”Sitku” tai ”mutku”

Blogit ja kolumnit
04.08.2017 • Poliisipäällikkö

Aikanaan oman yksikköni esimiesvirastossa työskenteli virkamies, joka kovasti kannusti ripeään toimintaan asioiden hoidossa kaikenlaisten verukkeiden esittämisen sijaan. Hän nimitti näitä syitä napakan lyhyillä termeillä ”sitku” ja ”mutku”.  Hän oli kyllä liikkeellä ihan oikealla asialla. Monet tärkeätkin asiat saattoivat roikkua erilaisten ”keksittyjen” syiden vuoksi, vaikka ne olisi pitänyt hoitaa saman tien.

Virkamiehetkin ovat tässä suhteessa erilaisia. Jotkut eivät juuri koskaan toimineet annettujen tai sovittujen määräaikojen mukaan, vaikka heitä yritti eri tavoin kannustaa ja tukea. Ja kuitenkin he yleensä lupasivat niin tehdä. Aina oli olemassa jokin ”tekosyy”. ”Teen tämän sitten, kun se ja se tekee ensin sen ja sen. Kyllähän minä, mutta kun pitäisi ensin tehdä tämä, tuon toisen esimiehen antama kiireellisempi tehtävä.”

Näin ikääntyneenä olen huomannut, että tämä ”oireyhtymä” taitaa olla piilevänä itse kussakin ja se puhkeaa sitten esiin jossakin elämän vaiheessa. Iän myötä asioihin tarttumisen kynnys näyttää kohoavan ja asioita ”niputtaa” helposti kokonaisuuksiksi, jotka olisi järkevää tehdä yhtä aikaa. Ja niin ne jäävät roikkumaan hamaan tulevaisuuteen. Itselle tulee tunne, että ei saa mitään aikaiseksi. Olenkin alkanut tehdä erityistä työlistaa siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Pilkon asiat melko pieniin kokonaisuuksiin. En laita esimerkiksi ”asunnon ikkunoiden pesu”, vaan ”olohuoneen ikkunoiden pesu”. Kun asia on hoidettu, ruksaan tuon asiakohdan listalta. Näin näen konkreettisesti, että jotain olen sentään saanut tehdyksi.

Meillä useimmilla taitaa olla tälläkin hetkellä erilaisia projekteja, joihin voimat eivät tunnu riittävän. Pitäisi siivota ja järjestää kotiarkistoja, tehdä pientä remonttia, siivota autotalli, käydä läpi nettipankin laskuttajatiedot, jne. Aina ei ole kyse edes voimavaroista, vaan siitä, että ei saa tartuttua toimeen. Soitettua ystävälle ja kyseltyä kuulumisia, öljypurkin hakemista ja narisevan saranan rasvausta. Onneksi ikääntyneenä saa vedota noihin otsikon verukkeisiin: ”sitku” tai ”mutku”.