Työntekijän lojaalisuusvelvoitteen rajoista käydään tällä hetkellä kiivasta kulissientakaista taistelua. Näin voisi ainakin päätellä kahdesta erillisestä tapauksesta.
Ensin eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoi Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n loukanneen kahden työntekijänsä perusoikeuksiin kuuluvaa sananvapautta. Yksi työntekijä oli saanut varoituksen esiinnyttyään kutsuttuna asiantuntijana eduskunnan talousvaliokunnassa. Toista taas oli kielletty lähettämästä turve-energiaa koskevaa mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomiin.
Väärin meni, arvioi Jääskeläinen. Hän korosti, että tutkijoiden rooliin kuuluu luontevasti esiintyä eduskunnassa asiantuntijana. Kutsusta voi kieltäytyä vain perustellusta syystä, eikä työnantajan nihkeä suhtautuminen ole sellainen, Jääskeläinen totesi. Työnantaja ei myöskään saa sensuroida työntekijöiden lehtikirjoituksia.
Työnantajat ovat näköjään ottaneet kovat keinot käyttöön myös työriidoissa. He yrittävät tukkia työntekijöiden suut vetoamalla lojaalisuusvelvoitteeseen ja isoihin sopimussakkoihin.
Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin juttua, jossa kaksi työntekijää oli haastanut työnantajansa käräjille potkujen takia. He halusivat kuulla todistajana entistä esimiestään. Todistaja kuitenkin kieltäytyi vastaamasta rekrytointeja koskevaan kysymykseen, koska hänen mielestään jokin työnantajan kanssa tehty, vaitiolon sisältävä sopimus sitoi häntä.
Työnantajan asianajaja ei antanut todistajalle lupaa vastata kysymykseen, vaan hän ilmoitti, että todistaja voi vastata omalla vastuullaan. Oikeuden puheenjohtaja oli sitä mieltä, että kysymykseen voi vastata. Puheenjohtaja muistutti, että todistaja voi kieltäytyä todistamasta vain, jos laissa niin säädetään.
Tästä huolimatta todistaja ei uskaltanut vastata kysymykseen. Työntekijöiden asianajaja pyysi, että oikeus ottaa tämän huomioon tuomiossaan. Riita päättyi sittemmin työntekijöiden voittoon.
Asianajajaliitto puolestaan käsitteli samaa teemaa valvontalautakunnalle tulleessa kantelussa. Eräs todistaja oli nimittäin ennen oikeudenkäyntiä saanut puhelun työnantajan asianajajalta. Asianajaja oli muistuttanut todistajaa sopimuksesta, jonka mukaan todistaja oli sitoutunut olemaan vahingoittamatta työnantajansa mainetta. Todistaja koki puhelun painostukseksi ja arveli, että soiton ainoa syy oli pelotella todistajaa.
Valvontalautakunnan mielestä soitto ei rikkonut hyvää asianajajatapaa. Päätöksessään se huomautti, että asianajajan tarkoituksena oli varmistua siitä, että todistaja ymmärtää sopimuksen velvoitteen.
Olen vahvasti eri mieltä liiton valvontalautakunnan kanssa. Mielestäni puhelua ei voi ymmärtää muulla kuin yhdellä tavalla: todistaja yritettiin painostaa olemaan kertomatta mitään ikävää työnantajasta. Kaiken lisäksi todistaja yritettiin ilmiselvästi saada vaikenemaan nimenomaan sellaisista tosiasioista, jotka ovat työnantajan kannalta kiusallisisia. Näitä ikäviä tosiasioita ilmeisesti oli, sillä eihän puhelua muuten olisi soitettu.
Nämä esimerkit saavat kysymään, mitähän suomalaisessa työelämässä oikein tapahtuu. Yritetäänkö Suomesta tehdä yhteiskunta, jossa työnantajalla on oikeus odottaa sokeaa kuuliaisuutta työntekijöiltään?
Työntekijä ei saa sanoa julkisesti mitään, mitä työnantaja ei etukäteen hyväksy. Työnantajalla on oikeus kieltää työntekijää sanomasta julkisuudessa yhtään mitään. Työntekijä ei edes oikeudenkäynnissä saa kertoa totuutta, jos se on työnantajan kannalta ikävä.
Tai muuten…
