Sosiaalioikeuden erikoismies Tapio Räty: Tavoitteena reilut ratkaisut

Tapio Räty, 52, on suomalaisen sosiaalijuridiikan moniottelija. Hän on Helsingin sosiaaliviraston lakiyksikön pomo, johtava lakimies.

Juuri nyt mies on haukkaamassa happea, keikalla, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa.

Uuttera Räty on ollut monessa mukana. Hän tekee työtään sekä järjellä että sydämellä.

– Iän karttuessa olen yhä enemmän pyrkinyt oikeudenmukaisiin ja reiluihin ratkaisuihin, vaikka siinä joskus joutuisi pykäliä vähän venyttämäänkin.

Pykälöikäämme.

1 luku. Lakimieheksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden unelma. Polvihousuiässä kaikki oli selvää: minusta tulee poliisi tai palomies.

Nuorena olin erityisen kova lukemaan. Lukijan ammatti kiehtoi, mutta sellaista virkaa en ole vieläkään onnistunut löytämään.

2 §. Valaistuminen. Tuplasin lukion toisen luokan – ihan tahallani. Olin virallisissa kouluopinnoissa kamalan laiska.

Lueskelin kuitenkin ahmimalla muun muassa Perry Masoneita. Mason on asianajaja, joka kääntää jokaisen kirjan lopussa voitokseen kaikki mahdottomatkin tilanteet. Silloin päätin, että ei muuta kuin oikikseen.

3 §. Sosiaaliviraston juristiksi. Valmistumiseni jälkeen olin kuukauden työttömänä.

Kerran kävelin Hakaniemessä ja huomasin mäen rinteessä ison valkoisen talon. Se oli sosiaalivirasto. Kävelin sisään ja kysyin töitä.

Minut pestattiin sananmukaisesti kadulta sosiaaliviraston elatusturvayksikköön. Aluksi hoitelin kaikenkarvaisia toimistohommia, mutta sillä tiellä ollaan.

2 luku. Sosiaalivirastosta työpaikkana

1 §. Innostavinta. Monipuolinen, elämänmakuinen työ.

Ihmiset. On päästävä kulloinkin eteen tulevan ihmisen kanssa samalle aaltopituudelle.

Olen äärimäisen onnellinen myös siitä, etten ole joutunut pyörimään koko elämääni yhden pykälän ympärillä. Pelikenttänäni on sosiaalilainsäädäntö laidasta laitaan: lastensuojelu, vammaispalvelut, toimeentulotuki, julkisuus, verotus, perintä.

2 §. Raskainta. Etenkin urani alussa otin liian raskaasti sosiaaliviraston asiakkaiden kohtalot. Olen nähnyt ja kuullut järkyttäviä tarinoita, joista ei voi kertoa kenellekään, ei edes kotona.

Jotta pysyisi järjissään, on pakko karaista itsensä. Nykyisin osaan jo jättää elämän painajaiset työpaikalleni.

3 luku. Asiakkaista

1 §. Riemastuttavin tapaus. Muuan taidemaalari oli pitkään vakioasiakkaamme.

Hän tuli virastoomme aina kainalot täynnä tauluja. Usein meiltä meni pitkä tovi ennen kun pääsimme taidemaailman kuulumisista itse asiaan.

2 §. Rasittavin tapaus. Aikojen alussa sain eräältä katkeralta asiakkaaltamme tappouhkauksen kotiinkin. Ei se kivaa ole. Se tuntui epäoikeudenmukaiselta.

Ehkä vuodet ovat jalostaneet minusta entistä sovittelevamman. Aina on löydettävissä myös oikeudenmukainen ja järkevä ratkaisu.

4 luku. Sosiaalilainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Olen osaltani ollut mukana valmistelemassa lastensuojelulakia, vammaispalvelulakia ja toimeentulotukilakia.

Toimeentulotukilaki on niistä ykkönen. Arajärven Pena sorvasi sen lopulliseen muotoonsa.

2 §. Kamala laki. Kehitysvammalaki ja asiakasmaksulaki ovat soveltajalleen kamalan vaikeita, asiakasmaksulaki suorastaan järkyttävän vaikea. Tulkinnoille riittää tilaa.

Julkisuuslaki puolestaan on nautinnollisen vaikea.

5 luku. Kommentaarien kirjoittamisesta

1 §. Kirjoittamisen nautinto. Olen käytännön ihminen. Siksi olen kirjoittanut ammattini liittyviä käsikirjoja, kommentaareja.

Hölmöläisen hommaa minun kirjoittelemiseni on ollut. Se on ollut raskasta, eikä siitä ole saanut edes rahaa. Suurin tyydytys tulee oman nimen näkemisestä kirjan kannessa.

2 §. Kirjoittamisen kärsimys. Joskus haaveilin, että minusta tulee tohtori. Sitten tajusin, että kykyni eivät siihen riitä.

En osaa muotoilla sanomisiani tieteellisen selityksen kaapuun. Lisurin aion kuitenkin piakkoin saada valmiiksi.

Aivan aluksi minulla on oltava otsikko. Ilman otsikkoa en kykene kirjoittamaan.

6 luku. Omasta urasta

1 §. Makein voitto. Opiskeluaikoina reputin vero-oikeuden tentin seitsemän kertaa.

Professori Kari S. Tikka kutsui lopulta minut ja muutaman muun kaltaiseni suulliseen tenttiin. Suullisetkin vastaukset menivät plörinäksi.

Professori totesi ensin, että ettehän te vieläkään ymmärrä vero-oikeudesta yhtään mitään. Hän kuitenkin lupasi armahtaa meidät yhdellä tiukalla ehdolla: lupasimme ikuisesti kiertää kaukaa kaikki sellaiset lakimiestehtävät, joissa joutuu tekemisiin verokysymysten kanssa.

Ensimmäisen työpaikkani ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää toimeentulotukea saavien verotuskohtelu. Voitin verottajan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2 §. Karvain tappio. Kerran, hyvin kauan sitten, sain huomautuksen eduskunnan oikeusasiamieheltä. Kantelijan mukaan en selvittänyt sosiaalilainsäädäntöä riittävän selkeästi ja kattavasti sosiaalilautakunnan jaostolle.

Helsingin Sanomat teki oikeusasiamiehen ratkaisusta uutisen, ja kaikki alaa harrastavat tunnistivat siitä minut. Äitikin soitti ja torui, että olet poika saanut oikein huomautuksen lain rikkomisesta.

Vähän jurppii vieläkin. Mutta kaikesta oppii.

7 luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. En käytä mausteita laisinkaan.

Olen perheemme kokki, ja joskus etenkin lapset ovat tyytyneet kohtaloonsa ja maustaneet itse omat annoksensa.

2 §. Herkkuruoka. Lihapullat ja perunamuusi.

Nakkikastikekin menee.

3 §. Paras juoma. Rasvaton maito.

4 §. Kaunein kukka. Voikukka.

5 §. Väri ylitse muiden. Sininen. Evertonin väri.

6 §. Elämän tarkoitus. Elämä itse. Mielellään mukava elämä – itselle ja läheisille.

7 §. Motto. Tästä ei tule mitään.