Perin varat. Kauno Väisäsen toimiston ja sihteerin. Ihanainen sihteeri opetti: ”Perunkirjoituksen päätyttyä hän kysyi: Miten pesä jaetaan? Kun eri kannat oli kuultu, Väisänen saneli perinnönjakokirjan. Sitten kaikki sanoivat: tuota tarkoitimme.”
Kun kaikilla ei ole Väisäsen kykyä, tarvittaisiin pientä stimulusta. Ehdotus:
”Kun riita on rahavelkomus ja vastaaja tai kantaja on tehnyt sovintotarjouksen, hän voi tallettaa tarjouksen tuomioistuimeen. Vastaajan on talletettava myös tarjottu summa.
Sovintotarjouksen tekeminen ei merkitse vastapuolen kannan osittaistakaan hyväksymistä.
Jutun tuomarille ei saa antaa tietoa tarjouksen tekemisestä. Kun pääasia on ratkaistu, asianosainen voi nojautua tarjoukseensa. Jos on tarjottu tai tyydytty olennaisesti samaan kuin mihin tuomioistuin päätyi, jutun voittaja on tuomittava korvaamaan hävinneen tarjouksen tekemisen jälkeen syntyneet oikeudenkäyntikulut.”
Menettely on käytössä Englannissa ja toimii hyvin. Säästyy rahaa asianosaisilta, jotka voivat käyttää sen muuhun, ja valtiolta, joka voi sillä lyhentää velkojaan.
Matti Norri
