Kaikki muistavat vielä vanhat kunnon tupo-ajat, jolloin keskustajärjestötasolla neuvoteltiin ja sovittiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja ja joissa valtiovalta tuli vastaan omine vero- ynnä muine ratkaisuineen edellyttäen, että keskusjärjestöt omissa neuvotteluissaan saavuttivat riittävän yhteisymmärryksen. Liittotasolla neuvoteltiin liittokohtaisia ratkaisuja tupon asettamissa raameissa. Asiat hoituivat ja maailma oli mallillaan.
Työehtosopimusmaailma on muuttunut lyhyessä ajassa ja muutos varmasti jatkuu. Nyt olemme nähneet muutaman kierroksen, jossa palkankorotukset on Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimesta ankkuroitu hyvin tiukkoihin rajoihin ja muista asioista ei oikeastaan ole päästy edes keskustelemaan saati sopimaan. Voidaan sanoa, että keskitetystä tupo-maailmasta on siirrytty toiseen äärilaitaan.
Malli on varmistanut maltilliset korotukset, mutta samalla se on tehokkaasti estänyt ala- ja liittokohtaisten kysymysten käsittelyn ja työelämän kehittämisen yhteiseltä pohjalta. Tuskin löytyy kovinkaan monta tahoa, jotka olisivat vilpittömän tyytyväisiä noudatettuun malliin. Työelämässä on paljon muitakin asioita, joista on syytä keskustella ja tarvetta sopia, kuin palkankorotukset. On vaikea nähdä, että kovin monta kierrosta tes-sopimuksia voidaan tällä tavalla tehdä. Ei myöskään vaatine kovinkaan suuria ennustajan taitoja, kun toteaa, että melko varmasti joudutaan palaamaan tästä toisesta äärilaidasta takaisin – ei ehkä aikaisempaan puhtaaseen tupo-maailmaan, mutta jonnekin sinne puoleen väliin.
Lakimiesliitossa työmarkkinakysymyksiä käsitellään toisaalta julkisen sektorin valiokunnassa ja toisaalta yksityissektorin valiokunnassa, jotka ovat kyseenomaisen sektorin edunvalvontavaliokuntia. Valiokunnissa seurataan sektorin työmarkkinakysymyksiä, neuvottelutoimintaa ja otetaan kantaa esille nouseviin kysymyksiin ja sopimuksiin. Valiokuntien yhteistyöelimenä toimii työmarkkinatoimikunta, jossa ovat edustajat sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Toimikunta kokoontuu säännöllisesti pohtimaan ajankohtaisia kysymyksiä.
Viime vuosien kehitys on ollut merkille pantavaa. Julkisen sektorin säästö- ja tuottavuusohjelmien ohella kumpaakin sektoria puhuttavat melko lailla samat asiat ja kysymykset. Yliopistosektori on siirtynyt julkiselta puolelta EK:n hoiviin. Muutoinkin kummallakin sektorilla kehitellään uusia palkkaus- ja sopimusjärjestelmiä omine vaativuusluokkineen ja henkilökohtaisine osineen. Peruskysymykset ovat eri malleissa hyvin samankaltaisia. Näiden järjestelmien kehittelyn lisäksi pinnalle ovat nousseet kysymykset vapaa-ajalla työssä matkustamisesta ja matka-ajan korvaamisesta, joustavista työaikaratkaisuista työaikapankkeineen ja muusta vapaa-ajan menetyksen korvaamisesta, työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta ja niin edelleen.
Kuulostaa varmaan tutulta. Kun seuraa asioita liiton työmarkkinatoimikunnassa, kovinkaan suurta eroa eri sektoreiden välillä ei enää välttämättä havaitse. Työelämä on muuttunut. Työssäkäyntialueet ovat laajentuneet. Kansainvälisyys on tuonut omat kysymyksensä ja ongelmansa pöydälle. Näistä kysymyksistä ei enää päästä eroon ja siksi tarvitaan joustavampia neuvottelu- ja sopimusmekanismeja kuin mitä viime aikoina on ollut käytössä.
Näillä kysymyksillä on myös selkeä liittymäkohtansa viime aikoina runsaasti julkisuutta saaneessa keskustelussa työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja eläkeiän nostosta. Nämä ovat isoja kysymyksiä, joiden tuloksiin johtava ratkaiseminen edellyttää kaikkien tahojen myötävaikutusta ja sopimista. Nykyisessä toimintamallissa on korostunut erilainen lobbaus ja tavoitteiden saaminen maan hallituksen hallitusohjelmaan. Samalla poliitikkojen ”valta” on kasvanut. Toki kansanvallassa tämä ei ole pelkästään huono asia, mutta varmaankaan ihan kaikkia asioita eivät työmarkkinajärjestöt halua jättää poliitikkojen ratkaistavaksi. Joistakin asioista olisi hyvä sopia ihan keskenäänkin.
Kuten jo edellä totesin, maailma on muuttunut. Muutos vaatii uusia neuvottelu- ja sopimusmekanismeja. Toivon, että muutaman välivuoden jälkeen jälleen löytyy malli, jonka pohjalta jälleen päästään aidosti keskustelemaan ja sopimaan työelämään ja työsuhteisiin liittyvistä kysymyksistä, joihin joka tapauksessa meidän on löydettävä yhdessä ratkaisut.
Kirjoittaja on Lakimiesliiton yksityissektorin valiokunnan puheenjohtaja.
