Facebookin uudet yksityisasetukset nousevat valtakunnallisen tason uutisiksi. Arabikevään ja Wall Streetin valtauksen alkuvoimana on ollut tietoverkossa tapahtunut toiminta. Suomeen on syntynyt paljon uusia yrityksiä, joiden koko liiketoiminta perustuu tietoverkkoon. Ihmiset ovat alkaneet elää elämäänsä entistä enemmän tietoverkoissa. Onko lakimiehellä roolia tässä kehityksessä?
Tietoverkkoa varten ei ole tarpeen valmistella uutta lainsäädäntöä. Nykyinen lainsäädäntö on sovellettavissa tietoverkon juridisiin ongelmiin ja riskeihin. Tämä kuitenkin edellyttää soveltajalta edes auttavaa toimintaympäristön tuntemusta. Jos lakimies ei ymmärrä tietoverkon perusrakennetta, on siihen liittyvien ongelmien ratkaiseminen vaikeaa.
Yritykset ja organisaatiot ovat jatkuvien kustannuspaineiden alla ja etsivät uusia tapoja säästää tai ansaita rahaa. Tietoverkon laajamittaisempi käyttö tuo monesti ratkaisun. Juristin ei tule estää tätä kehitystä; huono lakimies viivyttää organisaation kannalta positiivista kehitystä etsimällä ja korostamalla muutoksen riskejä. Tietoverkon toimintaympäristön ja pelisäännöt ymmärtävä lakimies puolestaan huolehtii esimerkiksi organisaation tekijänoikeus-, henkilötieto- ja tietosuoja-asioista voimassaolevien lakien ja sopimusten mukaisesti, jolloin suurin osa riskeistä voidaan välttää. Siirrettäessä liiketoimintaa sopimuskumppanin tarjoamalle tekniselle alustalle, kuten Facebookiin, Dropboxiin tai pilvipalveluun, lakimiehen on arvioitava palveluja koskevat sopimukset, ennen kuin yritys tai organisaatio sitoutuu niihin.
Sosiaalinen media ja työntekijä
Vaikka organisaatio itse ei toimisi tietoverkossa tai sosiaalisessa mediassa, se on siellä asiakkaidensa ja työntekijöidensä kautta. Hallitakseen läsnäoloaan tietoverkoissa organisaatio voi ohjeistaa työntekijöitään käyttäytymisessä. Ilman ohjeistustakin työntekijöiden tulee tietysti toimia työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa edellyttämällä tavalla. Käytännössä työntekijä voi toiminnallaan tietoverkossa rikkoa ainakin kolmea työsuhteesta johtuvaa velvoitettaan.
Ensinnäkin työntekijä saattaa tulla sosiaalisessa mediassa paljastaneeksi työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia ja siten rikkoa laeissa säädettyjä taikka salassapitosopimuksessa sovittuja kieltoja. Toiseksi työntekijä saattaa tietoverkossa esittää työnantajaansa vahingoittavia lausuntoja ja rikkoa työsopimuslain mukaista uskollisuusvelvollisuuttaan (lojaliteettivelvoite). Työsuhteen päättämismahdollisuuden lisäksi työnantaja voi tällaisissa tapauksissa olla oikeutettu saamaan työntekijältä vahingonkorvausta. Liike- ja ammattisalaisuuksien osalta työsopimuslain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus koskee työntekijän ohella (yhteisvastuu) myös sitä, jolle salaisuuksia on oikeudettomasti luovutettu.
Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijän työajan käytöstä ja lähtökohtaisesti työntekijän tulee olla työajalla työnantajan käytettävissä. Työntekijä saattaa rikkoa työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan käyttämällä työaikaa luvattomasti muuhun kuin työntekoon. Mikäli työnantaja on määrännyt, ettei tietoverkkoa tai sosiaalista mediaa saa käyttää työaikana omiin tarkoituksiin (tai on estänyt käytön teknisesti), on työntekijän noudatettava tätä kieltoa viime kädessä työsopimuksen ennenaikaisen päättämisen uhalla.
Tietoverkon juridiset kysymykset voivat nykyään tulla jokaisen lakimiehen työpöydälle riippumatta yrityksestä tai organisaatiosta, jonka palveluksessa lakimies työskentelee. IT-oikeuteen erikoistumatonkin lakimies selviää onneksi uudenlaisista juridisista haasteista perehtymällä tietoverkon toimintaympäristöön ja pelisääntöihin.
Jaakko Lindgrenin ja Mimosa Lithin teos Tietoverkon pelisäännöt ilmestyy talvella 2011–2012. Teos on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista sekä osoitteesta www.lakimiesliitonkustannus.fi
