Sosiaalinen kierto on hidastunut – juristeja tarvitaan moni­muotoisista taustoista

Sosiaalinen kierto, luokkaretki, nousu sosiaalisessa luokassa ylemmäksi kuin omat vanhemmat. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

– Yhteiskuntatieteilijät puhuvat yhteiskunnallisesta liikkuvuudesta. Kyse on sosiaaliseen kiertoon liittyvästä sukupolvittaisesta liikkuvuudesta tai uraliikkuvuudesta, joka on yhteiskunnallisen aseman liikkuvuutta työuran aikana, määrittelee sosiologian professori Harri Melin Tampereen yliopistosta.

Pohjoismaissa on aina ollut avointa ja vilkasta sukupolvittaista liikkuvuutta.

Pohjoismaissa on aina ollut avointa ja vilkasta sukupolvittaista liikkuvuutta.

– Sosiaalinen liikkuvuus oli vilkkainta suuren murroksen aikana 1960–70-luvuilla, jolloin muutettiin maalta kaupunkiin ja siirryttiin pientiloilta tehtaisiin, toimistoihin ja kauppoihin.

Keskiluokkaistuminen hiljensi sosiaalista kiertoa

Suomea rakennettiin 1960–80-luvuilla kiivaasti hyvinvointivaltioksi.

– Julkisen sektorin tehtävät laajenivat, ja paikkoja avautui esimerkiksi lastentarhanopettajille, opettajille, lääkäreille ja hallintoihmisille. Yksityinenkin sektori kasvoi ripeästi, tuli asiantuntijatehtäviä ja oli tarvetta muun muassa diplomi-insinööreille ja juristeille, Melin toteaa.

Taitekohtana oli 70-luvun lama ja toisena taitekohtana kymmenen vuotta sitten ollut finanssikriisi. Tällöin uusien työpaikkojen lisääntyminen taittui ja kilpailu niistä oli aikaisempaa kovempaa.

– Enää ei ole samoja urakiertomahdollisuuksia, joita oli talouden ja työmarkkinoiden laajentuessa.

Enää ei ole samoja urakiertomahdollisuuksia, joita oli talouden ja työmarkkinoiden laajentuessa.

Kun toisen maailmansodan jälkeen meillä oli vain pieni keskiluokka, niin viimeisten 40–50 vuoden aikana Suomi on keskiluokkaistunut nopeasti. Nyt keskiluokan osuus on yli puolet ammatissa toimivasta väestöstä.

Melinin mukaan keskiluokkaistuminen on merkinnyt sosiaalisen kierron hiljentymistä.

Miten käy yhteiskunnan elinvoiman?

Melin toteaa, että sosiaalinen kohoaminen on ollut hieno suomalainen kertomus, jota on kuvattu kirjallisuudessakin aina Seitsemästä veljeksestä ja Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogiasta lähtien.

– Vanhempien keskeinen tavoite on ollut tarjota lapsille niin hyvä koulutus kuin on mahdollista, jotta nämä pääsevät aiempaa parempiin asemiin. Tällaista automaatiota ei enää ole: hyvä koulutus ei välttämättä takaa enää hyvää yhteiskunnallista asemaa.

Hyvä koulutus ei välttämättä takaa enää hyvää yhteiskunnallista asemaa.

Melinin mukaan yhteiskunta on jäykistynyt ja yhteiskunnallinen liike hidastunut.

– Keskiluokkaisiin asemiin tullaan keskiluokkaisista kodeista. Koulutuksen laajentumisesta huolimatta sosiaalinen liikkuvuus pois työväenluokasta on vaikeampaa kuin ennen. Monen yhteiskunnan turma on ollut se, että vesi lammikossa eltaantuu. Kun vesi kiertää, yhteiskunta voi hyvin.

Kun asiantuntijatehtäviin tai hallitseviin asemiin tulee ihmisiä erilaisista sosiaalisista lähtökohdista, näkökulmatkin ovat monipuolisia.

Jos tulemme samanlaisista sosiaalisista taustoista ja jaamme samanlaiset näkökulmat, mielipiteet ja ymmärryksen kaikesta, se tarkoittaa, että yhteiskunta on jämähtänyt.

– Jos me kaikki tulemme samanlaisista sosiaalisista taustoista ja jaamme samanlaiset näkökulmat, mielipiteet ja ymmärryksen kaikesta, se tarkoittaa, että yhteiskunta on jämähtänyt. Näen tämän huolta herättävänä kehityspiirteenä yhteiskunnan kasvun ja kehityksen kannalta. Yhteiskunnallinen liike olisi myönteistä yhteiskunnan elinvoimaisuuden ja uudistumisen kannalta.

Yhteiskunnallinen liike olisi myönteistä yhteiskunnan elinvoimaisuuden ja uudistumisen kannalta.

Jos tulevaisuuteen mennään jäykästi keskiluokkaisen mallin kautta, se ei ole uudistusvoiman ja vireyden kannalta hyvä asia, Melin katsoo.

Kannustusta koulutukseen kotoa tai muualta

– Ilmainen koulutus ei takaa koulutuksellista tasa-arvoa. Jo peruskoulu eriytyy hyviin ja huonoihin kouluihin, ja yläkoulussa keskiluokan lapset hakeutuvat erikoisluokille. Koulupudokkaita on enemmän työväenluokkaisissa kuin keskiluokkaisissa perheissä. Työväenluokkaisista lähtökohdista on vaikeampi päästä yliopistoihin.

Koulutuksen tasa- ja korkealaatuisuus pitäisi pystyä turvaamaan kaikkialla. Kannustamisella ja osallistumisen mahdollistamisella on suuri merkitys.

Kannustamisella ja osallistumisen mahdollistamisella on suuri merkitys.

Lapsuuden perhe ja puitteet vaikuttavat paljon. Kulttuurinen pääoma periytyy. Jos kodista ei saa tukea, kannustusta pitäisi saada koulusta tai harrastuksista. Hyvä koulu voi saada monen lapsen innostumaan oppimisesta ja opiskelusta, millä on vaikutusta lapsen koko tulevaisuuteen.

– Keskiluokkaiset kodit tukevat ja kannustavat lapsiaan koulutukseen ihan eri tavalla kuin haavoittuvassa asemassa olevat. Puhumattakaan maahanmuuttajaperheistä, joissa saattaa olla vaikeuksia kielen ja monen muun asian kanssa. Myös yhteiskunnallisen ilmapiirin pitäisi olla kannustava, jotta muutosta saataisiin aikaan.

Taustojen moninaisuus ja muuttoliike uudistavat

Sosioekonominen tausta ja raha eivät aina kulje käsi kädessä.

– Esimerkiksi paperimiehet ovat aina olleet hyvin palkattuja, mutta tapana on ollut, että paperimiehen lapsesta tulee paperimies. Eikä kaikista voi tulla akateemisia. Tarvitsemme edelleen linja-autonkuljettajia, siivoojia, ravintola- ja hotellityöntekijöitä. Yhteiskunta ei toimi, jos kaikista tulee diplomi-insinöörejä, lääkäreitä tai juristeja.

Mutta tärkeää olisi, että akateemisesti koulutettujenkin taustat olisivat monipuolisia ja heitä tulisi erilaisista kodeista.

– Yhtä hyvin joku keskiluokkaisesta perheestä voi halutessaan hakeutua linja-autonkuljettajaksi. Tehtävät eivät ole etukäteen leimattuja hyviksi tai huonoiksi töiksi, vaan ihmisen omalla ammatinvalinnalla ja omilla taipumuksilla on sanansijaa.

Ihmisen omalla ammatinvalinnalla ja omilla taipumuksilla on sanansijaa.

Professori toivoo rohkeita yhteiskunnallisia keskustelun avauksia ja poliittisia toimia.

– Rohkeutta tarvittaisiin myös rekrytointeihin, jotka menevät usein varman päälle. Mutta rakenteiden muutos on hidasta. Hereillä pitäisi olla koko ajan.

Tärkeä uudistava tekijä on myös muuttoliike. Melin korostaa, että esimerkiksi koko Amerikka perustuu muuttoliikkeeseen ja Ruotsin talouskasvu on perustunut siirtolaisuudelle.

– Vaikka Suomi on useassa mielessä tasa-arvoisempi kuin moni muu valtio, maahanmuuton kannalta olemme pussinperä. Meille on tullut yllätyksenä, että joku on tulossa tänne töihin.

Nähdäänkö maahan tulevat tärkeinä ihmisinä rakentamaan tulevaisuuden Suomea?

– Pitäisi miettiä, millä tavoin maahanmuuttajat vastaanotetaan ja arvostetaanko heidän kykyjään. Nähdäänkö maahan tulevat tärkeinä ihmisinä rakentamaan tulevaisuuden Suomea?

Juristi on moniääninen palveluammatti

Lakimiesliiton varapuheenjohtaja Maija Salmi Lipiäinen toivoisi, ettei lakimiehen ammattia miellettäisi eliittiammatiksi, vaan se nähtäisiin pikemmin palveluammattina. Hänen mukaansa esimerkiksi vanhempien tulotaso ei saisi vaikuttaa koulutuspolkuihin.

Professori Melinin mukaan katse kaventuu, kun vain juristien lapsista tulee juristeja.

– Lakimieheksi pitäisi päästä monipuolisista sosiaalisista lähtöasetelmista, yhteiskunnan eri kulmilta, jotta juridiset katseet olisivat taustoitetut monelta eri suunnalta.

Juristiksi pitäisi päästä monipuolisista sosiaalisista lähtöasetelmista.

Myös Maija Salmi Lipiäinen korostaa, että juristiksi olisi hyvä päätyä eri reittejä pitkin, eikä ammatti saisi olla kenellekään tavoittamattomissa.

– Lakimiehet toimivat yhteiskunnassa keskeisissä tehtävissä niin lainvalmistelussa kuin lain soveltajina, joten on tärkeää, että ammattiryhmä on mahdollisimman moninainen – moniääninen ja monikulttuurinen.

Salmi Lipiäinen korostaa, että erilaisista taustoista tulevat ja eri kieliä puhuvat juristit pystyvät tuottamaan oikeuspalveluita ja tarjoamaan samaistumispintaa koko yhteiskunnan tarpeisiin. Moninaisuus tuo myös uskoa koko instanssiin.

Eri polkuja pitkin oikikseen

Lakimiesliiton puheenjohtaja Tuula Linna kirjoittaa Lakimiesliiton verkkosivuilla 16.3.2021 julkaistussa blogissaan VATTin ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen väliraportista, joka liittyy opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimukseen. Sen mukaan korkeakoulutukseen pääsy linkittyy sukupolvien yli.

Vuonna 2020 oikeustieteelliseen valittujen opiskelijoiden vanhemmista yli 80 prosentilla oli alempi tai ylempi korkeakoulututkinto, ja tulotaso oli korkea. Kahdella prosentilla vanhemmista oli käytynä vain perusasteen koulutus.

Vuonna 2020 oikeustieteelliseen valittujen opiskelijoiden vanhemmista yli 80 prosentilla oli alempi tai ylempi korkeakoulutus.

Linna toteaa blogissaan, että juristin ammatin kuuluu olla eri taustoista tuleville mahdollinen palveluammatti. ”On suuri rikkaus, jos olemme ammatillisesti yhteen nivoutunut ryhmä, johon kuuluu erilaisissa kodeissa varttuneita ja erilaisissa lukioissa opiskelleita henkilöitä Suomen joka kolkasta. Näin voimme ammattikuntana ymmärtää paremmin yhteiskuntaa kaikessa monimuotoisuudessaan”, Linna kirjoittaa.

Oikeustieteelliseen sisään pääsevistä 40 prosenttia valitaan vuosina 2020–24 ylioppilastodistuksen perusteella. Maija Salmi Lipiäisen mukaan liiton kanta on, että valintakokeen pitäisi olla ensisijainen. Se antaisi mahdollisuuksia myös niille, jotka eivät ole menestyneet lukiossa riittävästi, mutta ovat motivoituneita.

On hyvä, että opiskelijoita voidaan valita erilaisia polkuja pitkin.

– On hyvä, että opiskelijoita voidaan valita erilaisia polkuja pitkin. Myös ammatillisella tutkinnolla tulee olla mahdollisuus siirtyä yliopisto-opintojen pariin. On tärkeää kehittää vaihtoehtoisia ja joustavia sisäänpääsyväyliä oikeustieteelliseen esimerkiksi avoimen yliopiston kautta.