Sivistys ja laki

Yleisessä kielenkäytössä oppineita usein kutsutaan sivistyneiksi.

Oppi ei kuitenkaan ole sivistyksen tae. Teknillisen korkeakoulun professori tuli jakamaan tenttimerkintöjä: ”Tänään annan merkinnän 1,5 metrille ylioppilaita.” Ylioppilasjono tiivistyi.

Sellaisia professoreita oli lainopillisessakin tiedekunnassa: ”Minä olen kova poika!” ja hylkäsi 44:stä tenttijästä 40. Toivon, ettei sellaisia ole oikeustieteellisissä tiedekunnissa.

Yksilön sivistys on huomaavaista suhtautumista, toisen edun huomion ottamista. Sillä on sopimusoikeudessa suuri merkitys, sitä kutsutaan lojaliteettiperiaatteeksi. Kun ostaja ei nouda ostamaansa hevosta, myyjä on velvollinen sitä ruokkimaan ja hoitamaan (lukija huomaa, että ratsastan).

Yhteisöllinen sivistys on huolenpitoa muista, erityisesti apua tarvitsevista, sairaista ja vanhuksista.

Yhteisöllinen sivistys on huolenpitoa muista, erityisesti apua tarvitsevista, sairaista ja vanhuksista. Lain alalla esimerkki toisen huomioon ottamisesta on talonomistajan velvollisuus hiekoittaa jalkakäytävä liukastumisen ehkäisemiseksi.

Kun olen matkustanut ulkomailla ja ammatissa joutunut paikkoihin, joihin muutoin ei menisi, olen päätynyt siihen, että yhteisöllinen huolenpito on sivistystason ulkoisesti havaittava mittari. Sivistymättömissä (= barbaari, alikehittyneissä, kehitys-; lukija valitkoon mieleisensä termin) maissa porraskäytäviä ei siivota, katuja ei korjata, puistot ovat rääseikköjä. Vain yksityisalueista pidetään huolta.

Siitä olen päätellyt: noissa maissa ei ole syytä odottaa sopimusneuvotteluissa lojaliteettia.