Neuvotteluoikeus palkasta tuli vuonna 1943
Tarve lakimiesten ammatilliselle järjestäytymiselle oli syntynyt jo Suomen itsenäistymisen jälkeen. Siihen aikaan valtiovalta kuitenkin määräsi palkat ja työehdot yksipuolisella päätöksellä, eikä virkamiesten sopimus- tai neuvotteluoikeutta tunnustettu.
Toimihenkilöiden omatkaan näkemykset eivät kannustaneet tehokkaan etujärjestötoiminnan kehittämiseen. Ryhmäetujen valvomista virka-aikaan pidettiin sopimattomana.
Lopulta – yhteiskunnan muutosten ja edunvalvonnan kasvavan kysynnän myötä – lakimiesten järjestäytymisen tarve tunnistettiin. Valtiosektorilla palkansaajajärjestöt tunnustettiin neuvotteluosapuoliksi 1943, jolloin anomismenettelystä siirryttiin neuvottelumenettelyyn. Tästä syystä lakimiesten oli välttämätöntä järjestäytyä myös ammatillisesti.
Nuori polvi halusi asiat kuntoon
Nuoret Lakimiehet -yhdistys oli keskeisessä asemassa Lakimiesliittoa perustettaessa. Heitä koskettivat erityisesti edunvalvontakysymykset, sillä he olivat kokeneet ammattiin sijoittumisen vaikeudet, palkkausten vinoumat sekä opintovelkoihin liittyvät ongelmat.
VT Erkki Hara on kertonut, että ennen 1940-lukua opiskelijat joutuivat tekemään tuomiokunnassa palkatonta urakkatyötä. Kun notaarijärjestelmä syntyi 1940-luvun alussa, sen myötä yksi käräjien seuraajista saattoi saada palkkaa – joka ei tosin ollut suuren suuri.
Aktiivisesti liittoa perustamassa olleen Teuvo Auran mukaan nuorilla ”oli tarve saada korjauksia nopeasti”. Liiton ensimmäinen puheenjohtaja Antti Tulenheimo on kertonut, että erityisesti nuorempien oikeusalalla työskentelevien lakimiesten palkkataso oli opintojen pituuteen nähden suhteettoman alhainen.
Edunvalvonta avainasemassa
Alusta alkaen Lakimiesliiton tehtävänä oli turvata lakimieskunnalle tunnustettu ja taloudellisesti turvattu paikka muuttuvassa yhteiskunnassa. Keskeisiä teesejä olivat niin ikään lakimiesten yhteishengen parantaminen, ammatillisten valmiuksien kehittäminen sekä koulutus- ja julkaisutoiminta esimerkiksi Lakimiespäivän muodossa.
Koska muutkin niin kyllä mekin
Lakimiesliiton ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti VT, LaT Antti Tulenheimo ja varapuheenjohtajana VT Kaarlo Kaira. Tulenheimo oli ennen puheenjohtajuuttaan toiminut Helsingin kaupunginjohtajana vuosina 1931–1944 ja Suomen pääministerinä maaliskuusta joulukuuhun vuonna 1925. Molemmat olivat professoreita Helsingin yliopistossa.
Antti Tulenheimo kertoi haastattelussa vuonna 1944, että ammatillisen keskusjärjestön perustamistarpeen taustalla oli muiden syiden lisäksi yleinen työmarkkinakehitys. Lakimiesliiton perustaminen oli Tulenheimon mukaan myös osa laajempaa kokonaisuutta eli henkisen työn tekijöiden ammatillista järjestäytymistä.
Kaarlo Kaira
Kohti koko jäsenistöä koskevia kysymyksiä
Ensimmäisen kerran Lakimiespäivät järjestettiin 1945. ”Lakimiesten yleisiä kokouksia” oli järjestetty jo vuodesta 1879, mutta tilaisuuksien luonne vaihdettiin Suomen Lakimiesliiton perustamisen jälkeen oikeusteoreettisista pohdinnoista kohti koko lakimieskuntaa koskevien kysymysten käsittelyä. Näin haluttiin parantaa kontaktia jäsenistöön.
Vuoden 1945 Lakimiespäivien pääalustukset koskivatkin yleisesti juristikoulutusta ja juristien sijoittumista yhteiskuntaan.
Uusi, parempi keskusjärjestö
Vuonna 1950 Akateemis-ammatillinen valtuuskunta eli Akava näki päivänvalon. Akateemiset ammattijärjestöt perustivat sen Lakimiesliiton johdolla 14. joulukuuta 1950.
Perustava kokous pidettiin Helsingin yliopiston Metsätalolla. Jäsenjärjestöjä oli tuolloin kaksitoista. Kun niitä liittyi joukkoon vielä kaksi lisää määräajan puitteissa, Akavalla lasketaan olleen yhteensä 14 perustajajärjestöä, joiden jäsenmäärä oli noin 14 000. Lakimiesliitto oli perustamishetkellä Akavan suurin jäsenjärjestö 2 590 jäsenellään. Vertailun vuoksi: nykyään liitolla on noin 15 000 jäsentä.
Uuden keskusjärjestön perustamisen taustalla oli pettymys Henkisen työn keskusliiton toimintaan. Muun muassa akateemisten palkansaajien ja erilaisten koulutettujen ryhmien palkkatasoon ei oltu tyytyväisiä.
Voidaan myös sanoa, että Lakimiesliiton merkittävä rooli Akavan syntymisessä kertoo siitä, että liitossa oli ymmärretty edunvalvonnan kehittämisen merkitys. Yhteistyötä tarvittiin, jotta päästiin rakentamaan vahvaa etujärjestöä.
www.lakimiesliitto.fi/palvelut-ja-edut
Lue lisää Lakimiesliiton historiasta: www.juristiuutiset.fi/aikajana
Lähde: Pajuoja, Jussi – Ervasti, Kaijus: Suomen Lakimiesliiton historia. Jyväskylä 1994.
