Kollega Keskipohjanmaa-lehdestä kirjoitti lokakuussa 2010 kolumnin. Otsikko oli nasevasti Syyllinen. Toimittaja otti kantaa Ulvilan oikeudenkäyntiin: ”Olen siis sitä mieltä, että Anneli Auer murhasi aviomiehensä – – [Auer] teki sen jälkeen tökerön lavastuksen, jonka poliisi ihmeellisesti nielaisi.”
Toinen kollega vei asian Julkisen sanan neuvoston (JSN) käsittelyyn. Perusteena oli se, että kolumnissa oli ennakolta otettu kantaa Auerin syyllisyyteen. Niin kuin kristallinkirkkaasti olikin, oikeudenkäyntihän on edelleen kesken.
Mutta ette kyllä ikinä arvaa, mitä JSN päätti. Se antoi vapauttavan päätöksen. Se siis katsoi, ettei lehti ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa.
JSN perusteli, että kolumni oli persoonallinen puheenvuoro, jossa kritiikin kärki oli suunnattu Journalistin ohjeisiin. Kirjoittaja nimittäin ihmetteli, miksi ohjeet kieltävät ennakoimasta oikeuden päätöksiä. Kirjoittajasta tämä on kohtuutonta, jos kyseessä ovat Suomen rikoshistorian korkean profiilin jutut.
Kolumnisti tiesi uivansa sameissa vesissä: ”No niin, taas mennään. Rikkomaan Journalistin ohjeiden viimeistä eli 35. pykälää”, hän aloitti kirjoituksensa.
JSN totesi, että kolumnin julkaisuhetkellä korkein oikeus oli jo tehnyt päätöksensä Ulvilan murhajutussa. KKO:n päätös annettiin kolumnin julkaisupäivänä.
“Näin ollen kirjoitusta ei voi tulkita asiattomaksi yritykseksi vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisuun tai epäasialliseksi ennakoinniksi”, JSN perusteli.
Journalistin ohjeiden mukaan “oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen”. Tämän voi toki lukea niin, että kiellettyä on asiaton vaikuttaminen tuomioistuimeen ja asiaton syyllisyyden ennakointi. Minä luen tätä niin, että siinä kielletään asiaton vaikuttaminen tuomioistuimeen sekä kaikenlainen, niin asiallinen kuin asiatonkin, syyllisyyden ennakointi.
Tämä tulkinta olisi mielestäni myös perus- ja ihmisoikeusmyönteinen. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut paljon liikkumavaraa oikeudenkäyntiselostuksiin – paljon enemmän kuin kotimaiset tuomioistuimemme – mutta yhdessä asiassa se on ollut todella nipo: (myös) toimittajien on kunnioitettava syyttömyysolettamaa.
Ymmärrän kyllä kolumnistin pointin. Jos pidetään tiukasti kiinni syyttömyysolettamasta, vapauttavien rikostuomioiden arvioiminen ja arvosteleminen olisi käytännössä mahdotonta. Suomiessaan tuomioistuimen ratkaisua sitä nimittäin tulee vähintään rivien välissä sanoneeksi, että syyllinenhän se oli, vaikka oikeus jostain käsittämättömästä syystä jättikin tuomitsematta.
Oikeusoppineetkaan eivät havaintojeni mukaan noudata näin tiukkaa linjaa. Niin ortodoksinen tulkinta syyttömyysolettamasta olisikin demokratialle ja sananvapaudelle vierasta.
Minusta on kuitenkin ihan eri asia arvostella tuomioistuimen perusteluja kuin ilmoittaa, että joku syytteistä vapautettu on syyllistynyt murhaan. Kyse on siitä, mihin kritiikin kärki suunnataan.
Syyttömyysolettama on siis pyhä, mutta tuskin kannattaa heittäytyä ihan fundamentalistiksi. Silloinhan varmaan myöskään JSN:n vapauttavia päätöksiä ei saisi arvostella.
Eli JSN:n logiikkaa noudattaen, taas mennään: JSN, väärä päätös. Keskipohjanmaalle olisi pitänyt antaa langettava päätös hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Susanna Reinboth
susanna.reinboth@hs.fi
