YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö Food and Agriculture Organisation of the United Nations (FAO) perustettiin vuonna 1945. Nykyiset 194 jäsenvaltiota tekevät siitä jäsenmäärältään YK:n suurimman erityisjärjestön.
FAOn tavoitteena on nälän, aliravitsemuksen ja köyhyyden poistaminen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen ja ulottaminen kaikille ihmisille. Myös luonnonvarojen, kuten veden, maan, ilman, ja geenivarojen kestävä hallinta ja käyttö nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi kuuluu FAOn tavoitteisiin, kuten myös käytännön kehitys- ja humanitaarinen työ eri puolilla maailmaa.
FAOn työ jakautuu normatiiviseen ja operatiiviseen toimintaan. Normatiivinen työ on FAOn ydintoimintaa ja tarkoittaa kansainvälisten ohjeistojen, tilastojen ja standardien laadintaa. Operatiivinen työ puolestaan tarkoittaa pääasiassa kehityshankkeita ja hätäapua kriisialueille.
FAOn rahoitus koostuu jäsenmaksuista sekä projektirahoituksesta. Vuosina 2016–2017 järjestön budjetti on noin 2,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joista noin 40 prosenttia kertyy jäsenmaksuista ja 60 prosenttia vapaaehtoisrahoituksesta. Suomen vuotuinen jäsenmaksu vuonna 2016 oli 2,4 miljoonaa dollaria. Suomi osallistui projektirahoitukseen 5,6 miljoonalla dollarilla. FAOn pääkonttorissa Italian Roomassa työskentelee noin seitsemän suomalaista.
Olli Kalha ja Teemu Viinikainen FAOn pääkonttorissa Roomassa.
Roomasta ympäri maailmaa
Varatuomari Olli Kalha on aloittanut kansainväliset tehtävät vuonna 2000 ensin EU:n palveluksessa Kosovossa. Nykyisin hän toimii FAOn pääkonttorissa Roomassa hankintatoimessa, jossa työskentelee 30 henkilöä. FAOn hankintabudjetti on noin 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kalha johtaa yksikköä, joka vastaa tavarahankinnoista kenttätoimistoille ja kehityshankkeisiin. Näistä 70 prosenttia suuntautuu kriisialueille, kuten Etelä-Sudaniin, Somaliaan, Syyriaan, Yemeniin, Afganistaniin, Koillis-Nigeriaan ja Kongoon.
Kahla mukaan työtahti on hektistä, aina jossain on kriisi meneillään ja apua täytyy toimittaa kiireesti perille.
– Työ on mielenkiintoista. Päivän mittaan ollaan ympäri maailmaa. Tänään pöydälläni on aurinkovoimalla toimivia vesipumppuja Cap Verdeen, kasvihuoneita Tadjikistaniin ja panssaroituja ajoneuvoja Angolaan.
– Olin toukokuussa Nigeriassa työmatkalla tukemassa FAOn kenttätoimistoa. Koillis-Nigeriassa konflikti Boko Haram -järjestön ja Nigerian armeijan välillä oli pakottanut suuren osan väestöstä liikekannalle ja jättämään elinkeinonsa. Näillä syrjäisillä seuduilla suuren luokan nälänhätä oli näköpiirissä. FAO perusti syksyllä 2016 hätäaputoimiston, jonka tarkoituksena oli muun muassa luoda 45 000 kotitaloudelle edellytykset selviytyä. Olin hankkimassa siemeniä, lannotteita, vuohia, lääkkeitä ja rokotteita eläimille ynnä muuta sellaista. Suurten tarjouskilpailujen läpivieminen näissä oloissa on haasteellista. Logistiikka ja turvallisuus tuovat päänvaivaa. Kaikesta huolimatta hankinnat saatiin perille juuri ennen sadekauden alkua, Kahla muistelee.
Suoraan vastuutehtäviin
Teemu Viinikainen muutti Roomaan heti Turun oikeustieteellisestä valmistuttuaan noin neljä vuotta sitten. Roomassa kansainvälinen ura urkeni alun perin harjoittelijana UNIDROIT (The International Institute for the Unification of Private Law) -järjestössä, josta muutaman mutkan (lue: palkattoman harjoittelujakson) jälkeen hän keväällä 2016 päätyi konsultiksi FAOn Development Law Serviceen (LEGN).
LEGN tuottaa monenlaisia juridisia palveluita FAOn jäsenvaltioille. LEGNin ydinosaamiseen kuuluu juridisten palveluiden tarjoaminen kehitysmaille, ja etenkin kansallisten lainsäädäntöprosessien tekninen avustus. Yksi LEGNin päätuotteista on maksutta käytettävissä oleva FAOLEX-tietokanta, joka on kattava ja ajantasainen kokoelma ruokaan, maatalouteen ja luonnovarojen hallinnoimiseen liittyvää lainsäädäntöä. Tämän lisäksi LEGN tuottaa ja levittää itse myös paljon lainopillista tutkimusta.
Varsinkin jälkimmäisessä Viinikainen on ollut aktiivisena:
– Ensimmäisen päivän ensimmäisessä tapaamisessa uusi esimieheni pyysi minua valmistelemaan luonnoksen sopimusmaataloutta käsittelevää kirjaa varten. En ollut vielä edes omaa huonettani löytänyt, ennen kuin minule annettiin hyvin laaja ja vastuullinen työ. Onneksi olin paininut saman aiheen kanssa jo harjoittelijana UNIDROITissa, joten ihan tyhjästä en joutunut aloittamaan, Viinikainen muistelee.
Kirjan lisäksi Viinikaisen on pitänyt kiireisenä ryhmätyökurssien vetäminen eri puolilla maailmaa.
– Kävin viime kuussa Albaniassa ja Etiopiassa puhumassa sopimusmaatalouden juridisesta puolesta, ja nyt valmistaudun saman kurssin vetämiseen Sri Lankassa. Paikallisten maatalouden ammattilaisten kouluttaminen, heidän kanssaan jutteleminen ja heiltä oppiminen on oikein mukavaa vaihtelua lainopillisen tutkimuksen tekemiseen ja tuo paljon kaivattua perspektiiviä pääkonttorin arkeen, Viinikainen kuvaa.
