|
Slovakian kivikkoinen taival demokratiaan
Teksti Jouni Järvinen Slovakiaa ajatellessa monille tulee ensimmäisenä mieleen Tekkoslovakia, vaikka historiallisesti ajatellen tekkien ja slovakkien yhteinen valtio oli olemassa vain häviävän pienen ajan, vain reilut 70 vuotta. Tekkoslovakian valtiota ennen slovakit olivat eläneet yli tuhat vuotta Unkarin yhteydessä ja toisaalla tekit saksalaisten hallinnon alla. Tekkoslovakia oli siis varsinaisesti vain pieni poikkeama historiallisessa jatkumossa. Koko Tekkoslovakian valtion olemassaolon ajan slovakit tunsivat olleensa tietynlaisessa ”pikkuveljen” asemassa suhteessa tekkeihin. Valtion pääkaupunki oli Tekin puolella oleva Praha, josta maan poliittista elämää johdettiin. Valtaosa politiikan huippupaikoista oli tekeillä, vaikkakin tässä suhteessa tasapainoa pyrittiinkin enemmän tai vähemmän aktiivisesti hakemaan. Toisaalta kyse oli myös Tekin ja Slovakian kulttuuris-historiallisista eroista, jotka heijastuvat selvästi muun muassa suhtautumisessa katoliseen kirkkoon ja uskontoon ylipäätään. Slovakit ovat hartaita katolisia, kun taas tekeistä suuri osa on ateisteja. Myös kokemukset sosialismista poikkesivat toisistaan merkittävästi. Slovakia ja sen talous hyötyivät valtavasta resursoinnista ja nopeasta teollistamisesta merkittävästi. Tekit tunsivat joutuneensa maksumiehiksi. Paradoksaalisesti sosialistisen järjestelmän romahtamisen (1989) jälkeen sosialismin kauden panostusten perintönä jäänyt raskas teollisuus on ollut yksi talouden merkittävimmistä ongelmista. Valtiojärjestelmän muutoksen jälkeen kysymys liittovaltion tulevaisuudesta nousi esiin. Slovakiassa haluttiin vahvistaa itsemääräämisoikeutta. Osavaltojen asema, niiden suhde liittovaltioon ja ulkopoliittiset suhteet nousivat keskeisiksi ongelmia aiheuttaneiksi asiakysymyksiksi, toisella tasolla riideltiin liittovaltion nimestä. Lopputuloksena, ns. tavuviivasodan seurauksena, maan nimi muutettiin Tekin ja Slovakian liittotasavallaksi. Slovakiassa autonomiaa pyrittiin vahvistamaan monin tavoin. Siellä perustettiin oma kansainvälisten suhteiden ministeriö ja tasavallan lait asetettiin liittotasavallan lakien edelle. Uudessa toimivaltalaissa määriteltiin, etteivät turvallisuuspoliittiset kysymykset, ulkopolitiikka ja perustuslaki olleet pelkästään liittovaltion toimivallan alla. Slovakialaiset tulkitsivat liittovaltion lainsäädännön olevan epätasapainossa tekkien eduksi. Liittovaltion vallanjaon epäsuhta oli tekijä, joka edesauttoi kansallismielisyyden nousua Slovakiassa 1990-luvun alussa. Samaan aikaan myös talouspoliittiset linjaukset osatasavaltojen välillä eriytyivät. Slovakiassa oltiin maltillisten talousuudistusten kannalla ja valtion ohjaava rooli haluttiin pitää vahvana. Tekin puolella liberaali talousajattelu valtasi nopeasti alaa. Osatasavaltojen välinen kuilu kasvoi nopeasti, eikä asiakysymyksiin enää lopulta haluttukaan löytää yhteisymmärrystä. Lopulta vuoden 1992 parlamenttivaalien jälkeen osatasavaltojen itsemääräämisoikeutta vahvistettiin ja pian tämän jälkeen sovittiin jo maan jakamisesta. Päätös oli poliittisen eliitin masinoima eikä sillä ollut kansan tukea takanaan. Kaikesta huolimatta tekkien ja slovakkien yhteinen valtio lakkasi olemasta 31.12.1992. Meciar Slovakian jarrumiehenä Itsenäisen Slovakian taival kohti demokratiaa ei ollut aivan mutkaton. Vladimír Meiar oli ehtinyt toimia pääministerinä jo kaksi kertaa aiemminkin, ennen kuin hänen puolueensa Liike demokraattisen Slovakian puolesta, HZDS juhli vaalivoittoa, vuonna 1994. Kolmas kausi teki Meiarista miehen, jolla oli suuri vaikutus Slovakian transitiokehitykseen. Meiarin johdolla aloitettiin kampanja, jonka pääasiallisena tavoitteena oli vallan sentralisointi. Monet alulle pannut uudistukset jäädytettiin, poliittinen valta keskitettiin Meiarille ja hänen lähipiirilleen, poliittiset kilpailijat raivattiin omavaltaisesti tieltä ja sananvapautta rajoitettiin. Laillisuusperiaate sai väistyä, perustuslaillisen tuomioistuimen toimivalta sivuutettiin ja esimerkiksi presidentin oikeuksia rajoitettiin mielivaltaisesti. Meiarin politiikka synnytti demokratiavajeen, joka johti yhteiskunnan polarisoitumiseen. Slovakia jäi kehityksessä jälkeen naapurimaistaan Unkarista ja Tekistä. Itsevaltaiset otteet herättivät huolta myös ulkomailla ja maan kansainvälinen maine kärsi kolauksen. Poliittisen jännitteen kiristymisen lisäksi myös kansallisuuksien väliset suhteen viilenivät. Itsevaltaisten otteiden lisäksi Meiarin politiikka oli myös nationalistissävytteistä. Hänen valtakaudellaan kansallisten vähemmistöjen asema heikkeni. Vaikka Slovakian vuodelta 1992 peräisin olevassa perustuslaissa taataan kansalais- ja ihmisoikeuksien lisäksi myös vähemmistöjen oikeudet, osa maan unkarilaisvähemmistöstä on ollut pettynyt lain unkarilaisia koskeviin muotoiluihin. Kysymys ei ole Slovakiassa aivan marginaalisesta asiasta, sillä se on yksi Keski-Euroopan monietnisimmistä maista. Suurin vähemmistö on unkarilaiset, joiden osuus on n. 9,7 prosenttia. Meiarin kaudella ”unkarilaiskysymys” tiivistyi paljon esillä olleeseen 1995 asetettuun kielilakiin. Laissa maan ainoaksi kieleksi määriteltiin slovakki ja samalla muiden kielten asemaa heikennettiin. Perustuslaillinen tuomioistuin kritisoi lakia turhaan. Lopulta se muutettiin kuitenkin vasta 1999, jolloin päätettiin, että viranomaisten kanssa asioidessa on saatava käyttää äidinkieltään. Meiarin valtakauden päättyminen 1998 oli merkittävä rajapyykki Slovakian kehityksessä sekä demokratiakehityksen että unkarilaisvähemmistön ja valtaväestön suhteiden kannalta. Käytännössä valtaosa demokraattisista uudistuksista on tehty vuoden 1998 jälkeen. Demokratisoitumisen nopeuden huomioon ottaen voidaan sanoa, että Slovakia on onnistunut demokratisoitumisessa hatunnoston arvoisesti. ”Unkarilaiskysymyksen” painuessa taka-alalle nousivat romanivähemmistön (vajaa 2 %) ongelmat etualalle. Vaikka kyse on verrattain pienestä vähemmistöstä, ongelmia ei voida vähätellä. Suuri osa romaneista asuu huonoissa oloissa ja he ovat usein käytännössä täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Ongelmia on aiheuttanut myös viranomaisten suhtautuminen romaneihin. Romanien ongelmat ovat herättäneet paljon keskustelua Slovakian ulkopuolellakin – myös Suomessa, kun turvapaikanhakijoita turvalliseksi julistetusta Slovakiasta alkoi saapua. Slovakien ja romanien välisiä ongelmiin ei ole löytynyt kantavaa ratkaistua. Täytyy kuitenkin huomioida, että kysymys ei Keski-Euroopassa koske ainoastaan Slovakiaa. Talousnäkymät Slovakian talouskehitys kärsi huomattavasti Meiarin politiikasta. Vauhdilla käynnistetty yksityistäminen hidastui Meiarin kaudella merkittävästi ja käytänteet muuttuivat vähemmän läpinäkyviksi, mikä löi epärehellisyyden leiman koko prosessiin. Lisäksi suurten, vanhentuneiden ja tehottomien raskasteollisuuskompleksien yksityistäminen on ollut yleensäkin hyvin hankalaa. Osa perusinfrastruktuuria tuottavista yrityksistä on jätetty vähintäänkin osaksi valtion omistukseen. Yksityistäminen tehostui uudelleen vuonna 1998, minkä jälkeen merkittävä osa yrityksistä on siirtynyt yksityisomistukseen, mm. valtaosa pankeista on myyty ulkomaisille sijoittajille. Nyt yksityistäminen on kuitenkin käytännössä saatu jo valmiiksi ja yli 90% BKT:stä tulee yksityiseltä sektorilta. Talousreformin edistyessä Slovakian investointiympäristö on parantunut merkittävästi, ja investointivirasto on onnistunut houkuttelemaan maahan ulkomaisia investointeja parantuvaan tahtiin. Houkuttelevana tekijänä on myös Slovakian erinomainen sijainti logistiikan kannalta. Slovakiaa on gateway-asemassa Keski-Euroopan ja Ukrainan välillä. Mikäli Ukrainan poliittinen kehitys jatkuu myönteisenä, vaikutukset tulevat varmasti heijastumaan myös Slovakian talouteen. Maan infrastruktuuria on kuitenkin kehitettävä nykyistä tehokkaammaksi. Oikeusjärjestelmän uudistukset Oikeusjärjestelmää on johdonmukaisesti kehitetty markkinatalouden ja oikeusvaltion vaatimusten mukaiseksi. Valtaosa oikeusjärjestelmän muutoksista EU:n vaatimusten mukaisiksi saatettiin loppuun 2001–2002. Vuoden 2002 alussa liiketoimintalakeja uudistettiin vastaamaan EU-lainsäädäntöä. Myös hallinnollisia esteitä on pyritty poistamaan. Kaupparekisterin sekä kiinteistö- ja maarekisterin osalta lupapolitiikkaa ja siihen liittyviä käytänteitä on tehty läpinäkyvimmiksi. Myös byrokratiaa on karsittu. Maassa toimii myös antimonopoliviranomainen, joka valvoo kilpailua. Toimielin on suhteellisen vahva ja sillä on oikeus langettaa sanktioita kilpailunsuojalain rikkeistä. Sen päätöksistä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen. Slovakian työlainsäädäntö on yksi Euroopan joustavimmista. Kesäkuussa 2003 voimaan tulleen työlain myötä työnantajan ja työntekijän välille solmittava sopimus on mahdollista räätälöidä siten, että se myötäilee talouden muutoksia. Kilpailukykyä pyrittiin lisäämään tuloverouudistuksella. Slovakian viisiportainen tuloverojärjestelmä korvattiin vuoden 2004 alusta ottamalla käyttöön kiinteä 19 % tulovero. Sama vero koskee sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä. Lisäksi houkuttelevana tekijänä on se, että maan työvoiman koulutustaso on korkea ja toisaalta palkkataso on yhä verrattain matala, n. 400 euroa kuukaudessa. Vaikka lainsäädäntö onkin periaatteessa ajan tasalla ja tehty työnantajan kannalta verrattain houkuttelevaksi, liittyy lakien tulkintaan ja toimeenpanoon jonkin verran epämääräisyyttä. Lisäongelmana on myös korruptio. Maa on kuitenkin jo vuosia taistellut sitä vastaan ja korruption määrä on saatu asteittain, tosin verrattain hitaasti, vähentymään. Alueellinen eriarvoisuus Työttömyysaste maassa on yhä varsin korkea, 18,1 prosenttia, vaikka Slovakian BKT on kasvanut viime vuodet melko tasaisesti n. 5% vuositasolla. BKT henkeä kohden ostovoimakorjattuna on reilut 50 prosenttia EU25:n keskiarvosta. Verrattain nopea talouskasvu on pohjautunut pitkälti työn tuottavuuden ja tehokkuuden parantumiseen, eikä siten ole merkittävästi heijastunut työttömyyslukuihin. Uudet työpaikat eivät kohtaa syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia työttömien valtajoukkoa. Slovakian talouskasvu ja hyvinvointi on yhä varsin epätasaisesti jakautunut, maan itäosat ovat EU:n köyhimpiä alueita. Kokonaisuutta ajatellen Slovakian taloudellinen kehitys tulee jatkumaan suotuisana. Merkittävin yksittäinen Slovakiaan panostanut sektori on autoteollisuus, josta on lyhyessä ajassa tullut maan talouden tukipilari ja tärkein vientiala. Suomalaisyritysten investoinnit Slovakiaan ovat toistaiseksi olleet melko vähäisiä. Viime vuonna Suomen vienti Slovakiaan väheni huomattavasti, mutta tuonti kasvoi yli puolella edellisestä vuodesta. Tuonnin kasvu voidaan pitkälti selittää paitsi alhaisen lähtötason vaikutuksella, mutta ennen kaikkea kulkuneuvojen tuonnin ja autokaupan voimakkaalla kasvulla. Viennin supistuminen indikoi valittavasti sitä, etteivät suomalaisyritykset ole ensimmäisten joukossa hyödyntämässä nopeasti kehittyviä, dynaamisia markkinoita. Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä ja poliittisen historian tutkijana Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.
|
