Vainoamisen tunnusmerkkien täyttyminen edellyttää uhkailun, seuraamisen, tarkkailun, yhteydenoton tai muun niihin rinnastettavan teon toistuvuutta, joka on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta.
– Vainoamista voivat olla esimerkiksi puhelinsoitot, kukkalähetykset tai toistuvat yhteydenotot internetin keskustelupalstalla. Mitään yhteydenottomuotoa ei ole rajattu lain ulkopuolelle, sanoo valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.
Mitään yhteydenottomuotoa ei ole rajattu lain ulkopuolelle.
Ennen uutta lakia häirintätapauksia on selvitetty muun muassa laittomana uhkauksena, kotirauhan rikkomisena, pakottamisena, salakuunteluna, salakatseluna ja lähestymiskiellon rikkomisena. Jatkossa viranomaisten haasteena tulee olemaan vainoamista koskevan lain soveltaminen, sillä häirintätapaukset täyttävät todennäköisesti edelleen myös joidenkin voimaan jäävien nimikkeiden tunnusmerkit.
– Alkuvaiheessa tulee varmasti esiintymään tulkinnan tarvetta. Syyttäjien on pohdittava, minkä säännöstön valossa kutakin tapausta lähestytään. Olennaista on oikeushyvälähtöinen kokonaisarviointi. Silloin ketään ei rangaista samasta teosta kahta kertaa, Nissinen pohtii.
Aikaisemmin paljain silmin tapahtuvaa seurantaa saattoi tehdä julkisella paikalla rikkomatta lakia. Nyt esimerkiksi yleisellä kadulla tapahtuvasta ex-puolison asunnon tarkkailusta voi seurata sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Myös verkossa suoritetut toistuvat kunnianloukkaukset lukeutuvat vainoamista koskevan rangaistussäädöksen piiriin.
Somesta on tullut yksi vainoamisen tekovälineistä, joten sitä ja sen vaikuttavuutta ei voi jättää huomioimatta.
– Vainoamista koskeva säännöstö voi siinä mainitun rinnastettavuuden kautta ulottua esimerkiksi sosiaaliseen mediaan. Somesta on tullut yksi vainoamisen tekovälineistä, joten sitä ja sen vaikuttavuutta ei voi jättää huomioimatta, kommentoi Nissinen.
Lähtökohdasta huolimatta sukupuolineutraali laki
Vainoamisen kriminalisointi pohjautuu Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Suomea on kritisoitu uudistuksen hitaudesta, vaikka perheväkivaltaan on puututtu lähestymiskiellon avulla. Lisäksi henkinen pahoinpitely on säädetty Suomen rikoslaissa rangaistavaksi teoksi.
Suomea on kritisoitu uudistuksen hitaudesta, vaikka perheväkivaltaan on puututtu lähestymiskiellon avulla.
Nissisen mielestä Suomi on edennyt vainoamisasiassa varsin kohtuullista tahtia. Valmistelutyö on tehty huolellisesti ulkoisista paineista huolimatta. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että vainoamisen kriminalisointi on toteutunut vasta kymmenessä Euroopan maassa. Monissa niistä muutosta on edeltänyt ajatus siitä, että vainoamislaki ja lähestymiskielto täydentävät toisiaan.
– Lain valmisteluvaiheessa kiinnitettiin huomiota muun muassa sen tunnusmerkistön sukupuoli- ja olosuhdeneutraliteettiin. Sen ansiosta vainoamislakia voidaan soveltaa kaikkien lähisuhteiden lisäksi myös vaikkapa julkisuuden henkilöitä häiriköiviin, naapureihin tai ex-työntekijöihin, Nissinen korostaa.
Vainoamisrikosta saattaa olla vaikea näyttää toteen
Vainoamisessa olennaista on sen tahdonvastaisuus, joka ei edellytä vainotulta reagointia. Ketään ei kuitenkaan voida rangaista normaalista sosiaalisesta käytöksestä. Ex-puolisolla on oikeus liikkua julkisilla paikoilla, mikä aiheuttaa kohtaamisia erityisesti pienellä paikkakunnalla. Eroperheissä yhteisten lasten asioista huolehtiminen on hyväksyttävä syy yhteydenottoon.
– Täydellistä lähestymättömyyttä on edelleen vaikea saavuttaa, arvioi Nissinen.
Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, kuinka vainoamislaki tulee vaikuttamaan vainoajiin. Paljon riippuu syyttäjien ja tuomioistuinten valitsemasta linjasta. Pelkät sakkorangaistukset vesittävät lain hyvät pyrkimykset. Pelko vankeusrangaistuksesta ja rikosrekisteristä vähentänee kuitenkin häirintätapauksien määrää.
Hyvää yhteistyötä on tehtävä poliisin kanssa, jotta esitutkinta kohdentuu oikeisiin asioihin.
– Syyttäjälaitoksella on merkittävä rooli tutkinnan alkuvaiheessa. Hyvää yhteistyötä on tehtävä poliisin kanssa, jotta esitutkinta kohdentuu oikeisiin asioihin. Sen rinnalla kolmas sektori tekee arvokasta työtä vainottujen tukemiseksi, teroittaa Nissinen.
Stalking Risk Profilea kokeiltu myös Suomessa
Tavallinen kansalainen joutuu harvemmin vainoamisen kohteeksi. Riski on huomattavasti suurempi julkisuuden henkilöiden ja terveydenhuollon parissa työskentelevien keskuudessa.
Tyypillistä vainoajaa on vaikea profiloida, sillä heitä löytyy kaikista sosiaaliluokista.
– Yhdistävänä tekijänä voidaan pitää sitä, että heistä noin 80–90 prosenttia on miehiä, sanoo komisario Jarkko Hynninen Helsingin poliisilaitoksen henkilösuojauksen toimintayksiköstä.
Julkisuuden henkilöiden vainoamisesta väitöskirjaa tekevä Hynninen muistuttaa, että monen vainoajan taustalta löytyy eritasoisia mielenterveysongelmia. Siksi esimerkiksi Australiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa on kehitetty varhaisen puuttumisen työkaluja, joihin lukeutuvat niin sanotut vainoamisklinikat. Tilanteen nopea tunnistaminen ja vainoajan hoitoon ohjaaminen ovat tuottaneet näissä maissa hyviä tuloksia.
– Kun vainoaja kärsii vakavasta mielenterveyden häiriöstä, liikutaan aina syyntakeettomuuden rajapinnalla. Siksi vainoamisen tutkinnan tulisi olla erikoistutkintaa, jotta kaikki siihen liittyvät erityispiirteet voitaisiin ottaa huomioon, Hynninen pohtii.
Vainoamisen tutkinnan tulisi olla erikoistutkintaa, jotta kaikki siihen liittyvät erityispiirteet voitaisiin ottaa huomioon.
Maailmalta löytyvää vainoamistietoutta on hyödynnetty Stalking Risk Profile -arvion kehittämisessä. Sen avulla arvioidaan muun muassa vainoajan väkivaltaisen käytöksen, sinnikkyyden ja mahdollisen häiriökäyttäytymisen riskit.
Suomessa kyseistä työkalua on kokeiltu testiluonteisesti terveydenhuollon henkilöstön ja julkisuuden henkilöiden hakemien lähestymiskieltojen tukena. Hynninen kokee sen olleen toimiva työväline ja kertoo esimerkin eräästä lähestymiskieltoa koskevasta oikeudenkäynnistä.
Kyseisen oikeudenkäynnin yhteydessä tuomari pyysi SRP-arvion tehneen asiantuntijan luokseen ja kyseli lisää SRP:sta sekä vainoamiskäyttäytymisen arvioinnista.
– Tuomarin mielestään sen perusteella oli helppo tehdä lähestymiskieltoa koskeva päätös, Hynninen toteaa.
Häirintäviestit kuriin
Rikoslain uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös kattaa lähtökohtaisesti kaikki viestintävälineisiin lähetettävät häirintäviestit. Häiriötä tai haittaa aiheuttavasta toistuvasta viestittelystä tai soittelusta voi seurata sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Näissä tapauksissa uhrin on vaadittava tekijälle rangaistusta.
Säännös laajentaa häirintäviestinnän rangaistavuutta kotirauhaa häiritsevästä puhelin- ja matkapuhelinhäirinnästä muihin viestintävälineisiin, eikä rangaistavuus ole sidottu siihen, että puhelu tai viesti vastaanotetaan kotirauhan piirissä.
Lähde: www.valtioneuvosto.fi
