”Nuorten kannabiskokeilut näkyvät A-klinikan arjessa”. ”Kaupunki on kannabisomavarainen”. ”Valistus jopa lisännyt huumekokeiluja”. ”Kannabista viinan sijaan”. Tässä on joitakin huumausaineisiin ja nuoriin liittyviä kevään otsikoita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan 12 prosenttia 15–16-vuotiaista pojista ja kymmenen prosenttia samanikäisistä tytöistä on kokeillut kannabista. Nämä ovat todella suuria määriä, kun otetaan huomioon yhden ikäluokan koko. Vaikka kyse on ”vain” kokeilusta, on tiedoista syytä olla todella huolissaan.
Toinen huolenaihe on se, että monet nuoret eivät ymmärrä kannabiksen todellisia vaaroja, vaan sitä pidetään ”terveellisempänä” kuin alkoholia tai tupakkaa. Ei uskota, että siitä aiheutuisi riippuvuutta, vaan kuvitellaan hallitun käytön olevan mahdollista. Tässä vaikuttavat osaltaan myös monien vanhempien asenteet. He saattavat pitää huumeiden käyttöä parempana vaihtoehtona kuin alkoholin aiheuttamaa humalatilaa, vaikka näitä ei pitäisi verrata toisiinsa.
Sekin vähän ihmetyttää, että nuoret tietoisesti syyllistyvät rikokseen, josta tulee tuomio ja merkintä poliisin rekisteriin. Tämä taas puolestaan saattaa aikanaan vaikeuttaa työnsaantia.
Harva kannabiksella aloittanut välttyy muiden, vielä vaarallisempien huumeiden kokeilulta. Tai ainakin tarvittavan ”annoksen” koko kasvaa, jotta vaikutus olisi toivottu. Käytön lisääntyessä se valtaa yhä suuremman osan elämästä. Normaalit arkiasiat, kuten koulunkäynti, eivät enää kiinnosta ja huumeiden käytön rahoitus saattaa johtaa yhä pidemmälle rikolliseen elämään. Pahimmillaan monet muut nuoret saavat kimmokkeen kokeiluun juuri näiden ”välittäjien” toiminnan tuloksena. Tässä pitänee paikkansa vanhan sanonnan viisaus tyhmyyden tiivistymisestä joukossa.
Mitä nuorempana huumausaineiden käyttö alkaa, sitä todennäköisemmin ilmenee myöhemmällä iällä erilaisia ongelmia, sekavaa päivärytmiä, masentuneisuutta, unettomuutta ja erilaisia psykoottisia oireita. Nuorilla on myös erityinen riski siitä, että huumeet aiheuttavat erilaisia kehityshäiriöitä.
Asiaan paneutunut THL:n erikoissuunnittelija uskoo myös, että mitä enemmän huumausaineista puhutaan ympäristössä ja kaveriporukoissa, sitä enemmän huumausaineiden kokeilu alkaa kiinnostaa. Hänen mukaansa ”perinteinen huumevalistus ei ole ehkä kohdannut oikeita kohderyhmiä, ainakaan oikealla tavalla.” Tästä asiasta on kyllä olemassa toisenlaisiakin kokemuksia ja hyviä käytännön tuloksia.
Mistä löytäisimme sen viisauden, jolla uhkaavalta näyttävä kehityssuunta ja tulevaisuudenkuva ovat käännettävissä positiiviseen lopputulokseen?
