Vakavissa sotaan ja terrorismiin liittyvissä rikoksissa valtioilla on velvollisuus tuoda minkä tahansa maalaiset syytetyt oikeuden eteen, vaikka rikos olisi tapahtunut muualla.
Suomessa tällaiset teot on kriminalisoitu muun muassa rikoslain 11. luvun sotarikoksina sekä luvun 34a. terrorismirikoksina. Rikoslain rikosnimikkeet kattavat kuitenkin tekoja, joiden osalta ei pidä, eikä saa, soveltaa tätä universaalisuusperiaatetta.
– Rikosnimikkeitä sovellettaessa on osattava ottaa huomioon kansainvälinen humanitaarinen oikeus eli valtioiden laatimat kansainväliset sodan oikeussäännöt. Ne määrittelevät, mikä sodassa on sallittua ja mikä ei. Esimerkiksi aseelliseen selkkaukseen liittyvän propagandan levittäminen ja yösijan antaminen taistelijoille eivät ole kiellettyjä tekoja humanitaarisen oikeuden mukaan. Edes toisen taistelijan surmaaminen ei ole kielletty, mutta siviilien tappaminen on, sanoo oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino Suomen Punaisesta Rististä.
Humanitaarinen oikeus ja kansainvälinen rikosoikeus yhdessä määrittelevät, mistä ja miten kauheuksista voi joutua vastuuseen.
Humanitaarinen oikeus ja kansainvälinen rikosoikeus yhdessä määrittelevät, mistä ja miten kauheuksista voi joutua vastuuseen. Suomen rikoslain mukaan kaikki sodan oikeussääntöjen loukkaukset on kriminalisoitu sotarikoksina, vaikka kansainvälisellä tasolla sotarikoksiksi luokitellaan vain vakavat loukkaukset.
Leino puhuu asiasta vertauksen avulla. Sotavankileirin kanttiinin tuotteiden myyminen kolminkertaiseen markkinahintaan rikkoo vuoden 1949 Geneven sotavankisopimusta. Teko on sotarikos rikoslain 11. luvun 5§:n mukaan, mutta teko ei kuitenkaan ole sotarikos kansainvälisellä tasolla.
Sen sijaan siviilien tappaminen sodassa on niin vakava humanitaarisen oikeuden loukkaus, että se on sotarikos myös kansainvälisen oikeuden mukaan. Tällöin valtion pitää ryhtyä syytetoimiin tai luovutettava epäilty toiseen valtioon oikeudenkäyntiä varten.
Sotarikoksen tunnusmerkit
Esimerkki tuo sotarikosasiaan lisäymmärrystä.
Vuonna 2015 Sekä Pirkanmaan käräjäoikeudessa että Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa oli käsiteltävinä tapaukset, joissa vastaajia syytettiin sotarikoksesta – kuolleen ISISin taistelijan pään leikkaamisesta ja sen roikottamisesta kädessä, samalla näyttäen voitonmerkkiä. Tämä näky oli taltioitu valokuvin. Vastaajien väitettiin toimineen Irakin armeijan sotilaina Irakissa valtionsisäisessä aseellisessa selkkauksessa.
Syytteitä edelsi kansainvälisen sodan oikeussääntöjen läpikäynti sodan määrittelystä. Tuomio edellyttää, että vastaaja on tekemänsä teon aikana osallistunut juridisesti määriteltyyn sotaan eli aseelliseen selkkaukseen.
Kaikki sodanaikaiset teot eivät ole tuomittavia.
Toiseksi piti huomioida, että kaikki sodanaikaiset teot eivät ole tuomittavia. Kaikissa sisäisissä aseellisissa selkkauksissa kielletyt asiat on listattu vuoden 1949 Geneven yleissopimusten yhteisessä 3. artiklassa, ja näiden joukosta löytyy nöyryyttävä kohtelu, jota teko ilmensi.
Oikeuslaitos pystyikin näyttämään toteen, että vastaajat olivat toimineet sodan osapuolen riveissä ja syyllistyneet nöyryyttävään kohteluun, joten he saivat tuomiot.
Ero sota- ja terrorismirikosten välillä
Entä terroriteot sodissa? Humanitaarinen oikeus kieltää siviiliväestöön kohdistetut hyökkäykset kaikissa sotatilanteissa. Kielto kattaa käytännössä kaikki terroriteot kaikissa sodissa.
Humanitaarisessa oikeudessa kielletään vielä erikseen väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen, kun tarkoituksena on levittää kauhua siviiliväestön keskuudessa.
Itse terroritekoja ei humanitaarisessa oikeudessa määritellä toisin kuin terrorismia koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa. Osittain tämä johtuu siitä, että koska kaikki siviileihin kohdistuneet hyökkäykset ovat sotarikoksia, ei ole tarvetta osoittaa teolle terroristista tarkoitusta.
Humanitaarisella oikeudella pyritään lieventämään sodan aiheuttamaa kärsimystä erottelemalla laiton ja laillinen voimankäyttö.
– Humanitaarisella oikeudella pyritään lieventämään sodan aiheuttamaa kärsimystä erottelemalla laiton ja laillinen voimankäyttö. Terrorismiin liittyvällä kansainvälisellä oikeudella pyritään vuorostaan estämään ja rankaisemaan terrorismisopimuksissa kielletyt rikolliset väkivaltateot ja niiden tukeminen, Leino selventää.
Valtioiden neuvottelemien sopimusten lisäksi YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt terrorismia koskevia päätöslauselmia, joista osa asettaa pakottavia oikeudellisia velvoitteita jäsenmaille.
Myös EU:n direktiivi terrorismin torjunnasta velvoittaa jäsenmaita kriminalisoimaan siinä listatut teot.
EU:n direktiivi terrorismin torjunnasta velvoittaa jäsenmaita kriminalisoimaan siinä listatut teot.
– Näitä ei kuitenkaan tule soveltaa tilanteisiin ja tekoihin, joihin humanitaarinen oikeus soveltuu, Leino painottaa.
Suomi on huomioinut tämän rajanvedon. Se on tärkeä, sillä jos rikoslain 34a. lukua terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista sovellettaisiin sotatilanteisiin, kaikki valtiota vastaan käytettävä väkivalta sodissa luokiteltaisiin terroristiseksi, vaikka se ei loukkaisikaan humanitaarista oikeutta.
– Rikoslain mukaan terrorismirikoksiin kuuluvat tilanteet, joissa henkilö surmaa tai tappaa tarkoituksenaan ”pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin”. Jos tätä sovellettaisiin sotatilanteisiin, terroristinen rikos olisi myös tilanne, jossa henkilö surmaa toisen sotiessaan etnistä puhdistusta harjoittavaa diktatuuria vastaan aseellisen ryhmittymän nimissä, vaikka hän kunnioittaisi sodan humanitaarista oikeutta, Leino sanoo.
Oikeusturva ja laillisuus varmistettava
Jotta suomalaiset syyttäjät, tuomarit ja asianajajat tuntisivat humanitaarisen oikeuden ja muuta siihen liittyvää kansainvälistä oikeutta, Suomen Punainen Risti on järjestänyt ja järjestää myös lisää koulutusta Suomessa.
Sota- ja terrorismiasioissa oman kansallisen lainsäädäntömme asiantuntemus ei riitä tapausten ratkomiseen.
– On selvää, että sota- ja terrorismiasioissa oman kansallisen lainsäädäntömme asiantuntemus ei riitä tapausten ratkomiseen. Tarvitaan tarkkuutta, jotta meillä ei sovelleta kriminalisointeja, jotka rikkovat oikeusturva- ja laillisuusperiaatteita kansainvälisessä oikeudessa. Se on oikeusvaltion velvollisuus, Leino toteaa.
