Ammatillinen edunvalvonta voidaan karkeasti jakaa neuvottelutoimintaan ja työsuhdeneuvontaan. Neuvotteluissa Lakimiesliiton tavoitteena on saada kaikille lakimiehille mahdollisimman hyvät sopimukset, jälkimmäisen tavoitteena saada kaikki jäsenten oikeudet toteutumaan käytännössäkin. Käytännössä toiminnot muodostavat yhden tiiviin kokonaisuuden.
Jäävuori
Ammatillisen edunvalvonnan näkyvimpiä muotoja ovat sopimusneuvottelut ja työsuhderiitojen käsittely. Molemmissa toiminnan näkyvä osa muodostaa vain pienen osan siitä työstä, joka on välttämätöntä niin hyvien sopimusten saavuttamiseksi kuin yksittäisten työelämän ristiriitojenkin ratkaisemiseksi.
– Sopimus ja siihen johtavat neuvottelut on neuvottelutoiminnassakin aina vain jäävuoren huippu, toteaa liiton julkisen sektorin asiamies Esa Eriksson, niissä onnistuminen vaatii pitkäjänteistä ja järjestelmällistä pohjatyötä ja verkostoitumista.
Sopimuskierrosten välissä työrauhan vallitessa tehdään kaikki se taustatyö, jonka hedelmiä neuvottelupöydässä korjataan. Sopimusten yhteydessä asetetaan usein joukko erilaisia työryhmiä, joiden määrä ja luonne riippuvat sopimuskierroksen ja itse sopimuksen luonteesta. Joka tapauksessa monet käytännölliset ratkaisut joudutaan jo käytännön syistä siirtämään sopimuskaudella työskenteleviin työryhmiin. Ei muutaman viikon neuvotteluissa voida ratkaista kaikkia asioita. Työryhmäorganisaatiossa sopimusten soveltaminen ja pienten ryppyjen siloitteleminen onkin käytännössä jatkuvaa neuvottelemista, jolla sekä konkreettisesti ajetaan etuja että haetaan hyviä neuvotteluasetelmia tuleville neuvotteluille.
Joukkue
Lakimiesliitto vahvisti edunvalvontapuoltaan kahdella uudella lakimiehellä, julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvontaa hoitavalla lakimies Kirsi Venäläisellä ja tämän yksityissektorin vastinparilla lakimies Tommi Rainermalla. Edelleen rivissä jatkavat julkisen sektorin asiamies Esa Eriksson, joka on hoitanut julkisen sektorin edunvalvontaa jo vuodesta 1991, ja yksityisen sektorin asiamies Taru Turunen, jolla on tehtävässä kokemusta jo vuodesta 1988. Toimiston edunvalvontajoukkueen täydentää toiminnanjohtaja Jorma Tilander, joka vastaa edunvalvonnan kokonaisuudesta ja edustaa liittoa muun muassa Akavan hallituksessa.
Tukenaan ja apunaan edunvalvontajoukkiolla on kaksi sihteeriä, Pia Kaisla ja Kati Rautio, jotka pitävät huolta käytännön toiminnasta ja varmistavat operaation sujumisen.
Prosessi
Lakimiesliitonkin ammatillisen edunvalvonnan perusluonne on jatkuva prosessi. Käytännössä mikään saavutus tai tappio ei ole pysyvä.
– Sopimus muodostaa aina kokonaisuuden, korostaa yksityissektorin asiamies Taru Turunen. Yhteisymmärrykseen pääsy vaatii yhteisymmärrystä kaikkien ehtojen muodostamasta kokonaisuudesta. Nykyisetkin saavutukset pysyvät sopimuksissa vain niin kauan kuin molemmat osapuolet ovat valmiita ne edelleen hyväksymään.
Juuri neuvottelutoiminnan ja sopimisen avointa luonnetta korostavat kaikki edunvalvontasektorin toimijat.
– Se, että kaikesta neuvotellaan yhä uudestaan, tekee ns. saavutuslistoistakin osin ongelmallisia, korostaa lakimies Kirsi Venäläinen. Monesti on hyödyllistä kirjoittaa auki kaikki ne työelämän parannukset, jotka ammatillisella edunvalvonnalla on saavutettu – itsestäänselvyyksiksi muodostuneet asiatkin ovat monesti varsin hiljan neuvotteluilla saavutettuja.
Saavutuslistoilla mitatussa menestyksessä kuitenkin usein unohdetaan se, että neuvotteluissa on aina kaksi osapuolta. Niiden valossa neuvottelutoiminta saattaa näyttää epäsymmetriseltä etujen hakemiselta, jossa työntekijäpuoli käy hakemassa työnantajalta jotakin itselleenkin. Mutta työnantajallakin on laaja joukko tavoitteita, jotka ovat usein työntekijöiden kannalta heikennyksiä.
Sopimus ei synny vallitsevasta tilasta ja niistä työntekijöiden vaatimuksista, joihin työnantaja saadaan suostumaan. Sopimus syntyy työnantajan vaatimuksista ja työntekijöiden vaatimuksista – neuvotteluvoima ratkaisee sen, kumpi osapuoli onnistuu paremmin. Voimasuhteissa tapahtuvat muutokset saattavat heijastua myös sopimusten sisältöön.
– Saavutettujen etujenkin turvaaminen vaatii aina onnistumista neuvotteluissa, Eriksson muistuttaa.
Joustavat rakenteet
Käytännössä akavalainen neuvottelutoiminta hoidetaan ns. neuvottelujärjestöjen avulla. Järjestäytyminen perustuu akavalaisessa kentässä suoritettuun koulutukseen, toisin kuin muissa keskusjärjestöissä, joissa järjestäytyminen on toimialapohjaista. Koska sopimukset solmitaan toimialoittain, ovat akavalaiset liitot perustaneet kaksi neuvottelujärjestöä, jotka käyvät neuvottelut kaikkien liittojen puolesta. Julkisella sektorilla sopimukset kaikkien akavalaisten ryhmien puolesta neuvottelee ja solmii Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja yksityisellä sektorilla Ylemmät Toimihenkilöt YTN.
Käytännössä niin YTN:n kuin JUKOnkin toimintaa pyörittävät liittojen toimitsijat. Molempien organisaatioiden oma henkilökunta on hyvin pieni ja keskittyy lähinnä kokonaisuuden koordinointiin. Varsinainen sopimusalakohtainen työskentely tapahtuu liittojen henkilöstön voimin. JUKOssa valtiosektorin neuvottelukunnan puheenjohtajana on toiminut Lakimiesliiton asiamies Esa Eriksson. YTN:ssä Taru Turunen on puolestaan toiminut pitkään eri toimielimissä.
– Akavalainen organisaatiorakenne, jossa sopimukset solmitaan neuvottelujärjestöjen kautta, on vaikeammin hahmotettava kuin jos liitoilla olisi omat sopimuksensa, Turunen myöntää. Nykyrakenne on kuitenkin hyvin joustava ja tehokas. Työmarkkinoiden nopea rakennemuutos tai työnantajaliittojen yhdistyminen eivät pakota akavalaista kenttää järjestöfuusioihin, hän jatkaa.
Neuvottelujärjestöjen sisäisiä rakenteita muutetaan tarvittaessa työmarkkinoiden ja sopimusjärjestelmän kehittyessä. JUKOssa jokaisella sopimusalalla on oma neuvottelukuntansa, joka vastaa alan edunvalvonnasta. YTN:ssä sopimusaloilla taas on taustaryhmät, jotka kantavat saman vastuun.
– Viimeisin muutos YTN:n puolella oli vakuutusalan ja rahoitusalan taustaryhmien yhdistyminen finanssialan taustaryhmäksi. Kun rakennemuutos vain kiihtyy, on tärkeää, ettei rakenteiden päivittäminen vaadi raskaita järjestöuudistuksia, vaan muutoksen keskelläkin voidaan voimavarat keskittää varsinaiseen edunvalvontaan, Turunen korostaa.
Yhteistoiminta
Liiton asiamiesten aktiivinen toiminta neuvottelujärjestöissä ja Akavassa tuo hyvin esille sen, että liittotason edunvalvontaa on mahdotonta käsitellä erillisenä, itsenäisenä kokonaisuutena. Valtaosa lakimieskunnan edunvalvonnasta tapahtuu osana akavalaista kokonaisuutta. Akava, JUKO ja YTN eivät olekaan jotakin liiton ulkopuolista, johon liitto yrittää vaikuttaa, vaan liiton toimijat näyttelevät tärkeää roolia niissä neuvottelujärjestöjen ja keskusjärjestön elimissä, joihin liitto haluaa vaikuttaa.
– Tässäkin näkyy kaiken vaikuttamistoiminnan perusluonne, Eriksson huomauttaa. Kuten neuvotteluissa työnantajan kanssa, ei palkansaajapuolen sisäisessäkään toiminnassa ”käydä hakemassa” asioita omalle jäsenkunnalle. Pöydässä on aina useita intressejä, jotka pitää sovittaa yhteen.
Ammatillinen edunvalvonta on viime kädessä aina koko jäsenkunnan yhteistoimintaa.
– Menneellä neuvottelukierroksella yksityisen sektorin sopimusaloilla jouduttiin menemään useaan työtaistelu-uhkaan ja muutamilla aloilla aina työtaistelutoimiin saakka. Niissä tilanteissa korostui, että neuvotteluvoima vaatii tuekseen toimivaa järjestöllistä valmiutta, Turunen korostaa. Järjestöllisen valmiuden taso näkyi suoraan siinä, kuinka asetetut tavoitteet eri aloilla saavutettiin. Kyllä työnantajapuolikin tietää, millainen tilanne työpaikoilla vallitsee. Kun kentällä on valmius toimenpiteisiin ja neuvottelijoiden takana seistään, saa vastapuolelta aivan erilaisen kohtelun, kuin jos kenttä ei ole yksituumaisesti mukana, hän painottaa.
Kaksi kaistaa
Edunvalvonta ei voikaan koskaan olla puhdas ostopalvelu, vaan vaatii jäseniltä aina myös valmiutta osallistua toimintaan vähintäänkin silloin, kun ryhdytään työtaistelutoimenpiteisiin. Lakimiesliiton jäsenillä on kaksi pääasiallista väylää vaikuttaa ammatilliseen edunvalvontaansa ja sen onnistumiseen – liiton jäsenjärjestöt ja toimielimet sekä toisaalta paikallistason toiminta virastoissa ja yritysyhdistyksissä.
Liiton kannat edunvalvonnallisissa kysymyksissä määrittelee viime kädessä valtuuskunta, mutta käytännössä vastuu on liiton hallituksella ja sen alaisuudessa toimivilla valiokunnilla. Kaikkiin näihin elimiin liiton jäsenillä on mahdollisuus päästä osallistumaan. Käytännössä elimiin valikoituminen tapahtuu liiton jäsenjärjestöjen kautta. Tämä vaikuttamistie kattaa kaikkien lakimiesten yhteisen edunvalvonnan riippumatta työnantajasektorista tai työnantajasta.
– Valiokuntien ja aktiivisten jäsenten kautta liiton toimisto saa käyttöönsä ajankohtaista tietoa lakimiesten tilanteesta paikallisella tasolla yrityksissä ja eri hallinnonaloilla, kertoo Eriksson.
Ilman aktiivisia valiokuntia ja jäseniä toiminta olisi mahdotonta, täydentää Turunen. Tehokas edunvalvonta vaatii oikeaa ja ajantasaista tietoa laajalle levittäytyneestä jäsenkunnastamme. Ainoa tapa saada tieto riittävän nopeasti on saada se suoraan paikallisen tason aktiiveilta.
Luottamusmiehet
Paikallisen tason organisaation toinen keskeinen osa on neuvottelujärjestöjen luottamusmiesorganisaatio. Luottamusmies toimii työntekijöiden edustajana paikallisella tasolla ja luottamusmies edustaa kaikkia toimipiirinsä akavalaisia koulutustaustaan katsomatta.
Julkisella sektorilla JUKOn ja yksityisellä sektorilla YTN:n luottamusmiehet toimivatkin paikallisella tasolla työntekijöiden päivittäisen edunvalvonnan tärkeimpinä käsikassaroina. Joillakin yksityissektorin sopimusaloilla luottamusmies toimii luottamushenkilön tai yhteyshenkilön nimikkeellä, mutta käytännössä toimenkuva vastaa luottamusmiehen toimenkuvaa.
– Erityisesti akavalaisessa kentässä paikallisen luottamusmiesverkoston vahvistamiseksi tehdään aktiivisesti töitä niin neuvottelupöydässä kuin paikallistasollakin, korostaa Tilander.
– Julkisella sektorilla luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksia lisättiin nyt solmituissa sopimuksissa, muistuttaa Eriksson.
– Samoin yksityisellä puolella ylempien toimihenkilöiden edustajien asemaa vahvistettiin, mikä tulee näkymään myös paikallistason edunvalvonnassa, vahvistaa Turunen.
Luottamusmiesorganisaatio on pääsääntöisesti kaksiportainen siten, että yksikkötasolla työntekijöille valitaan luottamusmies/-henkilö ja koko yrityksen tai hallinnonalan tasolla työntekijöitä edustaa pääluottamusmies. Suurin yksittäinen edustettavien lakimiesten joukko on JUKOn oikeusministeriön hallinnonalan pääluottamusmies Rauno Seleniuksella, joka edustaa kaikkia oikeusministeriön hallinnonalan akavalaisia.
Paikallinen sopiminen
Yksi keskeisiä syitä paikallistason organisaation vahvistamiselle on työnantajapuolen pyrkimys paikallisen sopimisen lisäämiseen niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Akavalaisessa kentässä paikalliseen sopimiseen on suhtauduttu usein peruspositiivisesti, mutta on haluttu korostaa sitä, että kyseessä tulee aina olla aito sopiminen, jossa kaikilla osapuolilla on todellinen edustus.
– Työnantajaosapuoli puhuu paikallisesta sopimisesta usein tarkoittaen yksittäisen työnantajan päätösvallan lisäämistä, huomauttaa Tilander. Palkansaajapuolella taas paikallisen sopimisen edellytyksenä on se, että kyseessä ovat aidot neuvottelut, ei sanelu. Paikallisesti sovittavista asioista pitää selvästi sopia työehtosopimuksissa, ja paikallisella tasolla neuvottelut täytyy käydä luottamusmiehen kanssa, hän jatkaa.
– Valitettavasti tähänastiset kokemukset paikallisesta sopimisesta antavat vain vähän aihetta toiveikkuuteen, valittelee yksityissektorin Turunen. Käydyllä kierroksella useilla aloilla lisättiin paikallisesti sovittavien asioiden määrää. Työnantajalla ei usein näytä kuitenkaan olevan halua todelliseen neuvottelemiseen, vaan asiat halutaan sanella työntekijöille. Tämänkaltaista sopimista ei palkansaajapuoli voi hyväksyä, mikä heijastuu varmasti myös seuraavalle neuvottelukierrokselle, hän varoittaa.
Työnantajan käsitellessä paikallista sopimista sanelemisena korostuu myös valtakunnallisiin sopimuksiin kirjattavien ns. perälautojen merkitys.
– Työnantajapuoli ajaa usein mallia, jossa yhteisymmärryksen puuttuessa työnantaja kohdentaa palkankorotukset tai päättää muusta neuvoteltavasta asiasta, Turunen pahoittelee.
– Tämä ei ole omiaan lisäämään yksittäisten työnantajien intoa neuvotella palkansaajapuolen kanssa. Valtakunnallisiin sopimuksiin täytyneekin kirjata tiukat perälaudat, joissa määritellään esimerkiksi, miten paikallisesti sovittavat palkankorotukset jaetaan tai muu paikallisesti sovittava asia ratkaistaan, jos yhteisymmärrystä ei synny. Näin estetään työnantajaa hyötymästä neuvotteluhaluttomuudesta. Yhdessä sovitun palkankorotusten kohdentamisen pääasiallisena vaihtoehtona perälaudoissa tulevat varmasti vastaisuudessakin olemaan yleiskorotukset,” Eriksson täydentää.
Paikallisessa sopimisessa pitää tehdä myös erottelu julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Yksityisellä sektorilla neuvotteleva yritys voi vapaammin määrätä resursseistaan kuin julkisen sektorin yksittäinen yksikkö.
– Resurssien tullessa budjetista ei eri virastojen neuvotteluasetelmaa voi verrata yritykseen, joka itse hakee resurssinsa markkinoilta, muistuttaa Eriksson. Luonnollisesti se taso, jolta resurssit tulevat, on merkityksellisin sopimuksia tehtäessä. Julkisella sektorilla Valtion työmarkkinalaitoksen merkitys tuskin vähenee, vaikka paikallisella tasolla tapahtuva sopiminen lisääntyisikin. Paikallistaso on kuitenkin aina riippuvainen keskustasolla tehtävästä resurssien kohdentamisesta, hän aavistelee.
Paikallinen toiminta
Liiton jäsenjärjestöjen rinnalla toinen jäsenten edunvalvontaan osallistumisen muoto on organisaatio- ja toimialapohjainen akavalainen yhteistoiminta yritys- tai virastokohtaisesti. Toiminta jakautuu neuvottelujärjestöjen, JUKOn ja YTN:n, kesken kuten luottamusmiesjärjestelmäkin.
YTN:n yritysyhdistykset kokoavat yrityksen tai sen toimipisteen tasolla kaikki halukkaat akavalaisten liittojen jäsenet mukaan yrityskohtaiseen edunvalvontaan, ajamaan lakimiesten ja muiden akavalaisten etuja muun muassa yrityksen henkilöstösääntöön tai muihin yrityksen käytäntöihin liittyvissä asioissa.
Yritysyhdistyksillä on YTN:n taustaryhmien muodossa suora yhteys YTN:n sopimusalakohtaiseen edunvalvontaan. Taustaryhmien jäsenistä suuri osa koostuu yritysyhdistysten aktiiveista ja niiden sihteereinä toimivat liittojen asiamiehet.
– Liiton valiokunnissa saadaan koottua liiton jäsenkunnan näkemykset eri työmarkkinakysymyksiin, taustaryhmissä taas alan kaikkien akavalaisten, tarkentaa Turunen.
– Kummatkin yhteydet ovat välttämättömiä tehokkaalle edunvalvonnalle. Erityisesti paikallisen edunvalvonnan korostuessa on olennaista, että paikallistasolta löytyy toimijoita, jotka voivat edunvalvontaa tehdä, hän painottaa.
Joiltakin osin liiton jäsenjärjestöorganisaatio ja neuvottelujärjestön paikallinen organisaatio voivat olla tiiviistikin limittäisiä. Lakimiesten osalta tämä on tilanne lähinnä oikeuslaitoksessa, jossa juristit muodostavat hyvin huomattavan osan kaikista akavalaisista, ja liiton jäsenjärjestöjen työnjako on muodostunut hallinnollisten rajojen mukaan.
Oikeudet käytännössä
Liiton jäsenilleen tarjoama työ- ja virkasuhdeneuvonta pyrkii varmistamaan, että jäsenten kaikki työsuhteen ehtoihin liittyvät oikeudet, johdettiinpa ne laista, kollektiivisista sopimuksista tai yksilön työsopimuksesta, toteutuvat.
– Neuvonta kytkeytyy hyvin kiinteästi neuvottelutoimintaan siten, että molempia ohjaavat selvästi yhtäläiset tavoitteet jäsenten etujen toteutumisesta, kiteyttää lakimies Kirsi Venäläinen. Neuvonnassa valvotaan voimassaolevien oikeuksien toteutumista, muttei voida tavoitella uusia oikeuksia.
– Useissa tapauksissa tulee esille, kuinka monia oikeuksia pidetään itsestäänselvyyksinä tai lainsäädännöstä johtuvina, vaikka ne perustuvatkin kollektiivisopimuksiin tai työ- tai virkaehtosopimukseen. Näissä tapauksissa joillekin vaateille on vaikea löytää juridisia perusteita, jos ne ylittävät työntekijälle häntä koskevissa sopimuksissa tai lainsäädännössä määritellyt oikeudet, Venäläinen tarkentaa.
– Useimmiten on helppoa asettaa ongelmatilanteissa yhteiset tavoitteet. Joissakin tapauksissa juridisten perusteiden puuttuminen vaatisi käytännössä lainsäädännön muutosta, että juttu olisi kestävästi ajettavissa, yksityissektorin työsuhdeneuvontaa hoitava lakimies Tommi Rainerma korostaa. Me yritämme kuitenkin aina antaa jäsenille realistisen kuvan heidän tilanteestaan ja mahdollisuuksistaan jutussa. Näissä tapauksissa tilanne pyritään selvittämään siten, että vaatimukset sovitetaan todennettaviin oikeuksiin yhdessä jäsenen kanssa.
Sopimusten varassa
Suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä, jossa osa etuuksista ja oikeuksista perustuu lainsäädännön sijasta sopimuksiin, toimivan neuvonnan ja ongelmien ennaltaehkäisyn merkitys korostuu. Se, että potentiaaliset erimielisyyksien aiheet huomioidaan jo työsopimusta solmittaessa, edesauttaa hyvien tulosten saavuttamista myös ongelmatilanteissa.
– Hyvin suuri osa työsuhteissa syntyvistä ongelmista on sellaisia, että ne voidaan ehkäistä tai niitä voidaan lievittää työsopimuksen kirjauksilla. Parhaita tuloksia saadaankin usein sillä, että sopimus tarkastutetaan meillä ennen sen allekirjoittamista, Venäläinen korostaa. Huolellisesti tehty etukäteistarkastus auttaa selventämään niitä oikeuksia, joita työntekijällä on. Niin sanottujen itsestäänselvyyksien vähentyessä ikäviä yllätyksiä tulee huomattavasti vähemmän.
Sekä Venäläinen että Rainerma korostavat liiton työsuhdeneuvonnan pyrkimystä avoimeen, rehelliseen ja realistiseen yhteistyöhön jäsenten kanssa.
– Me emme halua ruokkia epärealistisia odotuksia juttujen suhteen, vaan pyrimme siihen, että tavoitteet asetetaan mahdollisuuksien mukaan. Toki kunnianhimoisesti, mutta niin, että kaikelle löytyy perusteet, Rainerma painottaa.
– Ei ole jäsenen eikä liiton etu, jos ajaisimme juttuja, joiden tiedämme olevan vailla perusteita. Ei sillä tavalla synny hyviä tuloksia – uskottavuudesta nyt puhumattakaan, Venäläinen säestää.
Tieto, totuus ja elämä
Avaimena onnistuneeseen työsuhderiitojen selvittelyyn Rainerma ja Venäläinen näkevät mahdollisimman tarkat ja luotettavat tiedot käsiteltävästä asiasta.
– Kollektiivisopimuksista neuvoteltaessa pitää tietää todellinen tilanne kentällä – työsopimusriitoja ratkottaessa taas täytyy tuntea kaikki asiaan vaikuttavat seikat, jottei neuvotteluasetelma romahda ikäviin yllätyksiin, Venäläinen korostaa.
– Juristit onneksi ymmärtävät hyvin sen, ettei liiton lakimiehelle kannata antaa valikoitua tietoa ja unohtaa ratkaisevia tosiasioita, Rainerma kiittelee. He näkevät sen, että liiton juristi ajaa heidän asiaansa ja tarvitsee kaiken tiedon voidakseen rakentaa kestävän jutun. Harhaanjohtavan tiedon antaminen on oman edunvalvonnan rakentamista juoksuhiekalle.
Asiakkaiden asenne on hyvin usein rakentava, vaikka tilanne työpaikalla olisi päässyt kireäksikin.
– Juristit arvostavat sitä, että saavat rehellisen arvion jutun perusteista ja menestymisen mahdollisuuksista. Ei juridiikan ammattilainen sokeudu tosiasioille omassakaan asiassaan, Venäläinen arvioi. Tämä tekee yhteistyöstä palkitsevaa. Ensimmäinen reaktio ei ole viedä asia jollekin, joka suostuu ajamaan vaatimuksia sellaisenaan ja niillä perusteilla, kuin asiakas haluaa. Siksihän he liittoon soittavat, että meillä on laaja kokemus työelämän ristiriitatilanteista ja toimivista ratkaisuista.
Työ-, toimi- tai virkasuhderiidan päätyessä oikeuteen asti turvaa liiton jäseniä liiton oikeusturvavakuutus. Vakuutus korvaa asianajo- ja oikeudenkäyntikulut sekä vastapuolelle maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut 13 500 euroon saakka.
– Oikeusturvavakuutus antaa kaikille jäsenille tukevan selkänojan perätä oikeuksiaan myös oikeudessa. Mistään muualta ei ole mahdollista saada näin kattavaa vakuutusta, joka korvaa myös vastapuolen kuluja, Eriksson kertoo. Koti- tai muiden vakuutusten yhteydessä hankittavasta oikeusturvavakuutuksesta ei voi puhua samana päivänäkään.
Kokonaisuus
Työ- ja virkasuhdeneuvonta muodostaa yhdessä neuvottelu- ja sopimustoiminnan kanssa saumattoman kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on kaikilla vaikuttamisen tasoilla vahvistaa lakimiesten asemaa työmarkkinoilla.
– Paikallisella tasolla jukolaiset tai ytnläiset luottamusmiehet antavat tarvittavan avun ja tuen kaikille toimipiirinsä akavalaisille, Turunen toteaa.
– Työ- tai virkasuhteen kohdatessa ongelmia, joita paikallistason avulla ei voida ratkaista, tai jäsenen kaivatessa niiden ennaltaehkäisyä, liiton neuvontalakimiehet antavat neuvontaa ja osallistuvat tarvittaessa neuvotteluihin työnantajan kanssa, Rainerma ja Venäläinen painottavat.
– Neuvottelujärjestöissä liitto osallistuu aktiivisesti neuvottelutoimintaan, siihen valmistautumiseen ja sopimusten toteutumisen ja vaikutusten arviointiin, Eriksson jatkaa.
– Tässä liiton jäsenten aktiivinen yritystason toiminta on myös ollut toiminnalle suureksi eduksi, täydentää Turunen.
– Työelämän lainsäädäntöön ja TUPO-tason sopimustoimintaan vaikutetaan Akavan avulla ja osana akavayhteisöä. Yhdessä muiden akateemisten, ja muiden korkeakoulutettujen, ryhmien kanssa lakimiesten etuja on ajettu menestyksekkäästi aina Akavan perustamisesta, toiminnanjohtaja Tilander tiivistää.
– Tulevaisuudessakin kaikkien lakimiesten ja muiden akavalaisten tiivis yhteistoiminta niin paikallisella tasolla, liitoissa, neuvottelujärjestöissä kuin Akavassakin mahdollistavat sen, että suomalaiset työmarkkinat ovat myös korkeakoulutetuille palkitsevat ja kannustavat. Edunvalvontatoiminnan rakenteet ja toimintatavat paikallisesti ja valtakunnallisesti kertovat yhä siitä, että viime kädessä ammatillinen edunvalvonta on jäsenten yhteistä toimintaa, jossa paras ja asiantuntevinkin neuvottelutoiminta tukeutuu aina aktiiviseen jäsenkuntaan, Tilander kokoaa.
Kulissien takana
Edunvalvonta-asiamiesten ja neuvontalakimiesten taustalta löytyy tiivis, kahden asiamiehen sihteerin tutkapari, joka pitää monet arkipäivän pyörät pyörimässä.
Vuodesta 1998 asiamiehen sihteerinä toiminut Pia Kaisla on kohta vuosikymmenen hoitanut liiton yksityisen sektorin edunvalvonnan käytännön asiat.
Liiton eri edunvalvontavaliokunnat, niin yksityisen sektorin valiokunta kuin työmarkkinatoimikuntakin, vaativat tehokkaasti toimiakseen koko joukon kokouksia sekä sisäisiä ja ulkoisia seminaareja, joissa ajankohtaisia asioita käsitellään perusteellisesti. Tilaisuuksien käytännön järjestelyt, kutsut, ilmoittautumiset, tilat, tarjoilut, materiaalit ja tapahtumapalautteiden kokoamiset vaativat huomattavan määrän työtä, jota ilman tilaisuudet eivät onnistu.
Kaislaa tämän perhevapaiden aikana sijaistanut Kati Rautio on vuoden vaihteesta muodostanut tutkaparin toisen puolikkaan. Valiokuntien toiminnan järjestämisen lisäksi molemmat hoitavat käytännön yhteyksiä moniin sisarjärjestöihin ja neuvottelujärjestöihin.
– Monien muiden liittojen toimintakenttä on niin samankaltainen, että on ollut suureksi hyödyksi pitää tiivistä yhteyttä niihin ja hyödyntää muidenkin liittojen keräämää tietoa ja kokemuksia eri toimintatavoista, kertoo Kaisla.
– Toinen tärkeä rooli on toki materiaalin toimittaminen jäsenistölle, kertoo Rautio.
– Jäsensivuille me päivitämme työministeriön tuoreimmat työttömyystilastot ja liiton palkkatutkimukset. Eri sopimusalojen jäsenistölle myös lähetetään ajankohtaista materiaalia, erityisesti neuvottelukierroksella ja valmistauduttaessa järjestöllisiin toimenpiteisiin, Kaisla jatkaa.
– Palkka- ja muut tutkimukset, kuten viime vuonna toteutettu yrittäjäkysely, työllistävät myös runsaasti niin kyselyn lähettämisvaiheessa kuin erityisesti vastauksia koottaessa. Kyse on kuitenkin edunvalvonnalle hyödyllisestä, jopa välttämättömästä tiedosta, jota kootessaan saa hyvän tuntuman jäsenkunnan arkitodellisuuteen, Rautio muistuttaa.
– Vastausten kokoaminenkin jollakin tavalla muistuttaa siitä, minkä vuoksi tätä työtä tehdään. Niiden kaikkien yksittäisten jäsenten etujen puolesta, Kaisla kiteyttää.