Idea kansainvälisestä rikostuomioistuimesta (ICC) on sadan vuoden takaa, mutta varsinainen prosessi sen luomiseksi alkoi 1990-luvulla Ruandan ja Jugoslavian sotarikosten jälkeen.
– Olen etuoikeutettu, sillä olen ollut mukana aivan alkuneuvotteluista lähtien, sanoo Silvia Fernández de Gurmendi. Nykytyössään hän istuu kahdella tuolilla: hän on paitsi Haagissa sijaitsevan ICC:n presidentti myös tuomari, joka tekee käytännön lakityötä.
Maaliskuussa 2016 ICC antoi historiallisen päätöksen. Se katsoi sotilaiden tekemät raiskaukset sotarikoksiksi. Kongon entisen varapresidentin Jean-Pierre Bemban johtamat sotilaat raiskasivat ja tappoivat järjestelmällisesti Keski-Afrikan tasavallassa vuosina 2002–2003. Kesäkuussa ICC tuomitsi Bemban 18 vuodeksi vankeuteen.
– Jo Rooman sopimuksessa 1998 tavoitteenamme oli puuttua raiskauksiin, pakotettuihin synnytyksiin ja muuhun sukupuoliväkivaltaan. Bemban tuomio osoittaa, että ICC kykenee heijastamaan todellisuutta, sanoo Gurmendi.
Bemba on korkea-arvoisin ICC:n tuomitsema henkilö.
ICC tarvitsee apua
Gurmendi kuvailee ICC:tä eri lakijärjestelmien hybridiksi. ICC:ssä on 18 tuomaria eri puolilta maailmaa. Joka kolmas vuosi kuusi tuomareista vaihdetaan.
– Alussa uskoimme jonkinlaiseen universaaliin tuomioistuimeen. Nyt ymmärrämme, että meidän on yhdistettävä elementtejä eri kulttuureista. Tämä on haastavaa ja siihen menee aikaa, mutta olemme jo saaneet tehtyä tuomareille oppaan, joka kertoo parhaat menetelmät eri vaiheissa, sanoo Gurmendi.
Chambers Practice Manual löytyy ICC:n nettisivuilta.
Gurmendi tunnetaan vankoista otteistaan erityisesti korkea-arvoisten syytettyjen tapauksissa. Hän kumosi Libyan pyynnön mitätöidä kansainvälinen pidätysmääräys Saif al-Islam Gaddafista ja määräsi, että Gaddafi on kansainvälisen oikeuden mukaan luovutettava ICC:lle. Libya kuitenkin järjesti itse oman oikeudenkäyntinsä, jossa Gaddafi tuomittiin kuolemaan.
Vuonna 2011 Gurmendi sai Norsunluurannikon sotarikokset tutkintaan, ja myöhemmin hän vahvisti neljän Norsunluurannikon sotapäällikön syytteet rikoksista ihmisyyttä vastaan.
ICC:llä ei kuitenkaan ole tiedustelupalvelua, poliisia eikä armeijaa, joten se on riippuvainen hyvästä yhteistyöstä esimerkiksi pidätysmääräysten toteutumiseksi.
Syytöksiä rotusyrjinnästä ja tehottomuudesta
Afrikka on arvostellut ICC:tä valkoisen miehen tuomioistuimeksi mustia vastaan.
– Me emme valinneet Afrikkaa, vaan Afrikka valitsi meidät. Jos ICC olisi perustettu 1970-luvulla, tapaukset olisivat tulleet Latinalaisesta Amerikasta, argentiinalainen Gurmendi sanoo.
Valtaosa tutkintaan johtaneista selkkauksista on päätynyt ICC:lle niin, että valtiot, joissa rikokset on tehty, ovat tuoneet ne oikeuden käsiteltäväksi itse. Kaksi tapausta kymmenestä on lähtenyt liikkeelle ICC:n syyttäjän aloitteesta ja kaksi YK:n turvallisuusneuvoston aloitteesta.
Kiina, Yhdysvallat ja Venäjä eivät ole ICC:n jäseniä. Arvostelijoiden mukaan kansainvälisestä rikosoikeusjärjestelmästä voi tulla väline, jolla oikeustoimilta välttyvien maitten toiminta legitimoidaan. Yhdysvallat on myös tehnyt sopimuksia Afrikan valtioiden kanssa omien rauhanturvaajiensa suojelemiseksi.
– Me tutkimme rikoksia, emme puutu tällaisiin keskinäisiin sopimuksiin. Yhdysvallat ei ole ICC:n jäsen, mutta se on toiminut erittäin rakentavasti yhteistyössä ICC:n kanssa, sanoo Gurmendi ja haluaa vastata kritiikkiin kolmella tasolla.
– Tärkeintä on tehdä ICC:stä entistä tehokkaampi instituutio, jonka tuomioilla on tehoa myös varoittavina tapauksina. ICC:n on kommunikoitava maailmalle, mitä se tekee ja miksi. Lisäksi päätöksenteon on oltava läpinäkyvää.
Suomi on tunnettu ICC:ssä. Erkki Kourula toimi ICC:n tuomarina 2003–2015 ja Elisabeth Rehn työskentelee ICC:n uhrirahaston johtokunnassa. Suomen kaltaiset, apua vapaaehtoisesti antavat maat Gurmendi näkee hyvin tärkeiksi, jotta esimerkiksi todistajia voidaan suojella.
– Suomi on antanut merkittävää tukea alusta lähtien. Tarvitsemme vastaavaa muiltakin mailta, jotta ICC:tä voidaan kehittää korkealaatuista oikeutta tuottavaksi tuomioistuimeksi, Gurmendi sanoo.
**
Silvia Fernández de Gurmendi
- 1954 syntynyt argentiinalainen juristi, diplomaatti ja tuomari.
- ICC:n tuomari vuodesta 2010, presidentti kaudella 2015–2018.
- Kansainvälisen rikosoikeuden professori Buenos Airesissa ja Palermossa.
- Työskennellyt Argentiinan ulkoministeriön ihmisoikeusosaston päällikkönä.
- Kirjoittanut lukuisia kansainvälisiä julkaisuja ICC:n toiminnasta.
**
Mikä ICC?
Kansainvälinen rikostuomioistuin tutkii ja tuomitsee kansanmurhista, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Se tutkii parhaillaan rikoksia kahdeksassa Afrikan maassa sekä Georgian vuoden 2008 tapahtumia. Alustavassa tutkinnassa on selkkauksia Afganistanista, Irakista, Ukrainasta ja Palestiinasta.
ICC perustettiin 1998 Rooman sopimuksella, joka tuli voimaan 2002. Sopimuksen ratifioineita valtioita on 124. ICC voi tuomita vain tapauksissa, joissa epäilty on sopimuksen ratifioineen maan kansalainen tai rikos on tapahtunut sopimuksen ratifioineessa maassa vuoden 2002 jälkeen.
ICC ei ole YK:n alainen mutta toimii läheisessä yhteistyössä YK:n kanssa.
**
Teksti: Mia Paju
Kuva: Roope Permanto
