ollut kiinnostunut toiminnan kehittämisestä ja ajautunut koulutushankkeisiin.
Pakkala vakuuttaa, että pelätyn AIPAn eli Syyttäjälaitoksen sekä yleisten tuomioistuinten asian- ja dokumentinhallinnan kehittämishankkeen kanssa pystyy elämään. Järjestelmässä on haasteita, eikä se ole vielä valmis, mutta aiemmin käytössä olevat järjestelmät ovat tulleet tiensä päähän.
– Jotain muuta on otettava käyttöön. Kysymys on vain siitä, otammeko lusikan kauniiseen käteen vai ryhdymmekö kokovartalovastustukseen.
Pakkala näkee paljon hyvää sähköisessä lainkäytössä. Pirkanmaan käräjäoikeudessa insolvenssiasiat vietiin sähköiseen järjestelmään jo 2010-luvun lopulla, ja se helpotti huomattavasti paljon matkustavan osastonjohtajan työtä.
– Lähdin kotoa aamujunalla Tampereelta Helsinkiin ja sihteeri lähetti viestin, että konkurssihakemus odottaa järjestelmässä. Saatoin katsoa sen junassa, ja yritys oli asetettu konkurssiin ennen tulevaa aamua. Aikaisemmin olisin päässyt asian pariin vasta seuraavana päivänä.
Pakkala on todistanut sähköisen työskentelyn tuloa jo vuosikymmenen myös tuomarinpöydän toiselta puolelta.
– Huomasin, että ne avustajat, joilla oli läppärit pöydillään, pystyivät työskentelemään nopeammin – hakemaan vaikkapa tarvittavan tiedon netistä kesken istunnon.
Todistelun tallentaminen avaa mahdollisuuksia
Tulossa oleva suullisen todistelun tallentaminen on myös suuri muutos. Pakkalan mukaan sillä tavoitellaan tuomioistuimen toiminnan tehostumista ja aineellisen oikeuden toteutumista.
Ihmisen muisti on tutkitusti epäluotettava. Kun jutuissa päästään niinkin pitkälle kuin hovioikeuteen asti, kuinka tuoreita muistikuvat tapahtumista enää ovat?
– Jos tavoite on ratkaista asiat esitetyn näytön osalta oikein, henkilötodistelu pitäisi vastaanottaa mahdollisimman pian tapahtumien jälkeen. Tavoitteena on, että tallentaminen vähentäisi työpainetta hovioikeuksissa, mutta lisääkö se työtä käräjäoikeuksissa? Kyseessä on taas uusi järjestelmä, jota jonkun käräjäoikeuden henkilökunnasta tulee käyttää.
Sivutavoitteena todistajakertomusten tallentamisessa on Pakkalan mielestä mahdollisuus aiempaa jäsentyneemmän toimintavan syntymiseen.
– Täytyy muistaa, ettei järjestelmää ole vielä edes olemassa eikä henkilökuntaa ole koulutettu sen käyttämiseen.
Ei minun tapani ajatella ole ainoa oikea. Enkä tee yksin mitään, vaan kaikki tämä työ tehdään yhdessä.
Muutokset eivät Pakkalaa pelota. Hänelle muutos on aina mahdollisuus, ja johtamistyö on yhtä muutosta muutenkin. Hän kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki työtoverit suhtaudu muutoksiin yhtä innostuneesti, ja johtajan pitää ottaa se huomioon.
– Kaikki pitää saada mukaan. Ei minun tapani ajatella ole ainoa oikea. Enkä tee yksin mitään, vaan kaikki tämä työ tehdään yhdessä.
Ruuhkien purkamisessa koko ketju huomioon
Yksi suurimmista laamannin edessä olevista haasteista on Helsingin käräjäoikeuden paisunut työtaakka.
– Juttujen käsittelyajat ovat meillä liian pitkät. Koronapandemia pahensi tilannetta. Yksittäisellä tuomarilla on samaan aikaan vireillä liian monta asiaa. Tämä on huono tilanne työnantajan, työntekijöiden ja kansalaisten kannalta. Tällä hetkellä oikeus saada tasavertaista oikeusturvaa ei toteudu helsinkiläisten osalta, Pakkala sanoo suoraan.
Tilanne on huono koko pääkaupunkiseudulla, hän lisää.
Jotain jutturuuhkalle on jo tehty. Muutama vuosi sitten perustettu Tuomioistuinvirasto on asettanut painokerrointyöryhmän, joka yrittää luoda uuden mittariston työresurssien jakamiseen valtakunnallisella tasolla.
– Helsingissä on myös pitkiä erityisjuttuja, kuten Katiska-, Aarnio- tai Tiedustelulaitos-tapaukset, joita nykyiset painokertoimet eivät ota täysimääräisesti huomioon. Niistä on syntynyt työvajetta ja rästejä. Toivon, että saamme apua.
Tietyt erityisasiaryhmät, jotka edellyttävät erityisosaamista, on järkevää keskittää yhteen paikkaan, vaikka niitä on lukumääräisesti vähän.
Laamannin mukaan on järkevää, että maassamme on yksi iso käräjäoikeus, jossa voidaan käsitellä erityisen laajoja asioita.
– Lisäksi tietyt erityisasiaryhmät, jotka edellyttävät erityisosaamista, on järkevää keskittää yhteen paikkaan, vaikka niitä on lukumääräisesti vähän.
Mutta pelkkä rahan pyytäminen ei riitä. Virastojen on tarkasteltava toimintatapojaan kriittisesti – eikä Helsingin käräjäoikeus yksin voi ratkaista rikosasioiden ruuhkaa.
– Jos Syyttäjälaitokselle ei anneta lisärahaa, syyttäjät saattavat keskittyä vain syyteharkintaan eikä heille jää aikaa istuntokäsittelyihin. Rikosjutut tulevat meille vireille, mutta niitä ei saada istuttua ja jutut kasautuvat. Koko rikosketju pitää ottaa huomioon, jos ruuhka halutaan purkaa.
Toivon, että kansanedustajat lukevat oikeudenhoidon selonteon ja ymmärtävät, mitä merkitsee, jos lisärahoitusta ei anneta.
Laamanni Pakkala toivoo, että koko oikeudenhoidon – ja Helsingin käräjäoikeuden – kipupisteet nostetaan valmistumassa olevassa oikeusministeriön oikeudenhoidon selonteossa esiin.
– Toivon, että kansanedustajat lukevat sen ja ymmärtävät, mitä merkitsee, jos lisärahoitusta ei anneta.
Sirpa Pakkalan vinkki juristin polulle
Verkostoidu. Sitseiltä voi löytyä tuleva puolisosi, lapsesi kummi tai alan arvostettu kollega.
